Rahavalta on niin nähty

Euroopan rahaliiton päättäjät olivat keväällä 2010 valinnan edessä. Kreikan vuosia jatkunut alijäämä sai finassikriisin heikentämät pankit paniikkiin ja nostamaan valtionvelan korkoa.

Joko suurten jäsenmaiden pankit pannaan edes osavastuuseen sijoituksistaan, joista ne olivat nostaneet jo 500 miljardin euron korkotulot. Tai pakotetaan euroalueen veronmaksajat lainaamaan Kreikalle – ja myöhemmässä vaiheessa Portugalille, Irlannille ja Espanjalle – satoja miljardeja.

Eurojohto päätti pelastaa pankit  ja jätti kansalaiset heitteille.

Vasemmisto Suomessa ja muualla Euroopassa vaati sijoittajavastuuta, mutta jäi häviölle. On merkitystä sillä, mitkä poliittiset voimat ovat vallassa Euroopan unionissa, ja keiden etuja he ajavat: rahan valtaa vai kansan valtaa. 

”Kreikka-paketista” vain murusia päätyi Kreikan kansalle. Jokaisesta suomalaisen veronmaksajan ”Kreikkaan” lainaamasta eurosta 77 centiä on päätynyt pankeille. Puolet palasi heti bumerangina Ateenasta takaisin Saksan, Ranskan ja Britannian rahalaitosten holveihin.

Populistit pääsivät silti lietsomaan vihaa sekä pohjoisessa että etelässä. Pohjoisessa halveksitaan ”laiskoja” etelän kansoja, etelässä vastustetaan pohjoisen härskiä siirtomaa-asennetta.

Yhdysvalloissa toimittiin päinvastoin heti  finanssikriisin puhjettua 2008. Pankit pantiin tiukkaan syyniin, huonoimmat nurin ja isotkin pankit määrättiin keräämään lisää pääomaa. Suurtyöttömyyttä torjuttiin kahdellakin elvytyspaketilla: Obaman suurin työllisyysinvestointi oli 900 miljardia dollaria. Yhdysvallat palasi kasvun tielle jo 2011.

Kirjaani Suuri kiristys tekemieni laskelmien mukaan yhä taantumassa kituva euroalue on menettänyt yksin talouskasvua jo 545 miljardia euroa – puhumattakaan itse pitkitetyn kriisin inhimillisestä, mittaamattomasta, hinnasta.

Euroopan pankit olivat – ja ovat – liian suuria jopa suuriin jäsenmaihin. Kesällä 2010 tehty ”stressitesti”, jota Jyrki Katainen ylisti, osoittautui tympeäksi farssiksi. Moni pankki, joka siitä selviytyi, joutui konkurssiin kuukausien sisällä. Silti ne onnistuivat viivyttämään oikeaa, eurooppalaista pankkivalvontaa vuosikaudet. Vasta nyt, kuusi vuotta nykyisen finanssikriisin alkamisesta, on päästy sopuun eurooppalaisesta pankkivalvonnasta. Se on vasta ensi askel.

Oikeiston Eurooppa on huolehtinut rahan oikeuksista. Nyt on ihmisoikeuksien vuoro.