”Euroopan reaalitalouden elpyminen on hyvällä pohjalla ja alkaa olla kestävää”, lupasi komisaari Olli Rehn Financial Timesissä tammikuussa 2011. Tosiasiassa samana vuonna alkoi euroalueen historian pisin taantuma.

Uudessa kirjassani Suuri kiristys kuvaan, millaiseen katastrofiin oikeistoliberaalit Euroopan ajoivat. Kun taantumassa leikattiin rajusti kriisimaiden julkista taloutta, tapettiin kysyntä koko euroalueella.

Kaikissa maissa, joita on ”avustettu” lainoilla, velan bkt-suhde on heikentynyt rajusti. Tarkoitus ei tietysti ollutkaan ”auttaa” velkavaltioita, vaan velkojia. Jokaisesta eurosta, jonka suomalainen veronmaksaja lainasi ”Kreikalle”, 77 senttiä päätyi pankeille.

Ideologisen kiristyksen aiheuttama inhimillinen kärsimys on mittaamaton.

Sitä oudommalta tuntuu, että Suomen hallitus ottaa mallia ja ryhtyy julkisen talouden leikkauksiin keskellä taantumaa.

KEVÄÄLLÄ 2011 olo oli optimistisempi kuin nyt. Kun hallitusohjelmassa sovittiin, että valtion velkaantuminen taitetaan, taantuman oletettiin talttuvan.

Kolme vuotta myöhemmin tiedetään kuitenkin, että euroalueen stagnaatio on jopa pisin, jonka taloushistoria tuntee. Suuri osa euromaista ei ole vieläkään saavuttanut vuoden 2007 tasoa. Ja Suomen vienti on kärsinyt euromaista kaikkein pahimmin.

Tässä tilanteessa budjettivajeen paikkauksesta olisi sietänyt luopua kokonaan, mutta hyvä, että se edes jaksotettiin.

Ensi vuodelle sovittu 1,6  miljardin euron kiristys on myrkkyä. Leikkaukset ja veronkorotukset heikentävät kysyntää ja työllisyyttä vaikeassa, vaarallisessa tilanteessa.

Toki Suomen hallitus käyttää oksasaksia, eikä moottorisahaa, kuten EU-komissio. Kriisimaiden kiristystä ei pehmennetty kasvuun tähtäävillä toimilla. Suomessa 600 miljoonan elvytyssatsaus osoittaa kaukonäköisempää ajattelua.

Mutta ne lapsilisät.

Lapsilisistä tehtävät 110 miljoonan supistukset ovat koko leikkauspaketista alle seitsemän prosenttia. Silti ne jäävät konkreettisuudessaan kansalaisten mieleen.

On käsittämätöntä, että vasemmisto suostui tasaleikkaukseen, joka kurittaa eniten pienituloisimpia. Niinpä vasemmistoliitto sai hallituspaolleen helposti selitettävän ja helposti ymmärrettävän verukkeen. Musta Pekka jäi SDP:n käteen.

Ratkaisu oli murheellinen ja turha. Jos kaikki lapsilisät olisivat sen sijaan verollisia, säästöä syntyisi Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen mukaan jopa puoli miljardia euroa. Köyhät eivät kärsisi lainkaan.

Ja jos tavoitellaan vain 110 miljoonan säästöä, verollisuuden alaraja voidaan nostaa niin korkealle, että vasta ylhäisin keskiluokka menettää euroja. Kansalaisten ylivoimainen enemmistö pitäisi tätä oikeudenmukaisena.

Ei pidä yllättyä, jos seuraavissa mielipidetiedusteluissa demarien suosio pysyy alamaissa.

Katsomosta on tietysti helppo huudella ohjeita, myönnetään. Mutta täällä katsomossa on muutama miljoona äänestäjää.

Demokraatti, 1.4. 2014