Suomen luottamustalous näyttää suuntaa maailmalle

Posted on by Timo Harakka

Puhe Liikenne- ja viestintäfoorumissa 26.9.2022

”Maailma on sijoiltaan, sanoi Hamlet, ja tältä osin Kansallisteatteri on juuri oikeaan aikaan ottanut William Shakespearen klassikon ohjelmistoonsa. Olemme jo pitkään eläneet aikaa, jossa poikkeuksista on tullut sääntö. Kaksoiskriisi eli pandemia ja Venäjän julma hyökkäyssota vaikuttavat liikenteeseen ja viestintään hyvin eri tavoin ja eri tasoin.

Näissä olosuhteissa liikenne ja logistiikka joudutaan miettimään uudestaan. Meillä on hyvässä vauhdissa strategiatyö, joka huomioi kaksoiskriisin vaikutukset niin liikennepalveluiden tuottamiseen, yhteyksien kehittämiseen kuin liikenneverkon ylläpitämiseen.

Kun itäistä Suomea on kehitetty vahvasti lännen ja idän yhteyksien varaan, huomaammekin nyt että portin tilalla on muuri, yli 1300 kilometriä pitkä rautaesirippu. Saimaan kanava ei enää yhdistä, vaan erottaa. Teemme kaikkemme, että reuna-alue ei joudu eristyksiin, vaan yhteydet muihin suuntiin vahvistuvat. Hallituksen asettama Itäisen Suomen työryhmä antaa valoa tulevaisuuteen, niin eläjille kuin elinkeinoille, ja omalta osaltamme olemme sitoutuneet vahvistamaan Karjalan rataa niin nyt kuin tulevina vuosina. Myös Itärata on tulevaisuudenuskoa lujittava hanke, ja sitä uskoa koko Suomi tarvitsee.

Idässä portin tilalla on muuri.

Liikenteen henkilö- ja tavaravirrat kulkevat jatkossa uusissa uomissa. Myös Suomen kansainvälisten yhteyksien strategia on ajateltava uusiksi sen jälkeen, kun Venäjän ylilentosopimus ei enää lyhennä matkaa Aasiaan ja Aasiasta. Kuljetuksilla on ratkaiseva rooli myös huoltovarmuuden turvaamisessa, ja myös sotilaallisella liikkuvuudella on uutta merkitystä nykyisessä turvallisuusympäristössä.

Venäjän hyökkäys haastaa uudelleenarviointeihin, mutta myös lujittaa jo tehtyjä valintoja. Ennen kaikkea Sanna Marinin hallituksen rohkea hiilineutraaliustavoite on osoittautunut kaukaa viisaaksi. Olimme jo hyvin pitkälti irtautuneet idän fossiilienergiasta ennen helmikuuta. Ilmastonsuojelu on myös turvallisuuden tae, ja aidon riippumattomuuden ehto. Ilmastonsuojelu on itsenäisyyden suojelua.

Vaikka Venäjän toimet olivat yllätys, emme olleet yllätettyjä.

Olemme olleet varautuneita, olemme olleet varuillamme. Huoltovarmuuden järjestelmämme on maailmalla ainutlaatuinen, ja olen saanut monelle kateelliselle ulkomaiselle kollegalle sen kyvykkyyksiä selostaa. Ennen kaikkea poikkeuksellista – ja poikkeuksellisen kiitettävää – on yksityisen sektorin vastuunkanto niin materiaalisessa kuin virtuaalisessa varautumisessa.

Sama pätee myös verkkoturvallisuuteen. Olemme olleet varautuneita, olemme olleet varuillamme. Olemme varmistaneet radioverkkojen turvallisuutta aivan alusta pitäen, jo yli 30 vuoden ajan. Kun huolenamme on ollut yksi autoritäärinen valtio, olemme varautuneet myös toisten autoritääristen valtioiden tiedusteluun ja tiedonhankintaan. Myös kaksi vuotta sitten – siis hyvissä ajoin – uudistettua verkkoturvallisuuden lainsäädäntöämme olen saanut ylpeänä esitellä maailmalla.

Jos emme voi varmistua, voimme varautua.

Kolmas ja viime aikoina tärkein varautumisen aihe on ollut kyberturvallisuus, tietojärjestelmien ja datanhallinnan varmistaminen. Kun toimijoita on tuhansittain, isoja ja pieniä; ja kun järjestelmiä on uusia ja vanhoja sekä hyvin vanhoja, emme koskaan saavuta aukotonta ja haavoittumatonta tilaa. Kun yhteiskunta dataistuu koko ajan kovaa vauhtia, jokainen uusi datapiste on potentiaalinen portti pahantekijälle. Ja niitä on miljoonittain.

Jos emme voi varmistua, voimme kuitenkin varautua, ja valtiovalta tekee kaikkensa. Olemme Liikenne- ja viestintäministeriössä ottaneet vastaan hallituksen tehtävänannon kyberturvallisuuden johtojärjestelmien, hallinnonalojen yhteistyön ja koordinaation, viranomaisvaltuuksien sekä lainsäädännön kuntoon saattamiseksi. Jo reilu vuosi sitten – eli hyvän aikaa ennen nykyistä korotettua valmiustilaa – teimme kaksikin hallituksen periaatepäätöstä kriittisten alojen tietoturvasta ja kyberalan vahvistamisesta. Siellä oli jo tunnistettu ne tarpeet ja resurssivaatimukset, joihin ensi vuoden budjetissa vastataan yli 50 miljoonan euron panostuksella. Nyt vihdoin vakinaistamme LVM:ssä toimivan valtion kyberturvallisuusjohtajan tehtävän.

Viimeinen pala lainsäädännöstä saataneen paikalleen syksyllä, jos eduskunta hyväksyy esityksemme viranomaisten yhteistoiminnasta myös kyberhyökkäystilanteissa. Muutos parantaa poliisin, suojelupoliisin, Puolustusvoimien ja Kybertuvallisuuskeskuksen yhteistoimintamahdollisuuksia laajentamalla tiedonvaihtoa ja virka-apua. Tämä resurssien tehokas yhteinen käyttö on jälleen kerran ainutlaatuinen suomalainen ratkaisu. Kykymme reagoida vakaviin kyberhyökkäystilanteisiin paranee olennaisesti.

Suomalaisilla on supervoima. Se supervoima on yhteistyö.

Kaikissa kolmessa missiossa, jossa varautumista vahvistetaan, yhteistyö siviiliyhteiskunnan ja turvallisuustoimijoiden välillä on toiminut tehokkaasti ja toisiaan tukien. Samoin elinkeinoelämä on hyvin isänmaallisesti tukenut niin ilmastotavoitteita kuin turvallisuustyötä, jotka kuten sanoin, kietoutuvat nyt yhteen strategiseksi vahvuudeksemme. Haluan esittää siitä parhaat kiitokseni.

Tämä työ jo itsessään osoittaa, mitä Suomessa haluamme puolustaa, mikä Suomessa on arvokkainta ja ainutlaatuisinta. Suomalaisilla on supervoima, ja se supervoima on yhteistyö.

Tämä on viimeinen kerta kun saan puhua teille ministerinä Marinin ykköshallituksessa. On ehkä oikea hetki tehdä tiliä siitä kaikesta tulevaisuustyöstä, jota paneutuneen ja osaavan virkakunnan kanssa olemme tehneet, pandemian ja sodan keskellä, viitoittamaan liikenteen ja viestinnän linjoja tästä eteenpäin.

Nostan esiin kolme strategista kokonaisuutta, jotka määrittävät hallituskauden perintöä seuraaville vuosilla ja jopa vuosikymmenelle.

Liikenne 12 -suunnitelma linjaa ensimmäistä kertaa koko liikennejärjestelmää, koko valtakunnan tasolla, pitkäjänteisesti ja ennakoitavasti. Kun meillä on yhteinen näkymä aina 2030-luvulle asti, voimme suunnitella ja toteuttaa mahdollisimman kestävät ja toimivat yhteydet kaikille suomalaisille, kaikkialla Suomessa sekä Suomeen ja Suomesta.

Samalla Liikenne 12 on vastaus myös rajallisiin resursseihin. Suunnitelman ansiosta voimme käyttää julkisia varoja tehokkaammin siltarumpupolitiikan kustannuksella. Se on järkiperäistä liikennepolitiikkaa. Ja yksin tämä järkiperäinen perintö on aito ylpeydenaiheeni. Tässä yhteydessä haluan jälleen kerran kiittää kaikkia sidosryhmiä sekä kaikkia eduskuntapuolueita, jotka mahdollistivat tämä yhteisen liikennestrategian, joka kaikessa tähtää– sanoinko jo – järkiperäisyyteen

Kouriintuntuva osoitus Liikenne 12:n hyödyistä onkin, että johdonmukaisella suunnittelulla ja rytmityksellä olemme niukkojen määrärahojen oloissa onnistuneet maksimoimaan EU rahoituksen liikenteen alalle. Vuoden 2021 hakukierroksilla saavutimme 100 miljoonan euron rahoituksen julkisille ja yksityisille hankkeille.

Fossiilittoman liikenteen tiekartta on korvaamaton työkalu liikkumisen ja logistiikan päästövähennysten saavuttamiseksi. Sekin on laajan ja syvän yhteistyön tulos, jossa suunnitteluun mutta myös toteutukseen osallistuvat tärkeimpinä he, joiden elämää ja elinkeinoa liikenteen ilmastotavoitteet eniten koskevat, tai jopa lyhyimmällä tähtäimellä vaikeuttavat.

Liikenteen päästövähennyksissä otamme näinä poikkeusaikoina välillä askelia myös taaksepäin, mutta suunta on selvä ja yhdessä sovittu. Tässä yhteydessä haluaisin korostaa sitä ennennäkemätöntä tietopohjaa, joka tätä työtä varten on johdonmukaisesti rakennettu. Viime vuosi oli Tutkitun tiedon teemavuosi, mutta kehotan meitä vakavasti viettämään sitä joka vuosi. Tietoon ja tutkimukseen on panostettava välttämättä, niin liikenteen, logistiikan kuin digitaalisuudenkin saralla, ja koko yhteiskunnassa. Parlamentaarinn TKI-työryhmä jatkaa ansiokasta työtään sen jälkeen, kun koko eduskunta on sitoutunut nostamaan tutkimuksen ja kehityksen investointien osuuden neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2030 mennessä.

Fossiilittoman liikenteen tiekartta on selkeä näyte siitä, kuinka tieto on muuttunut päätöksiksi. Hyvä esimerkki on myös meidän Ilmatieteen laitoksen Tutkimuksesta palveluihin -konsepti. Talouden tulevaisuudellemme on tärkeää, että pääsemme myös tutkimuksesta liiketoimintaan, ja siinä tiedeyhteisö on ottanut isoja askelia viime aikoina.

Ja vielä se kolmas. Liikenne 12-suunitelma linjaa liikennejärjestelmän tavoitteet ja tärkeysjärjestykset pitkälle 2030-luvulle. Vastaavasti Digikompassi on kymmenen vuoden strategia, jonka ansiosta digitalisaatio ja datatalous palvelevat entistä paremmin kansalaisia, yhteisöjä ja yrityksiä.

Pienen EU-maan valta on copy-paste -valtaa.

Digikompassi on EU-tason asiakirja, ja Suomi tuo ensimmäisenä jäsenmaana oman strategiansa muille malliksi. Samoin kuin tietopolitiikassa ja avoimen datan aloitteissa jo aikaisemmin, Suomi käyttää paljon kokoaan suurempaa vaikutusvaltaa EU:ssa. Pienen maan valta on copy-paste – valtaa. Muut kopioivat meidän ratkaisujamme ja samalla meidän arvojamme ja prioriteettejamme – ja näin kuuluu ollakin, koska olemme jälleen ykkössijalla Euroopan maiden digiosaamisen vertailussa eli DESI-indeksissä.

Järkiperäistä liikennepolitiikkaa, vaikuttavaa datapolitiikkaa. Ja eurooppalaisen datasääntelyn osalta ehdin ehkä vielä nippa nappa poksauttelemaan sampanjapulloa.

Viisi isoa, globaalisti suuntaa näyttävää säädöstä on joko astumassa voimaan tai valmistumassa. Aivan kuten GDPR aikanaan, nämä datan avoimuutta, sisältöä ja jakamista koskevat säännöt sekä jättiläisyrityksiä rajoittavat määräykset ulottavat valtansa myös EU:n ulkopuolelle. Columbian yliopiston professori, suomalainen Anu Bradford on käyttänyt tästä nimitystä the Brussels Effect. EU on vihdoin viimein ottamassa hallintaansa datakapitalismin villiä länttä.

Viime vuoden puheessani hahmottelin datakapitalismin aikakautta enemmänkin, ja olen nyt innostunut yrittämään kirjaa samasta aiheesta. Vuosi sitten esitin kolme vaihtoehtoa, jotka ovat datataloudenkin amerikkalainen, aasialainen ja eurooppalainen malli – vaihtoehtoina ovat kasino, kasarmi tai kansankoti.

EU:n datasääntelyssä näkyy suomalaisen luottamustalouden kädenjälki.

Nyt on ilo todeta, että kansankodin arvot ovat vahvasti läsnä eurooppalaisissa säädöksissä. EU- puheenjohtajakaudellamme – siis ennen minun aikaani – Suomi teki menestyksellistä vaikutustyötä. ihmiskeskeisen, luotettavan, avoimen ja yhtenäisen datatalouden puolesta. Se kannatti. Voimme hyvällä syyllä sanoa, että EU:n datasääntelyssä näkyy Helsinki Effect, suomalaisen luottamustalouden kädenjälki.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Tämäkin on muuten sitaatti William Shakespearelta.

Tulevaisuus on tuntematon, mutta olemme varautuneita ja varuillamme. Suomalaisen liikennepolitiikan peruslinjaukset on tehty kymmeneksi vuodeksi, ja kun olosuhteet muuttuvat, on paljon viisaampaa muuttaa suunnitelmia kuin lähteä tyhjästä liikkeelle. Suomalaisen digikehityksen linjaukset osaamisen, yhdenvertaisuuden, julkisen hallinnon ja yritysten osalta on tehty kymmeneksi vuodeksi, ja kun ylitämme tavoitteet, on paljon viisaampaa nostaa kunnianhimon tasoa kuin jäädä ihmettelemään.

Me selvisimme kansakuntana vaikeimmasta korona-ajasta suojellen kansanterveyttä ja kansantaloutta. Me teimme Venäjän hyökkäyksen johdosta kansakuntana päättäväisiä turvallisuuspoliittisia ratkaisuja. Meillä on kansakuntana vastaukset energiakriisiin ja kyky oikeudenmukaiseen ekologiseen siirtymään. Me selviydymme ja me menestymme – sitä ei estä mikään.

Astumme datakapitalismin aikaan

Posted on by Timo Harakka

Puhe liikenne- ja viestintäfoorumissa 20.9.2021

Brittiläinen populaatiogenetiikan pioneeri J.B.S. Haldane esitti ennustuksen: Tulevaisuudessa mikä tahansa, mikä ei ole tapahtunut, tapahtuu. Kukaan voi väistää sitä. Hän muuten käytti ensimmäisenä sanaa klooni.  

Mika tahansa, mikä ei ole tapahtunut, tapahtuu. Ja todellakin, viime vuosina on tapahtunut paljon, mitä emme olisi uskoneet koskaan tapahtuvaksi. Monet kriisit ovat järkyttäneet yhteiskuntien perusteita, mutta vain vahvistaneet kehitystä, joka nähdäkseni on johtamassa uuteen aikakauteen, datakapitalismin voittokulkuun. 

Haluan tänään jakaa kanssanne ajatuksia siitä, mitä siitä seuraa, kun data nousee tärkeimmäksi tuotannontekijäksi. Mikä voi olla Suomen rooli, kun datakapitalismin pelisääntöjä luodaan. Muistutan, että regulaatio on myös tuotannontekijä, samoin osaaminen – esimerkkeinä Liikenne 12 -strategia ja 5G-säädäntö. Ja lopuksi pari sanaa vielä ilmastonmuutoksen haasteista ja kuinka ne voitetaan.  

Lähtökohtana on kliseinen kysymys: Onko data uusi öljy? Siis raaka-aine, joka mullistaa maailmantalouden järjestyksen ja siinä sivussa geopolitiikan asetelmat. Ja jos näin on, niin voimmeko siirtyä fossiiliriippuvuudesta – joka on mahdollistanut meille tuhoisan ja huolettoman elämäntavan – vuorostaan data-ankkuroituun talouteen? Vastaus on kyllä, mutta olennaista on se, mihin suuntaan datakapitalismi kehittyy.  

Kolme kriisiä aiheutti sen, että markkinatalouden pyhinä lakeina pidetyt opinkappaleet ovat murtuneet. Onko muutos väliaikainen vai pysyvä, siitä kiistellään, mutta juuri nyt elämme keskellä suurta murrosta.   Suuri murros, Great transformation, on Karl Polanyin kuvaus viime vuosisadalta, kun optimistinen markkinayhteiskunta tuhoutui ensimmäiseen maailmansotaan. Nyt, sata vuotta myöhemmin, samanlainen järjestelmän muutos voi olla tekeillä, tämän vuosituhannen kriiseissä. 

Nuo kolme kriisiä ovat finanssikriisi, koronakriisi ja ilmastokriisi.  

Vuosikymmenen takainen finanssikriisi osoitti ne rajat, joihin itsenäiset ja hallitsemattomat rahoitusmarkkinat törmäävät. Tarvittiin valtioita, paljon parjattujen poliitikkojen määrätietoisia toimia ennennäkemättömässä mittakaavassa, jotta kapitalismi pelastettiin itseltään ja maailma katastrofilta. Euroopan velkakriisi osoitti, että paluuta normaalina pidettyyn markkinatalouteen ei enää ollut, vaan tarvittiin keskuspankkien tekohengitystä.  

Viimeistään koronan pakottamana valtiot ovat ottaneet ylivallan markkinoista, jotka toimivat hyvin rajatusti ja keinotekoisesti. Ilmastonmuutos on toki osoittanut jo vuosikymmenten ajan, minkä kustannuksella tämä itseään ilman turhaa sääntelyä ohjaava, itsessään täydellinen markkinatalous on pyörinyt. Kun tämä katastrofaalinen ulkoisvaikutus viimein paljastui, julkinen valta otti jälleen roolinsa; se pakottaa, vaatii, määrää ja ohjaa ja rajoittaa markkinoita.  

Julkisesti ohjattu kapitalismi – se kuvaa yhtä lailla Yhdysvaltojen taloutta kuin Kiinan järjestelmää. Finanssialan rooli supistuu, kun pääoma ei olekaan rajallinen resurssi ja vallan lähde – ainakaan juuri tällä hetkellä. Silloin muut tuotannontekijät nousevat esille, ja yksi ylitse muiden. Data.  

Kiinan hallituksen viimevuotisessa julkilausumassa data nostetaan pääoman, työn, maan ja teknologian rinnalle tuotannontekijänä. Jos finanssikapitalismin rinnalle nousee nyt datakapitalismi, siitä on maailmassa olemassa eri versioita kuten myös edeltäjästään. Finanssikapitalismin huippuhetkellä 20 vuotta sitten Manuel Castells ja Pekka Himanen löysivät kolme alueellista mallia – aasialaisen, anglo-amerikkalaisen ja pohjoismaisen, Voi ajatella, että kapitalismit järjestyvät eri periaatteilla, maamerkkeinään kolme eri rakennusta: kasarmi, kasino tai kansankoti.  

Tähän päivään sovellettuna valinta näiden välillä voi kuulua näin. Datakasarmi, jossa data on kontrollin väline; datakasino, jossa voittaja vie koko potin, vai datakansankoti, jossa data mahdollistaa yhdenvertaisen kansalaisuuden. 

Datakapitalismi tarkoittaa monenlaisia valtakamppailuja.  

Kuka saa haltuunsa datamassat, joilla voi ruokkia koneoppimista ja panostaa tekoälyyn? Ja kuka voi estää päästyn muilta? 

Kenellä on järjestelmät, jotka muuntavat elämän moninaiset ilmiöt määrämuotoiseksi dataksi, jota voi järjestellä, muokata, yhdistellä, hyödyntää ja myydä kovaan hintaan? Ja jälleen, kuka voi estää muita? 

Kuten kaikki tietävät, datakapitalismin kartalla suurvaltoja ovat Google, Amazon, Facebook ja Apple. Ne omistavat pelimerkit kasinoilla, ja kuten aina uhkapelissä yleensä, talo voittaa aina. Kilpailua ei synny, markkinaa ei synny. Pääomasijoittajat puhuvat kuolemanvyöhykkeestä – näiden jättiläisyritysten ympärillä on miinoitettu alue, kill zone, jonne kenenkään on turha yrittää kilpailemaan. Tämän vaaran on myös Etla havainnut empiirisessä tutkimuksessa. 

Länsimaiset yhteiskunnat rakentuvat markkinoiden ja kilpailun periaatteelle. Keskittyvä datakapitalismi haastaa järjestelmän. Kilpailun rajoittaminen on datataloudelle ominainen ominaisuus, sisäänrakennettu lähtökohta. Suuret toimijat lukitsevat asiakkaansa ja hallitsevat asiakkaan dataa. Siksi datan on oltava siirrettävää ja kaikilla alustoilla toimivaa.  

Kun verrataan dataa ja öljyä, on hyvä muistaa, että ensimmäisiin Yhdysvaltain viranomaisten pilkkomiin trusteihin, siis markkinavoimaltaan vahingollisiin jättiyhtiöihin kuului Standard Oil, John D. Rockefellerin luomus. Nyt moni esittää, että samalla kirveellä pitäisi panna palasiksi suurimmat datayhtiöt. Kiina toteuttaa nyt sitä, mikä Yhdysvalloissa ei enää näytä mahdolliselta. Valtio rajoittaa rajuin toimin suurten,  maailmanluokan datayhtiöiden toimintaa, pakottaa ne avaamaan datan pienemmille yrityksille ja antamaan start-upeille tilaa. Myös Euroopn unionissa kilpailujuristit ovat ottaneet datayhtiöt erityistarkkailuun. Ja on erinomaista, että digitaalisesta tulevaisuudesta vastaava komission varapresidentti Margrethe Vestager tunnetaan myös piinkovana kilpailukomissaarina.  

Onko siis data uusi öljy? Toinen vastaus on: ei. Data on ehtymätön luonnonvara. Sitä ei kaiveta, vaan kerätään. Jokainen, joka asentaa anturin julkiselle paikalle, voi kerätä dataa kuin sieniä.  Kansainvälinen sääntelykehikko henkilödatan omistamiseen, jakamiseen ja hyödyntämiseen on välttämätön. Huomio on kiinnittynyt tietosuojaan, mutta tietosuoja on vain ehdoton minimi. 

On selvää, että Vastaamon tietomurron kaltaiset rikokset ovat ihmisoikeusrikoksia. GDPR on tärkeä askel,  mutta seuraavaksi tarvitaan henkilödatan omaisuudenhallinnan ylikansallinen regiimi.  

Tällä viikolla kokoonnumme Slovenian johdolla ministerineuvostoon toivottavasti viimeistelemään yhteisymmärrystä Datahallintosäännöksestä – Data Governance Act – joka antaa yksilölle työkaluja oman datan hyödyntämiseen. Suomi on ollut edelläkävijä MyData eli OmaData -aloitteissa, ja nyt EU tunnistaa vihdoin tällaiset operaattorit. Nyt konkretisoituvat Suomen kaikissa kansainvälisissä yhteyksissä esittämät periaatteet ihmiskeskeisestä, osallistavasta ja mahdollistavasta datataloudesta, jossa jokaisen yksilöllisen omaisuuden on oltava siirrettävää ja kaikkialla toimivaa. Ja joka voisi siis pakottaa data-alustat kilpailuun, ainakin, jos uskomme Daavidin ja Goljatin legendaan.  

Joka tapauksessa voimme edistää eurooppalaista datataloutta, jossa mallina on kasarmin ja kasinon sijasta kansankoti.  

EU-säädösten myötä meillä on vihdoin aito tilaisuus rakentaa dataoperaattoreiden, toisio-operaattorien ja luottamusverkostojen kokonaisuus. Jos väylät ja verkot ovat kovaa infrastruktuuria, datatalouden virtuaalinen operaattorikerros on pehmeää infrastruktuuria. 

Mutta jos olen oikeassa, että data vauhdittaa maailmanlaajuista järjestelmänmuutosta, niin millä tavoin julkinen valta huomioi nämä mannerlaattojen liikkeet; miten virallinen Suomi valmistautuu ja järjestäytyy? Toistaiseksi ei mitenkään. Siksi on tärkeää, että pari viikkoa sitten loimme valtioneuvostolle edellytyksiä johtaa datataloutta. – Pari sanaa uudesta virtuaaliministeristä, kolmipäisestä virtuaaliministeristä, jolla on ministeri Paateron, ministeri Lintilän ja minun kasvot. 

Suomi on sijoittunut kaksi vuotta peräkkäin ykköseksi Euroopan komission DESI-indeksissä, joka vertailee EU-maiden digitaalista kyvykkyyttä. Se osoitettiin vahvasti korona-aikana, jolloin siirryttiin noin vaan etäopetukseen ja etätyöhön, jopa etähoitoon. Verkkojen kestokyky ja tehokkuus todettiin hyviksi,  mutta ehkä ennen kaikkea koko kansakunnan omaksuma rajattoman mobiilidatan kulttuuri. Sen sijaan, kun verrataan julkista datahallintoa, olemme OECD-maiden häntäpäässä, koska data-digi-tietopolitiikka kuuluu usealle ministeriölle. Nyt me digiministerit olemme koonneet voimamme yhteen, jotta voimme luoda kokonaiskuvaa, priorisoida hankkeita, karsia päällekkäisyyttä, varmistaa yhteistyössä tehtävä tavoitteellinen valmistelu ja fiksun sääntely. Vaikka nykyiset toimivallat eivät muutu, voimme myös tarjota yrityksille yhden yhteisen luukun, jossa asioida julkisen vallan kanssa. 

Jos ja kun data on uusi tuotannontekijä, pääoman, työn, luontoympäristön ja teknologian rinnalla, me Liikenne- ja viestintäministeriössä ajattelemme, että regulaatio on myös tuotannontekijä. Filosofi Esa Saarinen puhui jäähyväisluennossaan virkamiesten systeemiälykkyydestä, josta esimerkkinä oli telealan sääntely viime vuosikymmeninä. Näin kauniisti huomioitiin hallintokulttuuri, jonka emeritus-kansliapäällikkö Harri Pursiainen on LVM:ään luonut ja jota uusi pomomme Minna Kivimäki luotsaa varmoin ottein eteenpäin. 

Varsinkin tässä vaiheessa, kun politiikka ohjaa taloutta, on tärkeää, että ohjataan oikein, näkemyksellisesti ja uusia mahdollisuuksia luovasti. Meillä ei Suomessa osata tehdä teollisuuspolitiikkaa yhtä rohkein panostuksin kuin monissa verrokkimaissa, eikä meillä usein ylletä Mariana Mazzucaton peräämiin suuriin julkisiin missioihin, mutta ehkä viisas sääntely ja julkisen ja yksityisen vilpitön vuoropuhelu on vaivihkaa rakentanut meille toiminta-arkkitehtuurin, jossa isoja asioita tapahtuu niistä sen kummemmin metelöimättä. 

Yksi esimerkki tästä toiminta-arkkitehtuurista on valtakunnallinen Liikenne 12 -suunnitelma, joka tarjoaa pitkän jänteen strategian koko liikennejärjestelmälle aina 2030-luvulle asti. Se tuo ennakoitavuutta ja luotettavuutta; se pyrkii käyttämään rajalliset resurssit tehokkaimmalla mahdollisella tavalla, ja ehkä sitten vihdoin joskus lunastamaan lupaukseni liikkumisen ja elämän vapaudesta kaikille suomalaisille.  

Näitä tulevaisuushankkeita – joihin lukeutuvat myös kolmen ilmansuunnan raidesuunnitteluyhtiöt ja suurten kaupunkien MAL-sopimukset vuosiksi eteenpäin – olen saanut onnekseni ministerinä viedä eteenpäin.  

Otan toisen esimerkin eleettömästä regulaation menestystarinasta – 5g-sääntelyn.  

Uudet verkkoturvallisuuspykälät valmisteltiin vuosi sitten poikkeuksellisen tiiviissä poikkihallinnollisessa yhteistyössä, jossa olivat keskeisesti mukana myös turvallisuusministeriöt. Jos olisimme epäonnistuneet, kuuluisimme niihin Euroopan maihin, joissa 5g-verkon rakentaminen juuttuu suurvaltapolitiikan sanelemiin poteroihin pahimmillaan vuosikausiksi. Sen sijaan Suomi on nyt kansainvälisessä kärjessä, ja kaksi kolmasosaa väestöstä 5g:n piirissä. Olemme kehittämässä tehokkaiden verkkojen teollisia sovelluksia vahvistamaan teknologiavientiämme. Merkittävin miljardi-investointi on digirata eli tällä vuosikymmenellä kokonaan digitalisoitava junaliikenteenohjaus – siitä syntyy paljon maailmalle myytäviä ratkaisuja. Nokian uusi tuleminen liittyy tähän positiiviseen kierteeseen, puhumattakaan Oulussa kehitettävästä 6g-maailmasta, joka lupaa jo terabittitehoja sekunnissa.  

Vaikka huomiomme usein kiinnittyy epäonnistumisiin, kannattaa joskus viivähtää onnistumisissakin. Niistä muodostuu tässäkin tapauksessa miljardiluokan tuotannontekijä.  

Sen sijaan vielä on työmaata siinä, että Suomi havaitsee kyberturvallisuuden uhkat ja mahdollisuudet. Kun 5g mahdollistaa tuotannon ohjaamisen ja optimoinnin teollisen internetin (IoT) avulla, tehtaan tuhansista datapisteistä jokainen on samalla potentiaalien portti murtomiehille. Teimme keväällä kaksikin hallituksen periaatepäätöstä, joista toinen keskittyi uhkiin eli hyökkäyksiltä suojautumiseen, laajempaan varautumiseen ja tiiviimpään viranomaistyöhön ja toinen mahdollisuuksiin eli keinoihin, joilla suomalainen kyberala voisi saada tukevamman otteen peräti 170 miljardin euron eurooppalaisista markkinoista. Sanon suoraan, että tähän emme saaneet riittävästi panostusta ensi vuoden budjetissa, ja matkasaarnaaminen saa siis jatkua.  

Kun yhteiskunta on entistä riippuvaisempi datan ohjaamasta infrasta, sähkö- ja energiaverkoista, digitaalisesta junansuorittamisesta ja automatisoituvasta liikenteestä, kyberturvallisuus on huomioitava – ja rahoitettava – aivan alkuvaiheesta lähtien. Yhteiskunnan kriittisten verkkojen on oltava secure by design, turvallisiksi suunniteltuja.  

Kolmas huomio datan ja öljyn suhteesta. Data on todellakin tiemme öljyn jälkeiseen maailmaan, fossiilittomaan tulevaisuuteen. On mahdoton kuvitellakaan, että saavuttaisimme ilmastotavoitteemme ilman digitaalisuutta ja ison datan hyödyntämistä. Siksi olemme valmistelleet ICT-alan ilmastostrategian. ja koska se taitaa olla maailman ensimmäinen, se leviää kansainvälisesti myös englanninkielisenä versiona.  

On huomattava, että ICT-ala kuluttaa maailman energiasta noin 4-10 prosenttia ja aiheuttaa 3-5 prosenttia maailman kasvihuonekaasupäästöistä. Tuntuvat parannukset energiatehokkuudessa ja laitteiden kiertotaloudessa pienentävät datateknologian jalanjälkeä. Vastaavasti kädenjälki on suuri. Yksin logistiikan digitalisaatio – josta myös olemme julkaisseet hallituksen periaatepäätöksen – voisi kehittyessään vähentää merkittävästi Suomenkin ilmastopäästöjä. Jos arviolta 25 prosenttia Euroopan kuljetuksista kulkee tyhjillään – siis kokonaan vailla lastia tai vajaasti täytettynä – niin sama määrä voisi kulkea siis neljänneksen pienemmällä suoritteella tai nykyisellä kalustolla voisi kuljettaa kolmanneksen enemmän verkkokaupan jatkuvasti lisääntyviä toimituksia.  

Selvästikin meillä on edellytyksiä fossiilittomaan datatalouteen. 

Kenties olettekin tietoisia siitä, että liikenteen päästövähennykset etenevät vauhdilla. Olemme sitoutuneet puolittamaan kasvihuonekaasujen päästöt vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 2005 tasoon, ja uusin perusennusteemme kertoo, että vastikään toukokuussa hyväksytty periaatepäätös Fossiilittoman liikenteen tiekartasta toteutuu odotettua nopeammin. Olemme saavuttaneet noin neljä viidesosaa tavoitteestamme – ja vielä sillä tavalla, että autoilijan ei ole tarvinnut menettää yöuniaan. Eikä tarvitse.  

Tieliikenne sähköistyy vauhdilla – joka kolmas ensirekisteröity henkilöauto on jo sähköauto tai hybridi. Vielä kaksi vuotta sitten hymähdeltiin, kun visioimme että vuonna 2030 joka neljäs henkilöauto olisi ladattava, nyt ajatus on arkipäivää.  

Yhä harvempi nojaa enää siihen hokemaan, että ladattavat ajoneuvot eivät pärjää pitkien välimatkojen maassa. Joka neljäs automatka on alle kolme kilometriä ja yli 100 kilometrin matkoja on vain kolme prosenttia. Sähköpyörä on tutkitusti hyvä vaihtoehto juuri lyhyille automatkoille. Viime talven romutuspalkkiokampanjassa sähköpyörät olivatkin ylivoimaisesti suosituimpia vaihtokohteita. Tämäkin taisi olla ensimmäinen maailmassa, ja herättää paljon kansainvälistä mielenkiintoa.  

Suomalaiset ottavat ennakkoluulottomasti käyttöön uutta teknologiaa. Ajattelen, että sähköautojen suhteen tilanne on sama kuin 15 vuotta sitten älypuhelimien osalta – monien mielestä tarpeettomia, ainakin ihan liian kalliita, ei ollut tarjolla palveluita ainakaan järkevään hintaan, eikä verkkoakaan. Tämä haasteiden noidankierre ratkaistiin yhtä aikaa, jolloin ratkaisutkin ruokkivat toisiaan – ja Suomen digi-ihme oli syntynyt. Vielä muutama vuotta sitten pieni Suomi käytti absoluuttisesti enemmän mobiilidataa kuin 15 kertaa väkirikkaampi Saksa. Liikenteen sähköistäminen on synnyttämässä samanlaisen ilmiön – koko arvoketjuun. Kunhan uusi kaivoslaki ja kaivosvero takaavat, että suomalaiset akkumineraalit tuotetaan ekologisesti ja eettisesti, ja loppupäässä luomme ratkaisuja akkujen kierrätykseen, saavutamme kilpailuvaltin kestävästä akkutuotannosta. Uudenkaupungin uskomaton menestystarina kasvaa entistäkin isommaksi.  

Sähköistäminen on fossiilittoman hyvinvointiyhteiskunnan perusstrategia. Kommunismi on sähköistämistä, sanoi Lenin aikanaan. Nyt sata vuotta myöhemmin myös kapitalismi on sähköistämistä.  

Fossiilittoman teolisuuspolitiikan periaate on aika yksinkertainen, vaikken insinööri olekaan. Investointivalinnat tehdään energiataseen, kustannus-hyötysuhteen ja tarkoituksenmukaisuuden yhtälönä. Fossiilisia korvattaessa uusiutuvista lähteistä sähköistäminen on hierarkiassa ylimpänä, sähkön vaihtoehtona ja varastona toimii vety ja muu power-to-x-tuotanto, synteettiset polttoaineet, biomassa, biokaasu ja listan alimpana perinteisen polttomoottorin biopolttoneste.  

Ratkaisujen tulisi olla teknologianeutraaleja, tai pikemmin teknologiapositiivisia – siis lähteä ymmärryksestä, että useita eri vaihtoehtoja tarvitaan eri vaiheissa eteneviin kustannustehokkaisiin ja sosiaalisesti oikeudenmukaisiin ratkaisuihin. En ole täysin vakuuttunut, että EU on 55-valmiuspaketissaan kaikilta osin oivaltanut tehokkaimpia vaihtoehtoja, mutta Suomi on valmis antamaan tukiopetusta seuraavien vuosien neuvotteluissa.  

Ja näin loppuun mainitsen vIelä viidennen ja viimeisen tuotannontekijän – jota ilman data on arvotonta; jota ilman pääomat katoavat tuuleen; jota ilman työ on turhaa; jota ilman luonnonvarat tuhlataan; jota ilman ei ole mitään reguloitavaa. Osaaminen eli kuten usein sanotaan, inhimillinen pääoma, mahdollistaa kaikki muut resurssit. Jos haluamme kansakuntana ja kansantaloutena hyötyä datakapitalismista ja fossiilittomasta siirtymästä, meidän on pakko päästä tutkimus- ja kehitysinvestoinneissa neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta.   

Toivon että tästä puheenvuorosta jää neljä muistijälkeä.  – Olemme siirtymässä tai siirtyneet datakapitalismin aikakauteen;   – Me voimme ja meidän täytyy vaikuttaa datakapitalismin pelisääntöihin;  – Fiksu regulaatio sekä osaaminen ovat tuotannontekijöitä; ja  – Samaan kehitykseen kuuluu irtautuminen fossiiliriippuvaisuudesta – ja liikenne on ottanut jo aimo harppauksen tavalla, joka tarjoaa kasvua, työtä, hyvinvointia ja on myös sosiaalisesti oikeudenmukainen.  

Olemme valmistautuneet. Osaamme asiamme. Ymmärrämme yhteistyön voiman. Meillä on mahdollisuus muovata tulevaisuudesta paikka, jossa kaikki se saa tapahtua, joka vielä ei ole tapahtunut, koska se on hyvää ja parempaa. Meillä on siihen mahdollisuus, ja myös velvollisuus. 

 

1.5.2020: ”Olemme entistäkin arvokkaampia toisillemme”

Posted on by Timo Harakka

Hyvät ystävät, toverit,

Olisipa hienoa tavata jälleen joukolla työväen ja opiskelijoiden juhlapäivänä. Näihin keväisiin kokoontumisiimme liittyy hienoja muistoja ympäri Suomen. Joku vuosi sitten Keravalla paahtoi aurinko, viime vappuna Uudessakaupungissa myllersi myrskytuuli.

Tänä keväänä olemme saaneet oppia uusia yhdessä olemisen muotoja. Välimatka yleensä auttaa näkemään asioita uudella tavalla, nyt konkreettinen välimatka on ehkä tuonut meitä lähemmäksi.

Kuva: Tuomo Manninen

Kun ei enää olekaan itsestään selvää että voimme tavata toisiamme milloin haluamme ja missä haluamme, nuo kohtaamiset ovatkin merkityksellisiä ja arvokkaita uudella tavalla. Uskon, että jokainen meistä on myös tärkeä toisillemme aivan uudella tavalla, jokainen meistä on arvokkaampi.

Opimme arvostamaan itsestäänselvyyksiä, joiden merkitys avautuu uudella lailla, kun ne eivät olekaan itsestäänselvyyksiä. Että lapset saavat käydä koulua; että itse kukin voi liikkua vapaasti maan sisällä ja rajojen yli. Ja että osaamme toimia tilanteissa, jotka ovat poikkeuksellisia, kantaa vastuuta – ei vain itsestämme, vaan kaikista muistakin, myös tuntemattomista.

Olemme selviytyneet tästä koronakeväästä hyvin, ja selviämme. Siitä iso ansio kuuluu vastuullisille tiedotusvälineille, jotka ovat vastanneet kansalaisten valtavaan tiedonjanoon ripeästi ja luotettavasti.
Media on tehnyt ja tekee ison palveluksen isänmaalle.

Pidin puheen loppiaisena, jossa kannoin huolta tosiasiapohjaisesta tiedonvälityksestä. Ajatelkaa nyt, jos tämän kriisin keskellä kansalaiset olisivat joutuneet selviytymään huhupuheiden, sosiaalisen median kohujen ja kiistojen, tarkoituksellisen vääristelyn, provokaation ja muun humpuukin varassa. Tämä kaikki on, kuten tammikuussa sanoin, epätietoa. Meidän päättäjien velvollisuus on olla levittämättä epätietoa.

Mutta samaan aikaan vakava media on joutunut vaikeuksiin.  Liiketoiminta, joka on jo vuosikausien ajan sopeutunut valtavaan teknologiseen murrokseen ja digitaalisten jättiläiskeskittymien maailmanvaltaan, on saanut korona-kriisistä vielä yhden kovan iskun. Mediaa on lyöty moukarilla.

Siksi tein toimeksiannon, jonka tehtävänä on turvata tosiasiapohjaisen tiedon, ammattimaisen journalismin tulevaisuus Suomessa. Sain vapun alla selvityshenkilön Elina Grundströmin raportin, joka antaa askelmerkkejä sille, millä tavoin yhteiskunnalle välttämätöntä journalismia voi tukea.

Aloitamme työn jo toukokuun lisäbudjetin yhteydessä. Samalla rakennamme liikennepuolelle elvytysinvestointien paketin, joka osaltaan antakoot meille kaikille toivoa, että Koronan yli päästään, talous vielä kasvaa, ja tulevaisuus tulee kuin tuleekin.

Hyvät ystävät,

Grundströmin raportista saamme eväitä toimivien tukimuotojen rakentamiseen. Mutta itse peruskysymys, joka on nakertanut kaikkialla Euroopassa kansallisen median toimintaa ja ammattimaisen journalismin edellytyksiä, ei katoa. Ilmoitustulot ovat hävinneet monikansallisten digijättien kitaan, maailmaan hallitsevien alustojen omaisuudeksi. Ja ne eivät maksa veroa käytännössä minnekään.

Johtopäätökseni on, että osana tarvitsemme kansainvälisen digiveron. Se on koronasta toipuvan Euroopan suuri arvovalinta silloin, kun tuhansien miljardien eurojen menojen vastikkeeksi etsitään uuden ajan tulolähteitä. Ei käy, että kansallisvaltiot ottavat valtavasti velkaa samalla kun monikansalliset digimonopolit vaurastuvat verottamatta.

Korona-kriisi antaa mahdollisuuden, tai pikemminkin velvoittaa meitä uudistamaan yhteiskuntia, se antaa tilaisuuden ilmastoelvytykseen,
Tämä herättää kysymyksen myös oikeudenmukaisuudesta siinä tilanteessa, kun vihdoin pääsemme näiden vaikeiden aikojen yli.

On näet oikein, että juuri nyt huolehditaan terveen liiketoiminnan mahdollisuuksista miljardeja laskematta. Nyt jos koskaan on oikea suhdannehetki elvyttää ja velkaantua. Mutta joskus ajat normalisoituvat. Ja joskus laskut on maksettava, tavalla tai toisella.

Kun nyt velkaannumme suojellaksemme yhteiskunnan hauraimpia virukselta, en soisi, että maksamme velkamme leikkaamalla yhteiskunnan hauraimmilta viruksesta selviydyttyämme.

Korona-aikana edellytetään solidaarisuutta toinen toisillemme. On syytä toimia epäitsekkäästi, tarjota apua ja muistaa muitakin. Olisivatko myös kaikkein varakkaimmat omistajat valmiita ojentamaan kätensä vähävaraisimmille yrittäjille, jotka taistelevat olemassaolostaan? Voisiko pienyrittäjien sosiaaliturvaa rahoittaa varakkaiden omistajien eduista tinkimällä?

Listaamattomien yritysten osinkotuloja tuetaan erittäin avokätisesti. Finnwatchin tuoreen selvityksen mukaan kaikkein varakkain väki, Suomen hyvätuloisin kymmenys saa verovapaasti yli miljardi euroa pääomatuloja. Se on miljardin tulonsiirto kaikilta veronmaksajilta vauraimmille omistajille.

Tämä ei ole edes mikään vappupuheiden vaatimus, vaan monien asiantuntevien virkamiesten näkemys – työryhmien raportit ovat vuosi toisensa jälkeen törmänneet elinkeinoelämän vastustukseen kuin seinään. Mutta joko näin poikkeusoloissa järki voisi voittaa? Ja sydän.

Voisiko nyt olla toisin? Voisivatko hyväosaisimmat tinkiä huono-onnisimpien hyväksi? Voisivatko suuromistajat auttaa pienyrittäjiä?

Voisiko korona muuttaa asenteen?

Kuva: Tuomo Manninen

Ei kai nyt vain kuvitella, että korona-katastrofin laskut jäävät työttömäksi joutuvien ja konkurssiin ajautuvien maksettavaksi, entisestään pienentyneiden pienyrittäjien ja entistäkin rajummin raatavien yksinynrittäjien ja freelancereiden selkänahasta mitattavaksi?

Ei kai nyt vain ajatella,  että julkista taloutta tasapainotetaan vain menoja ankarasti leikkaamalla – että yhteiskunta ei saisi kerätä tuloja heiltä, joita kriisi ei kovinkaan kurittanut?

Luulen, että koronan jälkeen emme enää palaa menneeseen. Toivon, että kaikesta kärsimyksestä huolimatta jotakin hyvääkin jää hyödyksemme. Ehkä sitä yhteisyyden henkeä, joka näkyy sanassa yhteiskunta, ja joka välillä jäi näkymättömiin.

Olemme huomanneet taas ne kannattelevat rakenteet ja apuun tulevat instituutiot, jotka kuuluvat hyvinvointiyhteiskuntaan. Olemme nähneet itsestäänselvyydet, kun ne eivät olekaan itsestäänselvyyksiä, näemme näkymättömän, joka tulee näkyviin vain silloin kun sille on suurin tarve.

Me emme ole toisillemme enää itsestäänselviä. Arvostakaamme toisiamme tänä vappuna entistäkin enemmän, sillä tarvitsemme toisiamme enemmän kuin koskaan.

Hyvää vappua!

Liikenteen ja viestinnän suunnat 2020-luvulla

Posted on by Timo Harakka

Puhe Liikenne- ja viestintäfoorumissa 3.3. 2020

Alkuun sitaatti. ”Maailma sellaisena kuin olemme sen luoneet, on ajattelumme tuote. Emmekä voi muuttaa maailmaa muuttamatta ajatteluamme.” Tämän Albert Einsteinin ajatuksen voi ilmaista vielä astetta rohkaisevammin: kun muutamme ajatteluamme, silloin muutamme aina maailmaa. 

Vihdoinkin ihmisten ja tavaroiden kuljetus on kokemassa samanlaisen muutoksen kuin tietoliikenne. Tämän muutoksen ajureina ovat big data ja tekoäly, jotka taas mahdollistuvat entistä tehokkaampien verkkojen ansiosta. Ilmastotavoitteiden edellyttämät päästövähennykset asettavat puolestaan uuden rajoitteen. 

Kaikki muutos ei kulje samaa vauhtia. Kun puhumme tänään liikenteen ja viestinnäin tulevaisuudesta, niistä on puhuttava erikseen senkin takia, että tietoliikenteen muutos on ollut käsittämättömän nopeaa jo muutaman vuosikymmenen ajan, ja sen vaikutus yhteiskuntiin ja koko maailman keskinäisriippuvuuksiin on ollut käänteentekevä. Entä ihmisten liikkuminen? Verrattuna informaatioteknologian mullistuksiin ihmisten liikkumisessa ei ole tapahtunut suuriakaan muutoksia puoleen vuosisataan. 

Koomista kyllä, internetin kaltaista koko maailman kytkevää informaation ja disinformaation alustaa ei kukaan vakavasti otettava tulevaisuudentutkija osannut ennustaa. Sen sijaan täysin varmana pidettiin sitä, että 2000-luvulla avaruusbussit kuljettaisivat meitä kuuhun ja lentävät autot olisivat joka perheen käytössä.

Kävi siis päinvastoin. Siinä missä tietoliikenteessä Mooren lain mukaan aina vain eksponentiaalisesti kasvava suorituskyvyn tarve pakataan aina vain tehokkaampiin suorittimiin, jatkuvasti kasvavat liikkumisen tarpeet on tyydytetty tehottomasti, saastuttavasti ja ennen kaikkea ilmaston kannalta vaarallisesti.

Jotta säästyisin pilkalta, joka 1960-luvulla kohtasi rakettiliikenteen ennustajia, en lähde edes arvailemaan, millainen on visio digitalisoidusta, autonomisesta, päästöttömästä liikkumispalvelusta. Käyn kohta läpi lähivuosien tärkeysjärjestyksiä, tämän hallituksen ja oman työjaksoni tavoitteita, siis ei valtavan kauaskantoisia visioita, mutta sitä ennen sanoisin yhden varoituksen sanan.

Kun puhutaan autoilun tulevaisuudesta, ja miksei puhuttaisi, kun kerran henkilöautoilun osuus kotimaan matkojen suoritteesta on neljä viidesosaa, keskitytään usein käyttövoimaan. Mutta jos verrataan taas tietotekniikan kehitykseen, niin asteittaisia, teknisiä parannuksia merkittävämpää on nähdä järjestelmätason muutoksia. On toki edistysaskel, kun siirrytään bensa-autoista sähköautoihin ihan niin kuin siirryttiin mekaanisista kirjoituskoneista sähkökirjoituskoneisiin. Jos ajattelemme vain parannuksia kirjoituskoneisiin, emmekä hahmottele laajemmin koko informaation infrastruktuurin mahdollisuuksia, käytämme valtavan määrän aikaa ja energiaa aikamoiseen näpertelyyn.

Sen sijaan kaikki politikka pitää suunnata yhteen päämäärään: vapauden lisäämiseen.

Liikkuminen ja tieto ovat vapauden ytimessä. Vapaus liikkua ja vapaus saada ja jakaa tietoa, ovat vapauden kokemuksista tärkeimpiä. Sivistysvaltioissa ihmisen pahin rangaistus on se, kun liikkumista rajoitetaan, ihminen suljetaan vankilaan. Autoritaarisissa valtioissa rajoitetaan myös tiedon vapautta, joko sen saatavuutta tai tiedon vapaata esittämistä, sananvapautta. Siksi pidän kunniatehtävänä asemaani, jossa takaan kansalaisten käytännön vapauksia.

Liikenteen osalta vapauden mielikuva liittyy vahvasti yksityisautoiluun. Tätä hyödyntää myös autokaupan etujärjestöjen kampanja otsikollaan ”Vapaus valita auto”. Mutta joku ristiriita tässä nostaa päätään. Ensimmäinen perustelu tämän kampanjan sivustolla on, että ”auto on monelle välttämättömyys”. No mikä on se vapaus valita auto, jos vaihtoehtoa ei ole? Sehän on vapaudeksi naamioitu pakko. Sen sijaan ne, jotka ovat voineet vapaasti valita, ovat usein päättäneet käyttää rahansa muuhun kuin auton omistamiseen. 

Kyse on nyt siitä, voiko tämän vapauden ulottaa tasa-arvon nimissä nyt muuallekin kuin suurempiin kaupunkeihin. Jos ihmisten on pakko omistaa auto arkensa järjestämiseksi, tai peräti kaksi, niin yhteiskunnan pitää tarjota vaihtoehto, jotta olisi aito vapaus valita. 

Jos ihmisten on pakko käyttää vapaasti omistusautoa, on liikennejärjestelmämme epäonnistunut. Nämä pakosti vapaasti omistetut autot seisovat käyttämättöminä 95 prosenttia ajasta. Ja joka viides automatka on alle kaksi kilometriä. Joka neljäs automatka alle kolme kilometriä. Suomi on pitkien etäisyyksien maa, mutta se koskee lähinnä rekkakuskeja. Suomi on lyhyiden automatkojen maa.

Yhteiskunnan velvollisuus on parantaa palveluita. Vain tarjoamalla aidosti parempia, taloudellisempia, aikaa säästävämpiä ja arkea helpottavampia vaihtoehtoja voimme saada kaikki kansalaiset innostumaan ilmastotavoitteista. Vapauden lisääminen parantaa ennen kaikkea alueellista tasa-arvoa.  

Kaupunkiseuduilla on lisättävä joukkoliikenteen houkuttelevuutta ja parannettava kävelyn ja pyöräilyn edellytyksiä. Joukkoliikennettä on täydennettävä älykkäillä liikkumispalveluilla, joilla liityntäliikenne räätälöidään jokaiselle aidosti kilpailukykyiseksi vaihtoehdoksi. Liikkumispalvelut eli mobility as a service eli MAAS on kaupunkiseutujen tulevaisuuden kulkumuoto, mutta melkeinpä vielä välttämättömämpi osa haja-asutusalueiden älykkäitä liikkumisratkaisuja. Maaseutu on MAAS-seutua parhaimmillaan, ja palaan tähän teemaan hiukan myöhemmin. 

Tässä vaiheessa kiteytän seuraavien vuosien tavoitteet näin: entistä paremmat liikkumispalvelut houkuttelevat kaupunkiseuduilla luopumaan omistusautosta ja maaseuduilla luopumaan kakkosautosta. 

Tänään tiistaina tehdään yhdenlaista historiaa. Tulin tähän tilaisuuteen valtioneuvoston talouspoliittisesta ministerivaliokunnasta, jossa vahvistettiin valtion osallistuminen kahteen merkittävään raidehankkeeseen, Turun tunnin junaan sekä Suomi-rataan. Näissä hankeyhtiöneuvotteluissa oli tiiviisti ja hyvässä yhteishengessä mukana kaksikymmentä kuntaa, ja lopputulos on ainutlaatuinen. Koskaan ei ole tehty näin laajaa ja pitkäjännitteistä yhteistyötä valtion ja kuntien kesken.

Raidehankkeet ovat siis koko yhteiskunnan yhteinen tulevaisuusinvestointi, jossa infrapanostusten hyödyt kansakunnalle ja kansantaloudelle voidaan saavuttaa etupainotteisemmin. Niin kansalaisilla kuin elinkeinoelämällä on näkymä kauas tulevaisuuteen; strategiset investoinnit ovat ennakoitavissa hyvissä ajoin, ja myös EU-tuet voidaan hyödyntää suunnitelmallisesti ja maksimaalisesti. Nyt loppuvalla tukikaudella Suomeen saadusta CEF-tuesta valtaosa on osoitettu satamien ja meriliikenteen hankkeisiin. Alkavalla kaudella on päästävä parempaan saantoon myös raidehankkeissa, jos ja kun eurooppalaisen ydinverkkokäytävien TEN-T-verkko laajenee Suomesta Turku-Vainikkala -yhteyden lisäksi pääradalle Helsingistä Kemiin ja aina pohjois-Ruotsiin ja Jäämerelle. Kuljetusketju Narvikista Keski-Kiinaan voi olla oma pohjoinen Silkkitiemme – kannattaa katsoa päiväkohtaisten vaikeuksien yli kohti tulevia vuosikymmeniä.

Strateginen tulevaisuusajattelu ei rajoitu vain näihin sinänsä merkittäviin raidehankkeisiin, vaan koskee kaikkia liikkumismuotoja. Olemme käynnistäneet 12-vuotisen liikennejärjestelmäsuunnitelman, jonka on tarkoitus käynnistyä ensi vuoden keväällä. Siltarumpupolitikointi antaa nyt sijaa suunnitelmalliselle systeemiajattelulle. Suunnitelma sisältää 2030-luvun puoliväliin ulottuvan toimenpideohjelman, siihen liittyvät valtion ja kuntien velvoitteet sekä rahoitusohjelman. Se ohjaa, millaisilla kriteereillä väyläverkostoamme jatkossa suunnitellaan, rakennetaan, ylläpidetään ja korjataan. Se ohjaa myös päätöksentekoa siitä, millaisia liikennepalveluita julkisilla varoilla hankitaan.

Työtä ohjaa parlamentaarinen työryhmä, joka on jo päättänyt suunnitelman kolmesta tavoitteesta. Ne ovat kestävyys, saavutettavuus ja tehokkuus. Kestävyys tarkoittaa sitä, että ihmisten mahdollisuuden valita kestävämpiä liikkumismuotoja paranevat – erityisesti kaupunkiseuduilla. Samalla liikennejärjestelmä mahdollista koko Suomen saavutettavuuden ja vastaa elinkeinojen, työssäkäynnin ja asumisen tarpeisiin. Ja kolmanneksi liikennejärjestelmän yhteiskuntataloudellinen tehokkuus paranee. Nämä tavoitteet ovat rinnakkaisia ja yhtäaikaisia, ja kaikki ne pyrkivät hillitsemään ilmastonmuutosta. 

Parlamentaarisessa työryhmässä kansanedustajat eivät edusta vaalipiirejään, vaan puolueensa mandaatilla koko maata. Työryhmässä ei myöskään ole hallituksen ja opposition edustajia, vaan luodaan näkymää ja yhteisymmärrystä useammalle hallituskaudelle. Samalla huolehdimme myös vuorovaikutuksesta kaikkien liikennejärjestelmän käyttäjäryhmien kanssa. 

Nopeat raiteet osana kansainvälistä ja tukikelpoista ydinverkkoa oli yksi osa kansallista liikennestrategiaa, 12-vuotinen kokonaissuunnitelma oli toinen. Kolmas palikka strategisessa tulevaisuustyössä on suurten kaupunkien MAL-sopimusten kokonaisuus. Kun kestävät liikkumismuodot liitetään maankäytön ja asumisen ratkaisuihin, miljoonat suomalaiset asuvat jatkossa hiilineutraaleissa kaupungeissa. 

MAL-sopimusneuvottelut ovat vielä kesken Helsingin, Tampereen, Turun ja Oulun seutujen kanssa, mutta tavoitteena on saada ainakin ensimmäiset sopimukset valmiiksi siiheksi, että voin niiden erinomaisuutta vappupuheessani kehua. Hallitus päätti laajentaa MAL-menettelyä myös keskisuuriin kaupunkeihin, ja neuvottelut myös Jyväskylän, Kuopion ja Lahden kanssa on tarkoitus käynnistää pian. 

Nämä kansallisen strategian kolme työkalua on otettava käyttöön yhtä aikaa. Ja ne kaikki edesauttavat onnistuneen liikennejärjestelmän tavoitteita: kestävää, älykästä ja tehokasta liikkumista.

Hallitus on sitoutunut puolittamaan liikenteen päästöt tämän vuosikymmenen aikana, ja luopumaan fossiilista polttoaineista kokonaan vuoteen 2045 mennessä. Tavoite on kova, ja siksi kannustava. Ministeriön työryhmä pohtii parhaillaan eri vaihtoehtoja.

Ensi syksynä vien valtioneuvoston päätettäväksi Fossiilittoman liikenteen tiekartan. Jo nyt havaitsemme haasteeksi sen, että liikenteen päästövähennyksistä on päätettävä yhtenä kokonaisuutena, koska mikään yksittäinen keino ei riitä tarkoitukseen. Liikenteen fiksu verotus on avainasemassa, ja osallistumme aktiivisesti valtiovarainministeriön johtamaan työhön. Jo nyt valmistelemme työsuhde-etujen veromuutoksia, ja itse lähden siitä, että lähivuosina työsuhdeautoina on vain puhtaita ajoneuvoja, ja että työmatkakulujen verotus kannustaa voimakkaasti joukkoliikenteeseen. 

Fossiilittoman liikenteen tiekarttatyössä tehdään monipuolisia arvioita eri keinojen päästövähennyspotentiaalista, kustannuksista ja laajemmista yhteiskunnallisista vaikutuksista – muun muassa talouteen, työllisyyteen ja kilpailukykyyn. Erityisesti on huomioitava sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Nimittäin jos siirtymä päästöttömään hyvinvointiyhteiskuntaan ei ole oikeudenmukainen, siirtymä ei toteudu. Myös vähäväkiset ja pienituloiset ja kouluja käymättömät on saatava vakuuttumaan, että ilmastonsuojelu tarkoittaa toivoa eikä uhkaa, mahdollisuuksia eikä menetyksiä. 

Sama pätee myös harvaan asuttujen alueiden ihmisiin, joiden palvelut ovat joka suunnasta heikkenemässä. Nyt tarvitaan älykkäitä ratkaisuja ja uutta yhteistyötä. Perinteinen kirjeposti vähenee nopeasti. Kun suomalaisen perheen postilaatikkoon rapsahtaa perinteinen postimerkillinen kirje enää alle kerran viikossa, postin yleispalveluvelvoite käy vaikeaksi. Kuitenkin myös paikalliset painetut lehdet pitää kantaa ajallaan. 

Samanaikaisesti maaseudulla liikkuu joka päivä monia yhteiskunnan hankkimia kyytejä, kuten koulukuljetuksia, vanhusten ja liikuntarajoitteisten palvelukyytejä, Kela-kyytejä, lääkekuljetuksia. Eri kuljetuksien lainsäädäntö ja hallinnointi on hajallaan. Yhdistelemällä tarpeita ja tarjontaa kuntien ja viranomaisten yhteistyöllä, nykyisiä ja uusia kuljetuspalveluita tukemalla voitaisiin ehkä taata kohtalainen palvelutaso ja edistää maaseudun elinvoimaa. Palvelut olisi koottava ja järjestettävä fiksussa digitaalisessa alustassa. 

Yhtä lailla taksisääntelyn korjaussarjalla tavoitellaan vähän enemmän kuin vain aiheutettujen vahinkojen paikkaamista. On tietenkin välttämätöntä, että luottamus taksipalveluihin palautetaan, että turvallisuuden tunne ja saatavuus paranevat. Kuitenkin keino, jolla harmaata taloutta estetään, on samalla merkittävä edistysaskel datataloudessa. Algoritmi, joka kolmannen osapuolen valvonnassa kertoo matkan tiedot viranomaisille, verottajalle ja yleiseen tietokäyttöön, on ensimmäinen askel kohti reaaliaikataloutta.

Reaaliaikatalous tarkoittaa sitä, että kunkin hetken kaikki transaktiot pohjautuvat rakenteiseen dataan, joka on välittömästi käytössä kaikilla osapuolilla. Digitaalinen kuitti huolehtii automaattisesti verottajan ja viranomaisten tarvitsemat tiedot, se mahdollistaa täysin automaattisen taloushallinnon ja reaaliaikaisen tilastoinnin ja tutkimuksen, tekoälysovellukset sekä tämän datan luvallisesta käytöstä sikiäviä lukemattomia kaupallisia sovelluksia myös 2020-luvun älyvientituotteiksi. Samalla kaikki julkiset palvelut tehostuvat ja yksinkertaistuvat tavalla, josta Verohallinto on jo antanut hyviä maistiaisia. 

Teknologiateollisuus on tehnyt hyvää työtä kootessaan alan yrityksiä yhteistyöhön synnyttämään reaaliaikatalouden ekosysteemiä. Meillä valtionhallinnossa datatalouden ja digitalisaation vastuut jakautuvat monelle taholle. Jatkossa tätä on syytä pohtia ja koordinaatiota parantaa. Lupaan itse olla aloitteellinen.

Se infrastruktuuri, joka mahdollistaa big datan reaaliaikaisen käsittelyn tekoälyn ohjaamana, on tietysti 5G, jonka Suomi tuo käyttöön ensimmäisten joukossa maailmassa. Ensimmäiset 5G-taajuudet otettiin käyttöön jo viime vuoden alussa, kun valtioneuvosto myönsi toimiluvat 3,5 gigahertsin taajuusalueelle. Verkkoja rakennetaan kovaa kyytiä ja kuluttajilla on jo kosolti 5G-liittymiä käytössään. Parhaillaan on lausunnoilla esityksemme 26 gigahertsin taajuusalueen toimilupien huutokaupasta ja säädöksistä. Taajuusalue soveltuu suurten yhteysnopeuksien tarjoamiseen esimerkiksi kaupungeissa, liikenteen solmukohdissa ja yleisötapahtumissa. Erityistä onkin, että aiomme varata tilaa mikro-operaattoreille, jotka tarvitsevat huipputehokasta verkkoa rajatussa tilassa tai rajattuna aikana. Vaikkapa Oulun satama on maailmanlaajuisesti edelläkävijä digitalisaatiossa ja yksi esimerkki 5G:n mahdollisuuksista voimistaa Suomen ylivoimaa mobiilidatasovellusten viennissä.

Suomi on ehkä juuri nyt maailman kuumin kohde verkkoteknologian innovaatioissa. Kävin marraskuussa Intiassa siunaamassa esisopimuksia sikäläisten isojen IT-firmojen tutkimusinvestoinneista Suomeen. Tech Mahindra tekee yhteistyötä Business Finlandin kanssa ja Wipro perustaa 6G-laboratiorion Oulun yliopiston yhteyteen. Jos joku olisi kysynyt ministeriltä, mitä se 6G oikein on, niin olisin vastannut, että se on tietenkin sitä mikä tulee 5G:n jälkeen ennen 7G:tä. 

Suomi on edelläkävijä paitsi verkkoteknologiassa, myös verkkoturvallisuudessa. Suomi on harvoja maita, joissa verkkoja koskevat tiukat turvallisuusvaatimukset on kirjattu kansallisen lainsäädäntöön jo 90-luvulta asti. Suomi on kyberturvallisuuden suurvalta. Viime viikolla nimittämäni valtion kyberturvallisuusjohtaja rakentaa kattavan ohjelman, jolla varmistetaan kaikkien verkkotoimijoiden osaaminen ja resurssit. EU-puheenjohtajana saimme aikaan yhteisen sopimuksen EU:n yhteisestä ja vahvasta kyberturvallisuuden kriteeristöstä. Näin pidämme huolen siitä, että EU säilyy yhtenäisenä digitaalisena sisämarkkina-alueena, jossa innovaatiot ja edistyksellinen liiketoiminta takaavat tuotannon ja palveluiden kilpailukykyisyyden sekä myös ne älykkäät ratkaisut, jotka johtavat Euroopan siirtymää ilmastokestävään yhteiskuntaan. Reilussa kyberkilpailussa Suomella ja suomalaisilla osaajilla on vain voitettavaa.

Kaikkea hallituksen työtä ajaa tavoite 2030-luvun ilmastokestävästä hyvinvointivaltiosta. Työllisyystavoite ja liikenne- ja tietoliikennejärjestelmän hallittu murros voivat toteutua vain osaamisen, koulutukseen ja tutkimukseen panostamalla.

Äly, älykkyys ovat hyviä työkaluja, mutta varsinainen tehtävä on suurempi. Jälleen on syytä siteerata Albert Einsteinia. ”Älykkyyden mittari on kyky muutokseen.”

Hallitusohjelma on muutoksen työkalu. Investoinnit osaamiseen, oppimiseen, tieteeseen ja tutkimukseen vahvistavat sekä kansalaisuutta että innovatiivista liiketoimintaa. Data on tärkein raaka-aine, mutta osaaminen on tärkein tuotannontekijä. Siis äly, joka johtaa muutokseen. 

Toivon, että tästä esityksestä jäisi mieleenne kolme viestiä. Ensimmäinen on strateginen tulevaisuustyö, jolla kansallinen liikennejärjestelmä viedään yhtenä kokonaisuutena 2030-luvulle. Toinen on liikenteen palveluiden parantaminen, mahdollistava ja oikeudenmukainen siirtymä ilmastoneutraaliin yhteiskuntaan. Ja kolmas on tehokkaan 5G-infrastruktuurin päälle rakentuva suurten datamassojen ja reaaliaikatalouden visio. Ja näitä kaikkia kolmea viestiä yhdistää sama missio.

Näitä kaikkia yhdistää se, että ne lisäävät kansalaisten vapautta, parantavat julkisia palveluita ja kirittävät suomalaisen liiketoiminnan kilpailukykyä digitaalisessa maailmantaloudessa, jotta 2030-luvun hyvinvointiyhteiskunta on entistäkin suurempi menestystarina.