Kirjoittajan luvalla julkaisen otteen kirjeestä, jonka sain vaikeavammaiselta henkilöltä. Hän on lähettänyt saman viestin useammalle helsinkiläiselle kärkipolitiikolle, mutta ei ole saanut vastauksia.

MIksi ei? Olemme huolestuneita tulevasta ikärakenteen heikkenemisestä, mutta emme huomaa, että jo tänään vammaiset joutuisivat kotiensa vangeiksi ilman maahanmuuttajia.

”Minua auttaa henkilökohtaisena avustajana Nigeriassa syntynyt nainen ja Irakissa syntynyt mies ja sijaisena toinen irakilaismies. En edes pääsisi ylös vuoteesta ilman heitä, puhumattakaan jokapäiväisestä työnteosta. Viimeinen suomalainen henkilökohtainen avustaja lopetti kolme vuotta sitten.

”Tiedän, että Helsingissä asuu kymmeniä vaikeavammaisia minun lisäkseni, jotka kykenevät ylipäätään elämään ns. ulkomaisen työvoiman turvin.

”Viikko sitten juttelin erään vaikeavammaisen miehen kanssa, joka on rekrytoinut suoraan Nigeriasta avustajat itselleen. Suomalaisia ei löydy näihin hommiin. Tämä muutos on tapahtunut voimakkaimmin viimeisen viiden vuoden aikana.

”Käyn VPL:n [vammaispalvelulain] mukaisilla kuljetuspalveluilla lähityössä lähes joka päivä ja käytän yli 18 yhdensuuntaista vapaa-ajan matkaa vielä näiden lisäksi. Voin vakuuttaa, että ylivoimaisesti suurimman osan kuljettajista etninen tausta on muu kuin suomalaisuus. Joukossa on toki myös joitakin virolaisia. Mutta somalitaustaisia on tosi paljon.

”Sitten vielä Kelakuljetukset. Vammaiset eivät edes pääsisi hoitoon tai kuntoutukseen ilma näitä jo mainituista taustoista tulevia kuljettajia.”

”Päälle päätteeksi vielä, että vammaisten palveluasumisyksiköissä vallitsee täysin jo kuvattu tilanne.

”Arvioni on, että tuhannet vammaiset ja pitkäaikaissairaat olisivat heitteillä ilman maahanmuuttajien merkittävää työpanosta. Vähintään se tarkoittaisi, ilman ulkomaista matalapalkka-aloilla työskenteleviä, lisääntyvää ambulanssirumbaa erikoissairaanhoitoon, jos ihmiset eivät saan hoitoa ja apua asunnoissaan.

”Ja edelleen vammaisten asumisyksiköissä on hirvittävä pula avustajista, hoitajista ja asumispalvelutyöntekijöistä.

”Läheisestä [palvelukodista], josta saan osan henkilökohtaiseen apuun liittyvistä palveluista, on eläköitynyt tai vaihtanut työpaikkaa useita pitkään työskennelleitä etnisesti suomalaisia naisia ja kaikki tilalle tulleet ovat Afrikassa syntyneitä tai toisen polven suomalais-afrikkalaisia. Osa somalitaustauisia, osa etelämpää.

”Olen todella huolestunut miten selviämme ilman työperäistä maahan muuttoa. Nämä henkilöt, joita ulkomaalaiset auttavat, ovat usein kaikista heikoimmassa asemassa olevia.”

Kirjoittaja tunnistaa myös kotoutumisen haasteet, joihin syypäitä ovat usein maahanmuuttajat itse. Tehtävää on paljon, eikä yhtenäiskulttuuria kannata haikailla (ei sellaista koskaan ole ollutkaan).

Tilanne on päällä jo nyt, eikä hoitajien maahanmuutolle ole vaihtoehtoa, joka voisi taata vammaisille oikeuden työelämään ja yhdenvertaiseen kansalaisuuteen. On täysin kestämätöntä vaatia ulkomaalaisilta kynnyspalkkoja, joita suomalaisetkaan eivät vastaavista tehtävistä saa.

Perussuomalaiset maalaavat kuvan, että ahneet työnantajat (joiden muita vaatimuksia he kyllä myötäilevät) houkuttelevat ulkomailta lähes lukutaidotonta väkeä polkemaan palkkoja, jotta suomalaiset halukkaat eivät pääse kunnon töihin. Onko siis hengityskoneeseen ja pyörätuoliin sidottu vaikeavammainen ihminen ahne riistäjä?

Tosiasiassa maahanmuuton vastustajat eivät vähääkään välitä pitkäaikaissairaiden ja vammaisten hädästä.