Muuttotappio-Suomen resepti

Puheenvuoroni eduskunnassa kansalaisuuslain muuttamisesta (HE 27/2024 vp.), 2.5. klo 19.52:

Arvoisa puhemies! Hyvä ministeri ja hyvät kollegat!

Täällä on nyt meistä moni käynyt kertomassa hyvin laajan kirjon mielipiteitä tästä hallituksen esityksestä, mutta miksei kysytä heiltä, joita tämä varsinaisesti koskee, Suomeen muuttaneilta ulkomaisilta työntekijöiltä.

Olen eduskunnan Intia-ryhmän puheenjohtaja. Intialaiset ovat Suomen merkittävin työperäisen maahanmuuton maahanmuuttajaryhmä. He ovat veronmaksajia.

Vastaanotto täällä intialaisten keskuudessa on ollut järkyttynyt ja suuttunut. Tämä laki on signaali, joka viestittää näille henkilöille, jotka ovat sitoutuneet ajamaan suomalaista yhteiskuntaa ja suomalaisten yritysten etua, sitä, että he eivät ole tänne tervetulleita.

Ja oikeastaan suuttumus on helppo ymmärtää, kun kuulee niitä perusteluita, joita täällä silloin viime torstaina ja nyt tänäkin torstaina käytetään, mihin se lopulta aina palautuu. Se perustelu on aina turvallisuus. Eli kun perustellaan turvallisuussyillä, niin on aivan varmaa, että loukataan ulkomailta Suomeen tulleita ihmisiä.

Ei voi samaan aikaan houkutella ulkomaalaisia Suomeen ja samalla vihjata, että he ovat turvallisuusuhka.

No, kun sitten joku it-insinööri tulee perussuomalaisten kansanedustajalle valittamaan tätä asiaa, niin totta kai he sanovat, ettet sinä ole se turvallisuusuhka, ei sinua tässä tarkoiteta. Mutta laki koskee kaikkia. Eri väriset ja erilaiset ihmiset niputetaan tässä yhteen. Sama lainsäädäntö, sama turvallisuusuhkalla perusteltu lainsäädäntö, koskee niin turvapaikanhakijaa kuin Supercellin ammattilaista. Ei se erottele.

Esimerkki: Äskenkin juuri tässä salissa päiviteltiin sitä, kuinka joku on hakenut täältä turvapaikkaa ja kuitenkin lomailee siellä turvattomassa maassa — on siis perusteltua vähentää rajusti sallittuja ulkomaanpäiviä kansalaisuuden saamiseksi. Samalla kuitenkin suomalaisen vientifirman ulkomaiselta myyntihenkilöltä leikataan sallitut myyntimatkat kuuteen viikkoon vuodessa. Suomalainen myyntikollega voi olla puolet vuodesta ulkomailla tekemässä kauppaa, mutta ulkomaalainen vain kuusi viikkoa.

Minä uskon, hyvä ministeri, että tämä on semmoinen lapsus, jonka tekin varmaan suosittelette, että valiokunta korjaa, mutta se, mitä valiokunta ei voi korjata, on tämä asenne, se signaali, että ette ole tervetulleita, olette turvallisuusuhka.

Eikä se muualta tullut it-insinööri osaa siitäkään riemuita, että hän kyllä henkilönä on tervetullut mutta samasta maasta tullut ravintolakokki taas ei ole. Eikä kadulla kukaan erota näitä kahta toisistaan, joten samaa huutelua joutuvat kuuntelemaan molemmat. Vastuullinen valtiovalta viestii, että ruma käytös ulkomaalaisia kohtaan ei käy, sen sijaan, että se tällaisella lainsäädännöllä kasvattaa erontekoa Suomen kansalaisiksi onnekkaasti syntyneiden ja Suomen kansalaisiksi entistä vaikeammin pyrkivien välillä.

Onhan tämä surrealismi, arvoisa puhemies, aika kouriintuntuvaa.

Tässä jo toisen kerran, toinen torstai menee niin, että kyselytunnilla kokoomusministerit täällä ylistävät, miten hienoa on se, että työperäinen maahanmuutto on edellisen hallituksen toimien ansiosta noussut merkittävästi, ja siitä täytyy pitää kiinni, se on Suomen elinehto, ja sitten pari tuntia myöhemmin ollaan täällä keskustelemassa lainsäädännöstä, joka kyseenalaistaa nämä hyvät pyrkimykset. Edelleenkään kokoomuksen edustus täällä ei ole kovinkaan… taaja. [Veronika Honkasalo: Saatikka RKP:n!] — RKP:tä ei ole näkynyt mielestäni kumpanakaan iltana salissa lainkaan.

— No sen ymmärtää sikäli, että koko elinkeinoelämä käytännössä, varsinkin teknologiateollisuus ja startup-yritykset, on voimakkaasti vedonnut, että tällaista lainsäädäntöä ei pitäisi tehdä. Tämänhän tietysti hallituksen esitys tunnustaa: ”saattaa vähentää jonkin verran Suomen vetovoimaa kansainvälisten osaajien silmissä”. Tämän verran tultiin vastaan.

Miksi? Kyseessä on puhtaasti ideologinen lainsäädäntöaloite, joka ei perustu mihinkään asiantuntijafaktaan. Palataan vielä tähän turvallisuusperusteluun, arvoisa puheenjohtaja.

Lainsäädännön arviointineuvosto kysyy aivan aiheellisesti, että mikä tässä on se ongelma, jota tässä pyritään ratkaisemaan: ”Esitysluonnoksesta ei selviä, mitä ongelmia tai haasteita kotoutumiseen ja kansalliseen turvallisuuteen liittyen on nykytilan sääntelystä johtuen esiintynyt.”

Siis: turhaa, tarpeetonta, ideologista lainsäädäntöä.

Siihen hallitus on vastannut siten, että [lopulliseen esitykseen] on sitten lisätty yksi luku tästä turvallisuudesta. Turvallisuusluku [itse asiassa yksi ainoa kappale] perustuu siihen, että Suojelupoliisilta on kysytty erikseen arvio siitä, voisiko tämä parantaa turvallisuutta – ja kas kummaa, suojelupoliisi on todennut, että juu, kyllä tällä voisi olla joitain turvallisuutta parantavia elementtejä.

Tämä on siis niin läpinäkyvää ja niin härskiä. Kas kun ette kysyneet vaikka maa- ja metsätalousministeriöltä, että minkälaisia vaikutuksia tällä on maa- ja metsätalouteen, ja perustelette tätä sitten sillä, että parannetaan maa- ja metsätalouden olosuhteita.

Arvoisa puhemies! Vielä viimeinen kysymys on sitten, että miksi kukaan ulkomainen osaaja oikeasti haluaisi tulla Suomeen. Millä me oikein kilpailemme?

Täällä on vedottu siihen, että muissa Pohjoismaissa on myöskin tiukennettu kansalaisuusvaatimuksia, johtuen toki siitä, että populistit ovat sielläkin päässeet valtaan. Norja on sentään rikas maa, ja Ruotsissa on ennestään isoja ulkomaalaisyhteisöjä, jotka ovat vetovoimaisia sinne tulijoiden silmissä.

Nyt meille huono uutinen on se, että Saksa on päättänyt helpottaa kansalaisuuden saamista samaan aikaan, kun Suomi kiristää.

Nyt vilpitön kysymys: kuvittelemmeko todella, että joku it-insinööri mieluummin valitsee tämän vaikean kielen, nämä vaikeat olosuhteet, tämän maan, jossa itsekin valitatte koko ajan verojen korkeutta, kuin sen, että hän saisi olla töissä tervetulleeksi toivottavassa, kansainvälisessä suurvallassa?

Toivotan onnea ministereille Satonen ja Orpo sen osalta, että he onnistuvat saamaan läpi sellaisia tavoitteita, joita heidän perussuomalaiset kollegansa parhaansa mukaan torpedoivat.

Sam Altman Davosissa

Church of Sam.

Näin Sam Altmanin Davosissa kolmeen otteeseen. Tilat olivat ääriään myöten täynnä, jaossa oli vain seisomapaikoja. Tunnelma oli harras kuin kappelissa. Open AI -tekoälyfirman eli Chat-GPT:n ja GPT-4:n isännän joka tavu imettiin innolla, joka letkaus herätti kunnon naurut. Altman on tänään sitä mitä Steve Jobs eilen.

Kolme asiaa jäi näistä talousmedian (Bloomberg, Axios, The Economist) rupatteluista mieleen. Sen lisäksi, että Open AI miellettiin maailman ainoaksi tekoälyfirmaksi ilman samanveroisia kilpailijoita (alkaen Googlesta, Metasta, Amazonista), ja siksi Open AI:n liiketoimintaratkaisuista olisi kiinni maapallon kohtalo. Palvonnan muoto tämäkin.

Ja toinen tyylihavainto: Altman puhui ja häntä puhuteltiin ikään kuin hän yksin päättäisi kaiken. Ehkä amerikkalaiset mielellään henkilöivät firman yhteen ihmiseen – joka puhuu minä-muodossa vaikka muodollisesti korostaakin tiiminsä merkitystä. Samaan tapaan tekoäly antropomorfisoidaan; annetaan ”hänelle” nimi ja imitoidaan ihmisen käytöstä. Tässä on suuri vaara.

1. Sam Altman pyöristi aiempaa julistustaan, joissa firmalla olisi tuota pikaa käsissään AGI (Artificial General Intelligence, ihmisälyn ylittävä ”yleinen tekoäly”). Hän korosti, että AGI saavutetaan asteittain ja sitä erikseen tavoittelematta.

Altmanin mukaan jokainen generativiisen tekoälyn sukupolvi on edellistä fiksumpi tavoilla, jotka yllättävät julkistajansakin. Yllätyksen tuotti jo syksyllä 2022 Chat-GPT, jonka odotettiin päätyvän joidenkin tutkijoiden leikkikaluksi, eikä satojen miljoonien intomielten päivittäiseksi kumppaniksi. Tulevaisuudessa julkaistava GPT-5 on eksponentiaalisesti parempi kuin GPT-4. ”Tai mikä sen nimi sitten onkaan. En välttämättä halua jatkaa tyyliin iPhone 27” (naurua).

Jonakin päivänä havaitaan, että käytössä oleva tekoäly on kuin onkin AGI. ”Siitä seuraa kahden viikon mediamylläkkä. Sitten se unohtuu. On siis mahdollista, että yleinen tekoäly muuttaa maailmaamme paljon vähemmän kuin nyt oletamme.”

Altman muistutti, että GPT-4 oli vielä hetki sitten maailman kahdeksas ihme. ”Nyt ihmiset kiukuttelevat, kun se on liian hidas.”

Haastattelijana Ina Fried.

2. Generatiivinen eli sisältöä tuottava tekoäly perustuu suureen kielimalliin (Large Language Model, LLM), jota koulutetaan miljardeilla ja taas miljardeilla lähinnä internetistä kaavituilla datahippusilla. Tekoäly vaatii siis valtavasti laskentavoimaa.

Laskentaresurssi on kallista, ja siksi suuret tekoälymallit ovat keskittymässä samoille monikansallisille datajäteille kuin internet-alustapalvelutkin. Microsoftin tukemasta Open AI:sta irtautunut Anthropic (omistajina Google, Amazon) haki rahoituskierroksella viittä miljardia dollaria ”pysyäkseen mukana kehityksessä”.

Miten laskentaresurssia on saatavilla ja kuka sitä hallitsee, on yksi datatalouden geopoliittisen taistelun avainkysymyksiä. Suomi on sijoittunut hyvin, kiitos LUMI:n, Euroopan tehokkaimman supertietokoneen. Sen työkuormasta jo noin puolet liittyy tavalla tai toisella tekoälymalleihin.

Tekoäly onkin tuonut esiin datatalouden materiaalisen pohjan; kuinka paljon raaka-aineita, teollista tuotantoa, energiaa tarvitaan ja jätettä syntyy. Gigabitit eivät olekaan aineetonta virtaa digiavaruudessa, jossa kaikki tarpeet tyydytetään ilmaiseksi ja loppumattomasti.

Tieteellisen arvion mukaan tekoälyn ja muun ison datan vaatimat palvelinkeskukset kuluttavat kohta enemmän sähköä vuodessa kuin koko Suomi. Ilmastopäästöt kasvavat samalla, kun firmat tekevät hurskaita sitoumuksiaan. (Teimme muuten Liikenne- ja viestintäministeriössä maailman ensimmäisen ICT-alan ilmastovaikutusarvion.)

Enää eivät riitä edes terawattitunnit (Suomen kulutus 80 TWh/v). Nyt yksikkö on peta: viisitoista nollaa eli miljardi megawattia.

3. Hiukan ristiriidassa aiemman eksponentiaalisen yllätyksellisyyden kanssa oli Altmanin vakuuttelu, että että yhtiö tarkastaa tuotteensa huolella ja jättää julkaisematta ne, joista voi olla vaaraa. Mistä sen voi tietää?

Tekoälymalleissa suunta on määrän sijasta myös laatuun. Kustannustehokkuus – niin taloudellisesti kuin ympäristökuormituksen kannalta – voi edellyttää pitäytymistä suppeampiin ja valikoituihin datalähteisiin. Tuloksissa on tällöin vähemmän ”hallusinaatiota” kuin tuotteissa, joiden lähteissä on yhtä lailla Ylilautaa kuin Wikipediaa. Mutta.

Olennainen kysymys on aina, miten painottunut tai peräti vinoutunut suurten kielimallien koulutusdata on. Onko mahdollista, että vaikka homofobisiin valtioihin tuotetaan tekoälymalleja, joiden arvopohja ei vastaa kovin kirjaimellisesti YK:n ihmisoikeuksien julistusta?

Kyllä, Altman vastasi aika lailla kiemurrellen.

”Jos joku maa sanoo vaikka, että kaikki homot pitää tappaa, niin se menee yli rajan”, Altman sanoi. Mutta tekoälymallien tekijät joutuvat hyväksymään tuotostensa ”epämiellyttävät” (uncomfortable) käyttötavat. Rajanveto on vaikeaa, ja itselleni tuli vahva tunne, että sitä ei pitäisi jättää kaupallisille toimijoille.

Altmanin mukaan tekoälymalleista tulee personoituja. Jokainen – tai ainakin riittävän vauras – voi saada käyttöönsä räätälöidyn, kustomoidun tekoälyn. Tulos on oletettavasti sama kuin somen suosittelualgoritmien jäljiltä: kysymyksiin saa haluamiansa vastauksia valikoitujen (”kuratoitujen”) faktojen pohjalta, ja tekoäly ohjaa käyttäjää syvemmälle mukavuusalueelleen.

Onko tämä edistystä?

Ohimennen, ja vitsaillen, palattiin viimesyksyiseen näytelmään, jossa Altman erotettiin Open Ai:n johdosta ja sitten palautettiin. Taustaan, joka tuolloin herätti kylmiä väreitä kautta maailman, ei viitattu lainkaan: teknologiajohtaja Ilya Sutskever ja hallituksen naispuoliset jäsenet Tasha McCauley ja Helen Toner olivat varoittaneet tekoälymallin kehittyvän kontrolloimattomasti, mutta koska Altman ei tästä piitannut, hänet erotettiin. Muutamaksi päiväksi. Käytännössä koko henkilöstö uhkasi erota, joten turhan päiten turvallisuudesta ja etiikasta murehtineet naiset saivat lähteä ja hallituksesta tehtiin kunnon all male panel – korporatiivista miehekkyyttä korostaa todellisen raskassarjalaisen, 70-vuotiaan entisen valtiovarainministerin Larry Summersin nimitys.

Joten ei huolta enää.

Mutta missä on oppivien järjestelmien teknologian suuri lapsinero Ilya Sutskever nyt?”Hänen statuksestaan ei mitään kerrottavaa”, Altman totesi.Jos Open AI on kultti, ja sen seurakuntana koko Davos-eliitti, niin en ehkä nuku öitäni täysin rauhallisesti.

Pieni Suomi tavoittelee pieniä asioita

Puhe eduskunnan budjettikeskustelussa 12.10.23 (lyhentämätön)

Arvostettu rouva Puhemies,

On syytä tarkastella, missä ajassa ja maailmantilanteessa Suomen valtio valmistelee ensi vuoden budjetin. Elämme kriisiä – globaalien vihollisuuksien, kahtiajakojen ja jopa Euroopan ovella sotien hirvittävää todellisuutta. Lisäksi saattaa olla myös niin, että ilmastokriisi ei pidä neljän vuoden taukoa.

Tänään on siis syytä kysyä, vastaako budjetti oikeisiin ongelmiin. Ja se tosiasia, että valtiovarainministeri täräyttää twiitin joka kerta kun maahanmuuttaja jättää kirjastokortin kotiin, osoittaa täyttä ymmärryksen puutetta siitä mikä Suomea todella uhkaa maailman kriiseissä.

Ja myös on syytä kysyä, vahvistavatko vai heikentävätkö hallituksen toimet Suomen asemaa maailmalla, ja Suomen johtoasemaa kärkiteknologioissa.

Nämä ovat puheenvuoroni kolme teemaa. Kriisivalmius, Suomen ja läntisten liittolaisten asema maailmassa, suomalaisen teknologia ja osaamisen tulevaisuus. Ne liittyvät yhteen, ja valitettavasti tämä budjetti on Pienen Suomen budjetti.

SUOMEN KOHTALO on erottamattomasti sidottu Eurooppaan, länteen ja Natoon. Tämän demokraattisen rintaman puolesta Ukraina käy sotaa. Meidän velvollisuutemme on lujittaa ja laajentaa Ukrainan tukea maailmalla. YK:n Venäjä-lausuman äänestyksessä vuosi sitten tyhjää äänesti peräti 35 maata, jotka edustavat yli puolta maapallon väestöstä. Lännen pitää voittaa heidän sydämensä, osoittaa taloudellinen tulevaisuus joka on parempi vaihtoehto kuin Kiinan vasalliksi antautuminen.

Suomen työkalu tässä työssä on ollut kehittyviin maihin suuntautuva talousyhteistyö, lainat ja sijoitukset. Ne eivät siis ole lahjoituksia, sillä lainoilla on aina korko, ja sijoituksilla tuotto-odotus.  Tämä taloudellinen yhteistyö on se reitti, jolla suomalaiset yritykset saavat auki globaaleja markkinoita. Samalla, kun edistetään suomalaisyrityste vientiä, tuetaan myös kumppanimaan taloudellista tulevaisuutta, omaehtoista kehitystä, joka toivottavasti silloin tukeutuu demokraattiseen Länteen.

On käsittämätöntä, että Suomi leikkaa kansainvälisestä vaikuttavuudestaan puolet pois.

On selvää, että kehitysavun leikkaaminen on perussuomalaisille suuri symbolinen pakkomielle, ja toivokaamme, että 10 prosentin vähennys ei Suomen työtä maailmalla tuhoa. Sen sijaan on käsittämätöntä, että tästä liiketaloudellisista lainoista ja sijoituksista leikataan 60 miljoonaa euroa eli peräti 46 prosenttia, eli kutistetaan puoleen. Miksi, tähän kysymykseen en saanut eilen vastausta ministeri Taviolta.

Tällä leikkauksella Suomi tekee itsestään maailmalla kokoaan pienemmän.

Arvoisa puhemies,

Suomi on ollut myös kokoaan suurempi silloin, kun se on vaikuttanut kansainvälisiin sääntöihin ja lainsäädäntöön. Fiksulla sääntelyllä olemme voineet paikata pääomien puutetta, mikä korostuu entisestään silloin, kun suuret EU-jäsenmaat avaavat kaikki valtiontukien rahahanat houkutellakseen myös suomalaisia yrityksiä vaihtamaan maisemaa.

Siksi on hyvä, että hallitus panee toimeen edellisellä kaudella parlamentaarisesti sovitut tutkimus- ja kehityspanokset – on toki hiukan epäreilua yrittää ottaa siitä kunniaa yksin itselleen. Kun viime kaudella saimme vihkiä Euroopan tehokkaimman supertietokoneen Lumin Kajaanissa, lisäpanostukset suurteholaskentaan ja kvanttiteknologiaan ansaitsevat täyden kiitoksen.

Tekoälysääntelyssä annamme toisten päättää. Olemme Pieni Suomi.

Mutta entä se fiksu sääntely? Kun Eurooppa valmisteli maailman ensimmäistä tekoälysäädöstä, Suomi oli avainroolissa. Kun nyt luin hallituksen kantaa loppusuoran neuvotteluihin, on sanottava että hanskat ovat tippuneet. Olemme Pieni Suomi, muut saavat päättää. Onhan kyse sentään vain maailmaa mullistavasta teknologiasta, joka on myös Suomen kohtalonkysymys.

Suomi on ollut edelläkävijä niin 5G-sääntelyssä kuin yritysten kybersetelissä – joka nyt kutistuu melkein olemattomaksi. Tämä edelläkävijyys on entistä tärkeämpää maailman kriiseissä, sodan, kybersodan ja informaatiosodan keskellä.

SIKSI EN VOI KUIN IHMETELLÄ, miksei Orpon hallitus valmistele edeltäjänsä tänä keväänä jo eduskuntaan tuomaa esitystä viranomaisten tiiviimmästä yhteistyöstä kyberhäiriöissä. Hallituksen esitys numero 243/2022 vp on vastaus kyberhyökkäyksiin ja kriittisen tietoliikenneinfran vaurioittamiseen. Sellainen on saatu kokea aivan lähiaikoina.

Hallitus joka on olevinaan järjestyksen ja turvallisuuden asialla, ja jahtaa maahanmuuttajanuoria ja kiusaa jopa omia poliisejaan, laiminlyö digitaalisen ajan tärkeimmän turvallisuustakeen. Elääkö se lankapuhelimien aikaa?

Suomenlahden kaasuputkivaurion tutkinnassa on tärkeää, että poliisi, tulli ja rajavartiosto voivat antaa toisilleen täyden viranomaisavun. Tämä maailmanlaajuisestikin ainutlaatuinen PTR-yhteistyö mahdollistaa yhteisen tiedonjakamisen, tilannekuvan, johtojärjestelmän ja periaatteessa kolminkertaiset resurssit, silloin kuin äkillinen ja yllättävä tapahtuma niin vaatii.

Hallitus, joka on olevinaan järjestyksen asialla, laiminlyö tärkeimmän digitaalisen turvallisuustakeen.

Samaa tarvitaan kyberpuolella. Olemme valmistelleet lain, jossa puolustusvoimat, poliisi ja suojelupoliisi ja kyberturvallisuuskeskus voivat yhdistää voimansa tilanteessa jossa Suomen digitaalisen infrastruktuuri uhkaa lamautua. Sekin on maailmanlaajuisesti ainutlaatuista lainsäädäntöä, ja aivan välttämätön kansallisen turvallisuuden kannalta. Missä tämä valmis esitys nyt viipyy? Kysyin tätä eilen ministeri Ranteelta enkä saanut häneltäkään vastausta. Toinen voisi jo turhautua.

Lopuksi – arvostettu puhemies,


Suomalaisten supervoima on yhteistyö. Ainoa toiveeni hallitukselle on, että ette tärvele tätä yhteistyötä, joka tekee Suomesta kokoaan suuremman, vaikuttavamman ja turvallisemman. Ettei Suomesta tule pieni.

Suomen luottamustalous näyttää suuntaa maailmalle

Puhe Liikenne- ja viestintäfoorumissa 26.9.2022

”Maailma on sijoiltaan, sanoi Hamlet, ja tältä osin Kansallisteatteri on juuri oikeaan aikaan ottanut William Shakespearen klassikon ohjelmistoonsa. Olemme jo pitkään eläneet aikaa, jossa poikkeuksista on tullut sääntö. Kaksoiskriisi eli pandemia ja Venäjän julma hyökkäyssota vaikuttavat liikenteeseen ja viestintään hyvin eri tavoin ja eri tasoin.

Näissä olosuhteissa liikenne ja logistiikka joudutaan miettimään uudestaan. Meillä on hyvässä vauhdissa strategiatyö, joka huomioi kaksoiskriisin vaikutukset niin liikennepalveluiden tuottamiseen, yhteyksien kehittämiseen kuin liikenneverkon ylläpitämiseen.

Kun itäistä Suomea on kehitetty vahvasti lännen ja idän yhteyksien varaan, huomaammekin nyt että portin tilalla on muuri, yli 1300 kilometriä pitkä rautaesirippu. Saimaan kanava ei enää yhdistä, vaan erottaa. Teemme kaikkemme, että reuna-alue ei joudu eristyksiin, vaan yhteydet muihin suuntiin vahvistuvat. Hallituksen asettama Itäisen Suomen työryhmä antaa valoa tulevaisuuteen, niin eläjille kuin elinkeinoille, ja omalta osaltamme olemme sitoutuneet vahvistamaan Karjalan rataa niin nyt kuin tulevina vuosina. Myös Itärata on tulevaisuudenuskoa lujittava hanke, ja sitä uskoa koko Suomi tarvitsee.

Idässä portin tilalla on muuri.

Liikenteen henkilö- ja tavaravirrat kulkevat jatkossa uusissa uomissa. Myös Suomen kansainvälisten yhteyksien strategia on ajateltava uusiksi sen jälkeen, kun Venäjän ylilentosopimus ei enää lyhennä matkaa Aasiaan ja Aasiasta. Kuljetuksilla on ratkaiseva rooli myös huoltovarmuuden turvaamisessa, ja myös sotilaallisella liikkuvuudella on uutta merkitystä nykyisessä turvallisuusympäristössä.

Venäjän hyökkäys haastaa uudelleenarviointeihin, mutta myös lujittaa jo tehtyjä valintoja. Ennen kaikkea Sanna Marinin hallituksen rohkea hiilineutraaliustavoite on osoittautunut kaukaa viisaaksi. Olimme jo hyvin pitkälti irtautuneet idän fossiilienergiasta ennen helmikuuta. Ilmastonsuojelu on myös turvallisuuden tae, ja aidon riippumattomuuden ehto. Ilmastonsuojelu on itsenäisyyden suojelua.

Vaikka Venäjän toimet olivat yllätys, emme olleet yllätettyjä.

Olemme olleet varautuneita, olemme olleet varuillamme. Huoltovarmuuden järjestelmämme on maailmalla ainutlaatuinen, ja olen saanut monelle kateelliselle ulkomaiselle kollegalle sen kyvykkyyksiä selostaa. Ennen kaikkea poikkeuksellista – ja poikkeuksellisen kiitettävää – on yksityisen sektorin vastuunkanto niin materiaalisessa kuin virtuaalisessa varautumisessa.

Sama pätee myös verkkoturvallisuuteen. Olemme olleet varautuneita, olemme olleet varuillamme. Olemme varmistaneet radioverkkojen turvallisuutta aivan alusta pitäen, jo yli 30 vuoden ajan. Kun huolenamme on ollut yksi autoritäärinen valtio, olemme varautuneet myös toisten autoritääristen valtioiden tiedusteluun ja tiedonhankintaan. Myös kaksi vuotta sitten – siis hyvissä ajoin – uudistettua verkkoturvallisuuden lainsäädäntöämme olen saanut ylpeänä esitellä maailmalla.

Jos emme voi varmistua, voimme varautua.

Kolmas ja viime aikoina tärkein varautumisen aihe on ollut kyberturvallisuus, tietojärjestelmien ja datanhallinnan varmistaminen. Kun toimijoita on tuhansittain, isoja ja pieniä; ja kun järjestelmiä on uusia ja vanhoja sekä hyvin vanhoja, emme koskaan saavuta aukotonta ja haavoittumatonta tilaa. Kun yhteiskunta dataistuu koko ajan kovaa vauhtia, jokainen uusi datapiste on potentiaalinen portti pahantekijälle. Ja niitä on miljoonittain.

Jos emme voi varmistua, voimme kuitenkin varautua, ja valtiovalta tekee kaikkensa. Olemme Liikenne- ja viestintäministeriössä ottaneet vastaan hallituksen tehtävänannon kyberturvallisuuden johtojärjestelmien, hallinnonalojen yhteistyön ja koordinaation, viranomaisvaltuuksien sekä lainsäädännön kuntoon saattamiseksi. Jo reilu vuosi sitten – eli hyvän aikaa ennen nykyistä korotettua valmiustilaa – teimme kaksikin hallituksen periaatepäätöstä kriittisten alojen tietoturvasta ja kyberalan vahvistamisesta. Siellä oli jo tunnistettu ne tarpeet ja resurssivaatimukset, joihin ensi vuoden budjetissa vastataan yli 50 miljoonan euron panostuksella. Nyt vihdoin vakinaistamme LVM:ssä toimivan valtion kyberturvallisuusjohtajan tehtävän.

Viimeinen pala lainsäädännöstä saataneen paikalleen syksyllä, jos eduskunta hyväksyy esityksemme viranomaisten yhteistoiminnasta myös kyberhyökkäystilanteissa. Muutos parantaa poliisin, suojelupoliisin, Puolustusvoimien ja Kybertuvallisuuskeskuksen yhteistoimintamahdollisuuksia laajentamalla tiedonvaihtoa ja virka-apua. Tämä resurssien tehokas yhteinen käyttö on jälleen kerran ainutlaatuinen suomalainen ratkaisu. Kykymme reagoida vakaviin kyberhyökkäystilanteisiin paranee olennaisesti.

Suomalaisilla on supervoima. Se supervoima on yhteistyö.

Kaikissa kolmessa missiossa, jossa varautumista vahvistetaan, yhteistyö siviiliyhteiskunnan ja turvallisuustoimijoiden välillä on toiminut tehokkaasti ja toisiaan tukien. Samoin elinkeinoelämä on hyvin isänmaallisesti tukenut niin ilmastotavoitteita kuin turvallisuustyötä, jotka kuten sanoin, kietoutuvat nyt yhteen strategiseksi vahvuudeksemme. Haluan esittää siitä parhaat kiitokseni.

Tämä työ jo itsessään osoittaa, mitä Suomessa haluamme puolustaa, mikä Suomessa on arvokkainta ja ainutlaatuisinta. Suomalaisilla on supervoima, ja se supervoima on yhteistyö.

Tämä on viimeinen kerta kun saan puhua teille ministerinä Marinin ykköshallituksessa. On ehkä oikea hetki tehdä tiliä siitä kaikesta tulevaisuustyöstä, jota paneutuneen ja osaavan virkakunnan kanssa olemme tehneet, pandemian ja sodan keskellä, viitoittamaan liikenteen ja viestinnän linjoja tästä eteenpäin.

Nostan esiin kolme strategista kokonaisuutta, jotka määrittävät hallituskauden perintöä seuraaville vuosilla ja jopa vuosikymmenelle.

Liikenne 12 -suunnitelma linjaa ensimmäistä kertaa koko liikennejärjestelmää, koko valtakunnan tasolla, pitkäjänteisesti ja ennakoitavasti. Kun meillä on yhteinen näkymä aina 2030-luvulle asti, voimme suunnitella ja toteuttaa mahdollisimman kestävät ja toimivat yhteydet kaikille suomalaisille, kaikkialla Suomessa sekä Suomeen ja Suomesta.

Samalla Liikenne 12 on vastaus myös rajallisiin resursseihin. Suunnitelman ansiosta voimme käyttää julkisia varoja tehokkaammin siltarumpupolitiikan kustannuksella. Se on järkiperäistä liikennepolitiikkaa. Ja yksin tämä järkiperäinen perintö on aito ylpeydenaiheeni. Tässä yhteydessä haluan jälleen kerran kiittää kaikkia sidosryhmiä sekä kaikkia eduskuntapuolueita, jotka mahdollistivat tämä yhteisen liikennestrategian, joka kaikessa tähtää– sanoinko jo – järkiperäisyyteen

Kouriintuntuva osoitus Liikenne 12:n hyödyistä onkin, että johdonmukaisella suunnittelulla ja rytmityksellä olemme niukkojen määrärahojen oloissa onnistuneet maksimoimaan EU rahoituksen liikenteen alalle. Vuoden 2021 hakukierroksilla saavutimme 100 miljoonan euron rahoituksen julkisille ja yksityisille hankkeille.

Fossiilittoman liikenteen tiekartta on korvaamaton työkalu liikkumisen ja logistiikan päästövähennysten saavuttamiseksi. Sekin on laajan ja syvän yhteistyön tulos, jossa suunnitteluun mutta myös toteutukseen osallistuvat tärkeimpinä he, joiden elämää ja elinkeinoa liikenteen ilmastotavoitteet eniten koskevat, tai jopa lyhyimmällä tähtäimellä vaikeuttavat.

Liikenteen päästövähennyksissä otamme näinä poikkeusaikoina välillä askelia myös taaksepäin, mutta suunta on selvä ja yhdessä sovittu. Tässä yhteydessä haluaisin korostaa sitä ennennäkemätöntä tietopohjaa, joka tätä työtä varten on johdonmukaisesti rakennettu. Viime vuosi oli Tutkitun tiedon teemavuosi, mutta kehotan meitä vakavasti viettämään sitä joka vuosi. Tietoon ja tutkimukseen on panostettava välttämättä, niin liikenteen, logistiikan kuin digitaalisuudenkin saralla, ja koko yhteiskunnassa. Parlamentaarinn TKI-työryhmä jatkaa ansiokasta työtään sen jälkeen, kun koko eduskunta on sitoutunut nostamaan tutkimuksen ja kehityksen investointien osuuden neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2030 mennessä.

Fossiilittoman liikenteen tiekartta on selkeä näyte siitä, kuinka tieto on muuttunut päätöksiksi. Hyvä esimerkki on myös meidän Ilmatieteen laitoksen Tutkimuksesta palveluihin -konsepti. Talouden tulevaisuudellemme on tärkeää, että pääsemme myös tutkimuksesta liiketoimintaan, ja siinä tiedeyhteisö on ottanut isoja askelia viime aikoina.

Ja vielä se kolmas. Liikenne 12-suunitelma linjaa liikennejärjestelmän tavoitteet ja tärkeysjärjestykset pitkälle 2030-luvulle. Vastaavasti Digikompassi on kymmenen vuoden strategia, jonka ansiosta digitalisaatio ja datatalous palvelevat entistä paremmin kansalaisia, yhteisöjä ja yrityksiä.

Pienen EU-maan valta on copy-paste -valtaa.

Digikompassi on EU-tason asiakirja, ja Suomi tuo ensimmäisenä jäsenmaana oman strategiansa muille malliksi. Samoin kuin tietopolitiikassa ja avoimen datan aloitteissa jo aikaisemmin, Suomi käyttää paljon kokoaan suurempaa vaikutusvaltaa EU:ssa. Pienen maan valta on copy-paste – valtaa. Muut kopioivat meidän ratkaisujamme ja samalla meidän arvojamme ja prioriteettejamme – ja näin kuuluu ollakin, koska olemme jälleen ykkössijalla Euroopan maiden digiosaamisen vertailussa eli DESI-indeksissä.

Järkiperäistä liikennepolitiikkaa, vaikuttavaa datapolitiikkaa. Ja eurooppalaisen datasääntelyn osalta ehdin ehkä vielä nippa nappa poksauttelemaan sampanjapulloa.

Viisi isoa, globaalisti suuntaa näyttävää säädöstä on joko astumassa voimaan tai valmistumassa. Aivan kuten GDPR aikanaan, nämä datan avoimuutta, sisältöä ja jakamista koskevat säännöt sekä jättiläisyrityksiä rajoittavat määräykset ulottavat valtansa myös EU:n ulkopuolelle. Columbian yliopiston professori, suomalainen Anu Bradford on käyttänyt tästä nimitystä the Brussels Effect. EU on vihdoin viimein ottamassa hallintaansa datakapitalismin villiä länttä.

Viime vuoden puheessani hahmottelin datakapitalismin aikakautta enemmänkin, ja olen nyt innostunut yrittämään kirjaa samasta aiheesta. Vuosi sitten esitin kolme vaihtoehtoa, jotka ovat datataloudenkin amerikkalainen, aasialainen ja eurooppalainen malli – vaihtoehtoina ovat kasino, kasarmi tai kansankoti.

EU:n datasääntelyssä näkyy suomalaisen luottamustalouden kädenjälki.

Nyt on ilo todeta, että kansankodin arvot ovat vahvasti läsnä eurooppalaisissa säädöksissä. EU- puheenjohtajakaudellamme – siis ennen minun aikaani – Suomi teki menestyksellistä vaikutustyötä. ihmiskeskeisen, luotettavan, avoimen ja yhtenäisen datatalouden puolesta. Se kannatti. Voimme hyvällä syyllä sanoa, että EU:n datasääntelyssä näkyy Helsinki Effect, suomalaisen luottamustalouden kädenjälki.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Tämäkin on muuten sitaatti William Shakespearelta.

Tulevaisuus on tuntematon, mutta olemme varautuneita ja varuillamme. Suomalaisen liikennepolitiikan peruslinjaukset on tehty kymmeneksi vuodeksi, ja kun olosuhteet muuttuvat, on paljon viisaampaa muuttaa suunnitelmia kuin lähteä tyhjästä liikkeelle. Suomalaisen digikehityksen linjaukset osaamisen, yhdenvertaisuuden, julkisen hallinnon ja yritysten osalta on tehty kymmeneksi vuodeksi, ja kun ylitämme tavoitteet, on paljon viisaampaa nostaa kunnianhimon tasoa kuin jäädä ihmettelemään.

Me selvisimme kansakuntana vaikeimmasta korona-ajasta suojellen kansanterveyttä ja kansantaloutta. Me teimme Venäjän hyökkäyksen johdosta kansakuntana päättäväisiä turvallisuuspoliittisia ratkaisuja. Meillä on kansakuntana vastaukset energiakriisiin ja kyky oikeudenmukaiseen ekologiseen siirtymään. Me selviydymme ja me menestymme – sitä ei estä mikään.

Astumme datakapitalismin aikaan

Puhe liikenne- ja viestintäfoorumissa 20.9.2021

Brittiläinen populaatiogenetiikan pioneeri J.B.S. Haldane esitti ennustuksen: Tulevaisuudessa mikä tahansa, mikä ei ole tapahtunut, tapahtuu. Kukaan voi väistää sitä. Hän muuten käytti ensimmäisenä sanaa klooni.  

Mika tahansa, mikä ei ole tapahtunut, tapahtuu. Ja todellakin, viime vuosina on tapahtunut paljon, mitä emme olisi uskoneet koskaan tapahtuvaksi. Monet kriisit ovat järkyttäneet yhteiskuntien perusteita, mutta vain vahvistaneet kehitystä, joka nähdäkseni on johtamassa uuteen aikakauteen, datakapitalismin voittokulkuun. 

Haluan tänään jakaa kanssanne ajatuksia siitä, mitä siitä seuraa, kun data nousee tärkeimmäksi tuotannontekijäksi. Mikä voi olla Suomen rooli, kun datakapitalismin pelisääntöjä luodaan. Muistutan, että regulaatio on myös tuotannontekijä, samoin osaaminen – esimerkkeinä Liikenne 12 -strategia ja 5G-säädäntö. Ja lopuksi pari sanaa vielä ilmastonmuutoksen haasteista ja kuinka ne voitetaan.  

Lähtökohtana on kliseinen kysymys: Onko data uusi öljy? Siis raaka-aine, joka mullistaa maailmantalouden järjestyksen ja siinä sivussa geopolitiikan asetelmat. Ja jos näin on, niin voimmeko siirtyä fossiiliriippuvuudesta – joka on mahdollistanut meille tuhoisan ja huolettoman elämäntavan – vuorostaan data-ankkuroituun talouteen? Vastaus on kyllä, mutta olennaista on se, mihin suuntaan datakapitalismi kehittyy.  

Kolme kriisiä aiheutti sen, että markkinatalouden pyhinä lakeina pidetyt opinkappaleet ovat murtuneet. Onko muutos väliaikainen vai pysyvä, siitä kiistellään, mutta juuri nyt elämme keskellä suurta murrosta.   Suuri murros, Great transformation, on Karl Polanyin kuvaus viime vuosisadalta, kun optimistinen markkinayhteiskunta tuhoutui ensimmäiseen maailmansotaan. Nyt, sata vuotta myöhemmin, samanlainen järjestelmän muutos voi olla tekeillä, tämän vuosituhannen kriiseissä. 

Nuo kolme kriisiä ovat finanssikriisi, koronakriisi ja ilmastokriisi.  

Vuosikymmenen takainen finanssikriisi osoitti ne rajat, joihin itsenäiset ja hallitsemattomat rahoitusmarkkinat törmäävät. Tarvittiin valtioita, paljon parjattujen poliitikkojen määrätietoisia toimia ennennäkemättömässä mittakaavassa, jotta kapitalismi pelastettiin itseltään ja maailma katastrofilta. Euroopan velkakriisi osoitti, että paluuta normaalina pidettyyn markkinatalouteen ei enää ollut, vaan tarvittiin keskuspankkien tekohengitystä.  

Viimeistään koronan pakottamana valtiot ovat ottaneet ylivallan markkinoista, jotka toimivat hyvin rajatusti ja keinotekoisesti. Ilmastonmuutos on toki osoittanut jo vuosikymmenten ajan, minkä kustannuksella tämä itseään ilman turhaa sääntelyä ohjaava, itsessään täydellinen markkinatalous on pyörinyt. Kun tämä katastrofaalinen ulkoisvaikutus viimein paljastui, julkinen valta otti jälleen roolinsa; se pakottaa, vaatii, määrää ja ohjaa ja rajoittaa markkinoita.  

Julkisesti ohjattu kapitalismi – se kuvaa yhtä lailla Yhdysvaltojen taloutta kuin Kiinan järjestelmää. Finanssialan rooli supistuu, kun pääoma ei olekaan rajallinen resurssi ja vallan lähde – ainakaan juuri tällä hetkellä. Silloin muut tuotannontekijät nousevat esille, ja yksi ylitse muiden. Data.  

Kiinan hallituksen viimevuotisessa julkilausumassa data nostetaan pääoman, työn, maan ja teknologian rinnalle tuotannontekijänä. Jos finanssikapitalismin rinnalle nousee nyt datakapitalismi, siitä on maailmassa olemassa eri versioita kuten myös edeltäjästään. Finanssikapitalismin huippuhetkellä 20 vuotta sitten Manuel Castells ja Pekka Himanen löysivät kolme alueellista mallia – aasialaisen, anglo-amerikkalaisen ja pohjoismaisen, Voi ajatella, että kapitalismit järjestyvät eri periaatteilla, maamerkkeinään kolme eri rakennusta: kasarmi, kasino tai kansankoti.  

Tähän päivään sovellettuna valinta näiden välillä voi kuulua näin. Datakasarmi, jossa data on kontrollin väline; datakasino, jossa voittaja vie koko potin, vai datakansankoti, jossa data mahdollistaa yhdenvertaisen kansalaisuuden. 

Datakapitalismi tarkoittaa monenlaisia valtakamppailuja.  

Kuka saa haltuunsa datamassat, joilla voi ruokkia koneoppimista ja panostaa tekoälyyn? Ja kuka voi estää päästyn muilta? 

Kenellä on järjestelmät, jotka muuntavat elämän moninaiset ilmiöt määrämuotoiseksi dataksi, jota voi järjestellä, muokata, yhdistellä, hyödyntää ja myydä kovaan hintaan? Ja jälleen, kuka voi estää muita? 

Kuten kaikki tietävät, datakapitalismin kartalla suurvaltoja ovat Google, Amazon, Facebook ja Apple. Ne omistavat pelimerkit kasinoilla, ja kuten aina uhkapelissä yleensä, talo voittaa aina. Kilpailua ei synny, markkinaa ei synny. Pääomasijoittajat puhuvat kuolemanvyöhykkeestä – näiden jättiläisyritysten ympärillä on miinoitettu alue, kill zone, jonne kenenkään on turha yrittää kilpailemaan. Tämän vaaran on myös Etla havainnut empiirisessä tutkimuksessa. 

Länsimaiset yhteiskunnat rakentuvat markkinoiden ja kilpailun periaatteelle. Keskittyvä datakapitalismi haastaa järjestelmän. Kilpailun rajoittaminen on datataloudelle ominainen ominaisuus, sisäänrakennettu lähtökohta. Suuret toimijat lukitsevat asiakkaansa ja hallitsevat asiakkaan dataa. Siksi datan on oltava siirrettävää ja kaikilla alustoilla toimivaa.  

Kun verrataan dataa ja öljyä, on hyvä muistaa, että ensimmäisiin Yhdysvaltain viranomaisten pilkkomiin trusteihin, siis markkinavoimaltaan vahingollisiin jättiyhtiöihin kuului Standard Oil, John D. Rockefellerin luomus. Nyt moni esittää, että samalla kirveellä pitäisi panna palasiksi suurimmat datayhtiöt. Kiina toteuttaa nyt sitä, mikä Yhdysvalloissa ei enää näytä mahdolliselta. Valtio rajoittaa rajuin toimin suurten,  maailmanluokan datayhtiöiden toimintaa, pakottaa ne avaamaan datan pienemmille yrityksille ja antamaan start-upeille tilaa. Myös Euroopn unionissa kilpailujuristit ovat ottaneet datayhtiöt erityistarkkailuun. Ja on erinomaista, että digitaalisesta tulevaisuudesta vastaava komission varapresidentti Margrethe Vestager tunnetaan myös piinkovana kilpailukomissaarina.  

Onko siis data uusi öljy? Toinen vastaus on: ei. Data on ehtymätön luonnonvara. Sitä ei kaiveta, vaan kerätään. Jokainen, joka asentaa anturin julkiselle paikalle, voi kerätä dataa kuin sieniä.  Kansainvälinen sääntelykehikko henkilödatan omistamiseen, jakamiseen ja hyödyntämiseen on välttämätön. Huomio on kiinnittynyt tietosuojaan, mutta tietosuoja on vain ehdoton minimi. 

On selvää, että Vastaamon tietomurron kaltaiset rikokset ovat ihmisoikeusrikoksia. GDPR on tärkeä askel,  mutta seuraavaksi tarvitaan henkilödatan omaisuudenhallinnan ylikansallinen regiimi.  

Tällä viikolla kokoonnumme Slovenian johdolla ministerineuvostoon toivottavasti viimeistelemään yhteisymmärrystä Datahallintosäännöksestä – Data Governance Act – joka antaa yksilölle työkaluja oman datan hyödyntämiseen. Suomi on ollut edelläkävijä MyData eli OmaData -aloitteissa, ja nyt EU tunnistaa vihdoin tällaiset operaattorit. Nyt konkretisoituvat Suomen kaikissa kansainvälisissä yhteyksissä esittämät periaatteet ihmiskeskeisestä, osallistavasta ja mahdollistavasta datataloudesta, jossa jokaisen yksilöllisen omaisuuden on oltava siirrettävää ja kaikkialla toimivaa. Ja joka voisi siis pakottaa data-alustat kilpailuun, ainakin, jos uskomme Daavidin ja Goljatin legendaan.  

Joka tapauksessa voimme edistää eurooppalaista datataloutta, jossa mallina on kasarmin ja kasinon sijasta kansankoti.  

EU-säädösten myötä meillä on vihdoin aito tilaisuus rakentaa dataoperaattoreiden, toisio-operaattorien ja luottamusverkostojen kokonaisuus. Jos väylät ja verkot ovat kovaa infrastruktuuria, datatalouden virtuaalinen operaattorikerros on pehmeää infrastruktuuria

Mutta jos olen oikeassa, että data vauhdittaa maailmanlaajuista järjestelmänmuutosta, niin millä tavoin julkinen valta huomioi nämä mannerlaattojen liikkeet; miten virallinen Suomi valmistautuu ja järjestäytyy? Toistaiseksi ei mitenkään. Siksi on tärkeää, että pari viikkoa sitten loimme valtioneuvostolle edellytyksiä johtaa datataloutta. – Pari sanaa uudesta virtuaaliministeristä, kolmipäisestä virtuaaliministeristä, jolla on ministeri Paateron, ministeri Lintilän ja minun kasvot. 

Suomi on sijoittunut kaksi vuotta peräkkäin ykköseksi Euroopan komission DESI-indeksissä, joka vertailee EU-maiden digitaalista kyvykkyyttä. Se osoitettiin vahvasti korona-aikana, jolloin siirryttiin noin vaan etäopetukseen ja etätyöhön, jopa etähoitoon. Verkkojen kestokyky ja tehokkuus todettiin hyviksi,  mutta ehkä ennen kaikkea koko kansakunnan omaksuma rajattoman mobiilidatan kulttuuri. Sen sijaan, kun verrataan julkista datahallintoa, olemme OECD-maiden häntäpäässä, koska data-digi-tietopolitiikka kuuluu usealle ministeriölle. Nyt me digiministerit olemme koonneet voimamme yhteen, jotta voimme luoda kokonaiskuvaa, priorisoida hankkeita, karsia päällekkäisyyttä, varmistaa yhteistyössä tehtävä tavoitteellinen valmistelu ja fiksun sääntely. Vaikka nykyiset toimivallat eivät muutu, voimme myös tarjota yrityksille yhden yhteisen luukun, jossa asioida julkisen vallan kanssa. 

Jos ja kun data on uusi tuotannontekijä, pääoman, työn, luontoympäristön ja teknologian rinnalla, me Liikenne- ja viestintäministeriössä ajattelemme, että regulaatio on myös tuotannontekijä. Filosofi Esa Saarinen puhui jäähyväisluennossaan virkamiesten systeemiälykkyydestä, josta esimerkkinä oli telealan sääntely viime vuosikymmeninä. Näin kauniisti huomioitiin hallintokulttuuri, jonka emeritus-kansliapäällikkö Harri Pursiainen on LVM:ään luonut ja jota uusi pomomme Minna Kivimäki luotsaa varmoin ottein eteenpäin. 

Varsinkin tässä vaiheessa, kun politiikka ohjaa taloutta, on tärkeää, että ohjataan oikein, näkemyksellisesti ja uusia mahdollisuuksia luovasti. Meillä ei Suomessa osata tehdä teollisuuspolitiikkaa yhtä rohkein panostuksin kuin monissa verrokkimaissa, eikä meillä usein ylletä Mariana Mazzucaton peräämiin suuriin julkisiin missioihin, mutta ehkä viisas sääntely ja julkisen ja yksityisen vilpitön vuoropuhelu on vaivihkaa rakentanut meille toiminta-arkkitehtuurin, jossa isoja asioita tapahtuu niistä sen kummemmin metelöimättä. 

Yksi esimerkki tästä toiminta-arkkitehtuurista on valtakunnallinen Liikenne 12 -suunnitelma, joka tarjoaa pitkän jänteen strategian koko liikennejärjestelmälle aina 2030-luvulle asti. Se tuo ennakoitavuutta ja luotettavuutta; se pyrkii käyttämään rajalliset resurssit tehokkaimmalla mahdollisella tavalla, ja ehkä sitten vihdoin joskus lunastamaan lupaukseni liikkumisen ja elämän vapaudesta kaikille suomalaisille.  

Näitä tulevaisuushankkeita – joihin lukeutuvat myös kolmen ilmansuunnan raidesuunnitteluyhtiöt ja suurten kaupunkien MAL-sopimukset vuosiksi eteenpäin – olen saanut onnekseni ministerinä viedä eteenpäin.  

Otan toisen esimerkin eleettömästä regulaation menestystarinasta – 5g-sääntelyn.  

Uudet verkkoturvallisuuspykälät valmisteltiin vuosi sitten poikkeuksellisen tiiviissä poikkihallinnollisessa yhteistyössä, jossa olivat keskeisesti mukana myös turvallisuusministeriöt. Jos olisimme epäonnistuneet, kuuluisimme niihin Euroopan maihin, joissa 5g-verkon rakentaminen juuttuu suurvaltapolitiikan sanelemiin poteroihin pahimmillaan vuosikausiksi. Sen sijaan Suomi on nyt kansainvälisessä kärjessä, ja kaksi kolmasosaa väestöstä 5g:n piirissä. Olemme kehittämässä tehokkaiden verkkojen teollisia sovelluksia vahvistamaan teknologiavientiämme. Merkittävin miljardi-investointi on digirata eli tällä vuosikymmenellä kokonaan digitalisoitava junaliikenteenohjaus – siitä syntyy paljon maailmalle myytäviä ratkaisuja. Nokian uusi tuleminen liittyy tähän positiiviseen kierteeseen, puhumattakaan Oulussa kehitettävästä 6g-maailmasta, joka lupaa jo terabittitehoja sekunnissa.  

Vaikka huomiomme usein kiinnittyy epäonnistumisiin, kannattaa joskus viivähtää onnistumisissakin. Niistä muodostuu tässäkin tapauksessa miljardiluokan tuotannontekijä.  

Sen sijaan vielä on työmaata siinä, että Suomi havaitsee kyberturvallisuuden uhkat ja mahdollisuudet. Kun 5g mahdollistaa tuotannon ohjaamisen ja optimoinnin teollisen internetin (IoT) avulla, tehtaan tuhansista datapisteistä jokainen on samalla potentiaalien portti murtomiehille. Teimme keväällä kaksikin hallituksen periaatepäätöstä, joista toinen keskittyi uhkiin eli hyökkäyksiltä suojautumiseen, laajempaan varautumiseen ja tiiviimpään viranomaistyöhön ja toinen mahdollisuuksiin eli keinoihin, joilla suomalainen kyberala voisi saada tukevamman otteen peräti 170 miljardin euron eurooppalaisista markkinoista. Sanon suoraan, että tähän emme saaneet riittävästi panostusta ensi vuoden budjetissa, ja matkasaarnaaminen saa siis jatkua.  

Kun yhteiskunta on entistä riippuvaisempi datan ohjaamasta infrasta, sähkö- ja energiaverkoista, digitaalisesta junansuorittamisesta ja automatisoituvasta liikenteestä, kyberturvallisuus on huomioitava – ja rahoitettava – aivan alkuvaiheesta lähtien. Yhteiskunnan kriittisten verkkojen on oltava secure by design, turvallisiksi suunniteltuja.  

Kolmas huomio datan ja öljyn suhteesta. Data on todellakin tiemme öljyn jälkeiseen maailmaan, fossiilittomaan tulevaisuuteen. On mahdoton kuvitellakaan, että saavuttaisimme ilmastotavoitteemme ilman digitaalisuutta ja ison datan hyödyntämistä. Siksi olemme valmistelleet ICT-alan ilmastostrategian. ja koska se taitaa olla maailman ensimmäinen, se leviää kansainvälisesti myös englanninkielisenä versiona.  

On huomattava, että ICT-ala kuluttaa maailman energiasta noin 4-10 prosenttia ja aiheuttaa 3-5 prosenttia maailman kasvihuonekaasupäästöistä. Tuntuvat parannukset energiatehokkuudessa ja laitteiden kiertotaloudessa pienentävät datateknologian jalanjälkeä. Vastaavasti kädenjälki on suuri. Yksin logistiikan digitalisaatio – josta myös olemme julkaisseet hallituksen periaatepäätöksen – voisi kehittyessään vähentää merkittävästi Suomenkin ilmastopäästöjä. Jos arviolta 25 prosenttia Euroopan kuljetuksista kulkee tyhjillään – siis kokonaan vailla lastia tai vajaasti täytettynä – niin sama määrä voisi kulkea siis neljänneksen pienemmällä suoritteella tai nykyisellä kalustolla voisi kuljettaa kolmanneksen enemmän verkkokaupan jatkuvasti lisääntyviä toimituksia.  

Selvästikin meillä on edellytyksiä fossiilittomaan datatalouteen. 

Kenties olettekin tietoisia siitä, että liikenteen päästövähennykset etenevät vauhdilla. Olemme sitoutuneet puolittamaan kasvihuonekaasujen päästöt vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 2005 tasoon, ja uusin perusennusteemme kertoo, että vastikään toukokuussa hyväksytty periaatepäätös Fossiilittoman liikenteen tiekartasta toteutuu odotettua nopeammin. Olemme saavuttaneet noin neljä viidesosaa tavoitteestamme – ja vielä sillä tavalla, että autoilijan ei ole tarvinnut menettää yöuniaan. Eikä tarvitse.  

Tieliikenne sähköistyy vauhdilla – joka kolmas ensirekisteröity henkilöauto on jo sähköauto tai hybridi. Vielä kaksi vuotta sitten hymähdeltiin, kun visioimme että vuonna 2030 joka neljäs henkilöauto olisi ladattava, nyt ajatus on arkipäivää.  

Yhä harvempi nojaa enää siihen hokemaan, että ladattavat ajoneuvot eivät pärjää pitkien välimatkojen maassa. Joka neljäs automatka on alle kolme kilometriä ja yli 100 kilometrin matkoja on vain kolme prosenttia. Sähköpyörä on tutkitusti hyvä vaihtoehto juuri lyhyille automatkoille. Viime talven romutuspalkkiokampanjassa sähköpyörät olivatkin ylivoimaisesti suosituimpia vaihtokohteita. Tämäkin taisi olla ensimmäinen maailmassa, ja herättää paljon kansainvälistä mielenkiintoa.  

Suomalaiset ottavat ennakkoluulottomasti käyttöön uutta teknologiaa. Ajattelen, että sähköautojen suhteen tilanne on sama kuin 15 vuotta sitten älypuhelimien osalta – monien mielestä tarpeettomia, ainakin ihan liian kalliita, ei ollut tarjolla palveluita ainakaan järkevään hintaan, eikä verkkoakaan. Tämä haasteiden noidankierre ratkaistiin yhtä aikaa, jolloin ratkaisutkin ruokkivat toisiaan – ja Suomen digi-ihme oli syntynyt. Vielä muutama vuotta sitten pieni Suomi käytti absoluuttisesti enemmän mobiilidataa kuin 15 kertaa väkirikkaampi Saksa. Liikenteen sähköistäminen on synnyttämässä samanlaisen ilmiön – koko arvoketjuun. Kunhan uusi kaivoslaki ja kaivosvero takaavat, että suomalaiset akkumineraalit tuotetaan ekologisesti ja eettisesti, ja loppupäässä luomme ratkaisuja akkujen kierrätykseen, saavutamme kilpailuvaltin kestävästä akkutuotannosta. Uudenkaupungin uskomaton menestystarina kasvaa entistäkin isommaksi.  

Sähköistäminen on fossiilittoman hyvinvointiyhteiskunnan perusstrategia. Kommunismi on sähköistämistä, sanoi Lenin aikanaan. Nyt sata vuotta myöhemmin myös kapitalismi on sähköistämistä.  

Fossiilittoman teolisuuspolitiikan periaate on aika yksinkertainen, vaikken insinööri olekaan. Investointivalinnat tehdään energiataseen, kustannus-hyötysuhteen ja tarkoituksenmukaisuuden yhtälönä. Fossiilisia korvattaessa uusiutuvista lähteistä sähköistäminen on hierarkiassa ylimpänä, sähkön vaihtoehtona ja varastona toimii vety ja muu power-to-x-tuotanto, synteettiset polttoaineet, biomassa, biokaasu ja listan alimpana perinteisen polttomoottorin biopolttoneste.  

Ratkaisujen tulisi olla teknologianeutraaleja, tai pikemmin teknologiapositiivisia – siis lähteä ymmärryksestä, että useita eri vaihtoehtoja tarvitaan eri vaiheissa eteneviin kustannustehokkaisiin ja sosiaalisesti oikeudenmukaisiin ratkaisuihin. En ole täysin vakuuttunut, että EU on 55-valmiuspaketissaan kaikilta osin oivaltanut tehokkaimpia vaihtoehtoja, mutta Suomi on valmis antamaan tukiopetusta seuraavien vuosien neuvotteluissa.  

Ja näin loppuun mainitsen vIelä viidennen ja viimeisen tuotannontekijän – jota ilman data on arvotonta; jota ilman pääomat katoavat tuuleen; jota ilman työ on turhaa; jota ilman luonnonvarat tuhlataan; jota ilman ei ole mitään reguloitavaa. Osaaminen eli kuten usein sanotaan, inhimillinen pääoma, mahdollistaa kaikki muut resurssit. Jos haluamme kansakuntana ja kansantaloutena hyötyä datakapitalismista ja fossiilittomasta siirtymästä, meidän on pakko päästä tutkimus- ja kehitysinvestoinneissa neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta.   

Toivon että tästä puheenvuorosta jää neljä muistijälkeä.  – Olemme siirtymässä tai siirtyneet datakapitalismin aikakauteen;   – Me voimme ja meidän täytyy vaikuttaa datakapitalismin pelisääntöihin;  – Fiksu regulaatio sekä osaaminen ovat tuotannontekijöitä; ja  – Samaan kehitykseen kuuluu irtautuminen fossiiliriippuvaisuudesta – ja liikenne on ottanut jo aimo harppauksen tavalla, joka tarjoaa kasvua, työtä, hyvinvointia ja on myös sosiaalisesti oikeudenmukainen.  

Olemme valmistautuneet. Osaamme asiamme. Ymmärrämme yhteistyön voiman. Meillä on mahdollisuus muovata tulevaisuudesta paikka, jossa kaikki se saa tapahtua, joka vielä ei ole tapahtunut, koska se on hyvää ja parempaa. Meillä on siihen mahdollisuus, ja myös velvollisuus.