Viisas verokopromissi: veropohjaa tiivistämällä työn verotusta alas

KAUPPALEHTI 24.1.2022
Osinkojen verotus rikkoo hyvän verotuksen periaatteita. Valtiovarainministeriö arvioi, että osinkoverotuen arvo on yli 400 miljoonaa euroa joka vuosi. Entäs jos tuolla rahalla kevennettäisiin palkansaajan verotusta, ehdottaa liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakka.

Poliittinen keskustelu on alkeellisimmillaan, kun väitellään, pitääkö veroja nostaa vai laskea. Epätasaisen ja epävarman kasvun vahvistamiseksi voisi olla viisainta löytää kompromissi äärilaitojen välillä.

Väitetään, että veronalennukset tuovat kasvua, veronkorotukset ovat haitaksi. Väärät veronkevennykset kuitenkin heikentävät kasvua, jos ne kannustavat kirjanpitokikkailuun, vääristävät kilpailua ja vinouttavat elinkeinorakennetta. Oikein suunnatut veronkorotukset voivat lisätä kasvua, jos ne paikkaavat sekä veropohjan aukkoja että järjestelmän vikoja, tasoittavat kilpailua ja ohjaavat kestävämpään talouteen.

Jos oikeistoa riivaa veropopulismi, vasemmiston vaivana on veropaternalismi. On yhtä turmiollista tavoitella yksioikoisesti veronalennuksia kuin haalia itseisarvollisesti lisää verotuottoa. Hyvän verotuksen vanha periaate sisältää viisauden: ”Laajat veropohjat, matalat kannat.” Looginen seuraus voisi miellyttää sekä vasemmistoa että oikeistoa: mitä laajemmin, sitä vähemmän.

Jos ja kun veroja alennetaan, kevennettäköön työn verotusta.

Viime vuosina laajaan veropohjaan on tehty reikiä, joista valuu satoja miljoonia euroja kasvua lisäämättömiin tarkoituksiin. Uusiin härpäkkeisiin ei pidä sortua. Viron veromalli on paitsi sopimaton Suomeen, myös EU-oikeudellisesti mahdoton.

Jos ja kun veroja alennetaan, kevennettäköön työn verotusta.

Verotuloja ei pidä hävittää siten, että kasvua ja työllisyyttä ei synny. Vastaavasti veropohjaa ei pidä tiivistää siten, että arvonlisää tuova yritystoiminta vahingoittuu.

Toinen periaate olkoon seuraava: mieluummin leikataan omistamisen arvonnousua kuin rasitetaan kestävää liiketoimintaa.

Omistamisen verotuksessa on onneksi vielä potentiaalia ilman, että varakasta väkeä liikaa kirpaisee. Suomessa omistamisen verotus – suhteessa bkt:hen tai muihin verolähteisiin – jää selvästi EU-keskiarvon alapuolella.

Varakkaat yrittäjät nostavat tulonsa keikkasiivoojan veroprosentilla.

Räikeimmin hyvän verotuksen periaatteita rikkoo osinkoverotus. Piensijoittaja maksaa pörssiosakkeiden osingoista 25,5 prosenttia veroa, mutta listaamattoman yrityksen omistaja yleisesti 7,5 prosenttia yrityksen yhteisöveron jälkeen.

Kaksikin valtiovarainministeriön asiantuntijaryhmää – Martti Hetemäen vetämä 2010 ja Terhi Järvikareen 2017 – on esittänyt tätä verotukea kohtuullistettavaksi. Turhaan. Järvikareen mallissa valtion verotulot olisivat lisääntyneet 288 miljoonaa euroa.

Viimeksi keskustan johtama yritystukien karsimisryhmä (2019) totesi, että aliverotettu osinko ”ohjaa taloudessa investointeja pois tuottavimmista kohteista, vääristää pääomarakennetta ja on näin kansantaloudelle haitallinen”.

Verotukea perustellaan usein, että se on korvausta yrittäjän ponnistelusta. Meitä yrittäjiä perustelu mairittelee, mutta se on väärä.

Verohallinnon tilasto kertoo, että osakasyrittäjät saavat osingoista alle puolet eli 43 prosenttia. Ulkopuoliset omistajat keräävät 33 prosenttia (loput henkilöomistajat ovat työntekijöitä). Lukumääräisesti ulkopuolisia omistajia on peräti viisi kertaa enemmän (250 000) kuin osakasyrittäjiä (50 000).

Henkilöverotuksen tilastoista voi päätellä, että verotuki hyödyttää monia varallisuutensa perineitä. He ovat esimerkiksi pienomistajia niissä 30 sukuyhtiössä, jotka kuuluvat Suomen 200 suurimman firman joukkoon.

Toisaalta erittäin varakkaat yrittäjät nostavat tulonsa keikkasiivoojan veroprosentilla. Kolme neljäsosaa – yli miljardi euroa – aliverotetuista osingoista päätyy ylimpään tulokymmenykseen. Se kasvattaa tuloeroja.

Olen itse nauttinut aliverotetuista osinkotuloista vuosikaudet. Esitystäni ei siis ainakaan voi pitää itsekkäänä.

Valtiovarainministeriö arvioi, että osinkoverotuen arvo on yli 400 miljoonaa euroa joka vuosi. Entäs jos tuolla rahalla kevennettäisiin palkansaajan verotusta?

Verotuksella työhön houkutteleminen voisi olla valtiolta juuri oikea viesti.

Veropohjan laajentamiseen ja tiivistämiseen on hyviä keinoja, mutta samalla on muistettava lupauksen toinen puoli: verotasojen alentaminen. Ei toista ilman toista.

Ei ole kestävää kerätä lisää veroja vain julkisen sektorin lisärahoitukseen. Kun verotuksella halutaan voimistaa kansantalouden dynamiikkaa, olisi syytä alentaa työn verotusta.

Työllistämiskeinona työn verotuksen alentaminen on tehoton ja kallis. Alimmilla palkkatasoilla se kyllä palkitsee työntekoa selkeämmin suhteessa etuuksilla olemiseen. Tässä tilanteessa, kun Suomen kasvua jarruttaa työvoimapula, verotuksella työhön houkutteleminen voisi olla valtiolta juuri oikea viesti.

Kun ostovoimaa kasvattamalla vauhditetaan kasvua, moni yrityskin huomaisi hyötyvänsä fiksusta verosiirtymästä.

Olisiko tässä eväitä vasemmiston ja oikeiston kompromissiin, jolla edistettäisiin kasvua ja työllisyyttä? Jääköön sikseen hedelmätön identiteettikina, ja edetään järkevälle verolinjalle: kun kerätään veroa muualta kuin palkkatulosta, voidaan alentaa palkkaverotusta.