Eduskuntapuhe 30.9.2015 ”kilpailukykypaketin” tiedonantokeskustelussa
Arvoisa puhemies,
Hallituspuolueiden edustajat ovat jo koomisuuteen saakka korostaneet, että on pakko tehdä, tekemättä ei voi jättää, jotain on tehtävä. Edustaja Jaskari jopa totesi huolettomasti, että katsotaan sitten jälkeen päin, mitä tuli tehtyä. Aika vaarallista puhetta. Tärkeintähän on se, että kun tehdään, niin silloin tehdään oikeita asioita, eikä sutta ja sekundaa.
Euroopan taantuma on pisin ja sitkein, jonka moderni taloushistoria tuntee. Se jatkuu seitsemättä vuotta. Euroopan oikeistoliberaali talouskuri ja leikkauslinja on pahentanut sitä. Kasvu kituu, velka kasvaa, samoin työttömyys. Viidessä vuodessa työttömiä on tullut 10 miljoonaa lisää. Joka neljäs eurooppalainen on köyhyyden ja syrjäytymisen vaarassa. Leikkauslinja on tappanut kysynnän, mikä on tapannut investoinnit. Jos hallitus Euroopan viimeisistä vuosista haluaisi jotain oppia, hallitusohjelma ei näyttäisi tällaiselta.
Nykyinen taantuma on pahempi kuin 1990-luvun alun lama.
Suomen surkeus ei siis ole täysin omatekoinen, toisin kuin hallitus aina hokee. Suomen viennistä menee EU-maihin 55 prosenttia, joten ei ole ihme, että myös Suomi on syvässä taantumassa. Nykyinen lama on kansantuotteella mitaten pahempi kuin 1990-luvun alun lama.
Kun sanon tämän tosiasian, kukaan ei tahdo uskoa. Lama ei näy vielä kaduilla. Avoin työttömyys ei ole yltänyt vielä puoleen miljoonaan.
Onneksi, toistaiseksi. Euroopan laman lisäksi hallituksen on syytä oppia myös Suomen edellisestä lamasta.
Työttömyyden ei pidä antaa nousta yli 10 prosentin, sillä työttömyys roihahtaa nopeasti, mutta laskee hyvin hitaasti – kuten täällä viime perjantaina kerroin. Tämä ilmiö tunnetaan taloustieteessä nimellä hystereesi.
Juuri nyt työttömyys on kovaa vauhtia nousemassa tuohon kymmeneen prosenttiin. Tässä tilanteessa on vastuutonta, että työllistämisen määrärahoja ei lisätä. Palkkatuki- ja starttirahapäätöksieä ei ole monilla paikkakunnilla jaettu moneen kuukauteen, koska rahat ovat loppu. Ensi vuonna työllistämisestä leikataan vielä 50 miljoonaa lisää, mukaan lukien nuorisotakuun alasajo.
On työllisyyskriisi – mutta hallituksella ei ole tässä asiassa minkäänlaista kriisitietoisuutta.
Edessä on juuri se kierre, jota pääministeri Sipilä puheessaan pelkäsi – loputtomat leikkaukset.
Arvoisa puhemies,
Hallituksen taloustavoitteet ovat sekavia ja ristiriitaisia. Ensin tavoiteltiin tuottavuusloikkaa – kunnes kävi ilmi että työajan pidentäminen vähentää tuottavuutta. Sitten puhuttiin yksikkötyökustannuksista – kunnes kävi ilmi, että Suomen palkat ovat pienempiä kuin Ruotsissa ja Saksassa. Sitten on hoettu kilpailukyvyn yleistä parantamista, joka onkin riittävän epämääräinen väittämä. Numeroita heitetään silti sadasosadesimaalien tarkkuudella, mikä hävettää jokaista vastuunsa tuntevaa taloustieteilijää. Mutta ei näköjään valtiovarainministeriötä.
Edustaja Vartiainen sai pienen painostuksen jälkeen kakaistua televisiossa sen todellisen tavoitteen: on tarkoitus muuttaa työn ja pääoman suhdetta.
Kaiken isänmaallisen paatoksen takana on tämä todellinen tarkoitus: työltä otetaan, pääomalle annetaan.
Todellinen tarkoitus on ”muuttaa työn ja pääoman suhdetta”.
Tähän sotkuun sopii se, että pääministeri Sipilä pelottelee kansalaisia sillä että Suomi joutuu EU-komission holhoukseen liiallisen alijäämän vuoksi.
Samaan aikaan päämnisteri on lahjoittamassa elinkeinoelämälle veronmaksajien rahoja jälleen 850 miljoonaa euroa sotu-maksujen alennuksena, tämä jo ennen jaettujen miljardien päälle. Se lisää alijäämää 850 miljoonaa euroa. Työntekijöiden palkanleikkaus lisää alijäämää saman verran. Työttömyys lisää alijäämää. Hallitus lisää alijäämää.
Teidän ratkaisunne ei ole uusi, eikä rohkea: tulonsiirto työntekijältä työnantajalle.
Tämä ei ole yllättävää – näinhän oikeistohallitus aina tekee kaikkialla maailmassa. Ja siitähän nykyinen Euroopan lama vuonna 2010 alkoi: veronmaksajien rahat takavarikoitiin eurooppalaisten pankkien pelastamiseksi. Suomi kärsii yhä finanssikriisistä, joka on muuttunut valtiontalouden kriisiksi, leikkauskriisiksi ja kasvaa parhaillaan työllisyyskriisiksi.
Finanssikriisistä valtiontalouden kriisiin, leikkauskriisiin ja työllisyyskriisiin
Yllättävää ei ole sekään, että oikeistohallitus ajaa suuryritysten asiaa, mutta ei ymmärrä pienyrittäjän arkea. Tämä kävi karusti ilmi, kun pääministeri Sipilä tunnusti ettei tullut ajatelleeksikaan lomarahaleikkausta pienyrittäjien kannalta.
Viime vuodet osoittavat, että teidän reseptinne, jossa työltä otetaan ja pääomalle annetaan, ei toimi.
Kilpailukyvyn suuri ongelma on osaamistalouden ongelma, kuten täällä eilen kuvasin. Innovaatiot eivät muutu investoinneksi. Fiksu valtio investoi yhteiskunnan tuotantorakenteen uudistamiseen ja auttaa yrityksiä kasvamaan pienestä suureksi, piirisarjasta maailmanmestareiksi. Mutta hallitus tyytyy piirisarjan toimintaan, eikä havaitse maailman muutoksia.
Tämä kapeakatseisuus kiteytyy monien muiden rikottujen lupauksien joukosta ehkä säälittävimpään. Oppositiojohtaja Sipilä lupasi useiden miljardien kasvurahaston auttamaan uuden teknologian alojen kansainvälistymistä. Se loistaa poissaolollaan budjetista. Julkisen talouden suunnitelmasta löytyy momentti vuodelle 2018: Teollisuussijoitukselle 35 miljoonaa.
Sipilän rahastosta jäi jäljelle yksi prosentti
Yksi prosentti alkuperäisestä rahastosta. Yksi prosentti.
Tämä ikävä kyllä paljastaa, että hallituksella ei ole tulevaisuuden visiota. Olen hyvin murheissani siitä, että hallitus pikemminkin vaarantaa kuin pelastaa Suomen tulevaisuuden.mutta kri