Puhe Oulunkylän Sosialidemokraattien 100-vuotisjuhlassa Käpylän työväentalolla 11.9.2022

Hyvät toverit, hyvät ystävät,

On suuri ilo ja kunnia saada esittää tervehdys kunnioittaakseni Oulunkylän työväenyhdistyksen 100-vuotista taipaletta.

Tervehdys ei tule kovin kaukaa, vaan Oulunkyläntien varresta, jossa perheemme on asunut 25 vuotta. Myös lasteni mummola on Oulunkylän kirkon takana, ihan yhdistyksen nykyisen puheenjohtajan naapurissa. Teinintiellä on minulle suuri merkitys, ja itse asiassa myös Suomen kulttuurihistorialle – se liittyy muun muassa irronneeseen sormenpäähän, mutta palataan siihen myöhemmin.

Käpylän työväentalo on lähes yhtä vanha kuin yhdistys, joten ajattelin, että tämä on oikea paikka tehdä kaksi katsausta historiaan, joista toisessa näkyy pahan kehä ja toisessa hyvän kehä.

Mikä on työväenyhdistyksen tehtävä, mikä on meidän tehtävämme? Meidän tehtävämme on ottaa paikkamme historiassa, tarttua hetkeemme ja kääntää tulevaisuus pahan kehältä hyvän kehälle. Se on suuri ja juhlavan kuuloinen pyrkimys, mutta ajankohtaisempi kuin koskaan.

Palataan alkuun ja pahan kehälle.

Kun Oulunkylän sosialidemoraattinen työväenyhdistys perustettiin 1922, Suomi oli vielä toipumassa verisestä sisällissodasta, jossa kuolonuhreja tuli enemmän punavankien leireillä kuin itse rintamalla. Aika oli työläisille ankara, ja kotimaisen fasismin nousu teki siitä ankaramman. 1930-luvulla myös maltillisia sosialidemokraatteja muilutettiin itärajalle. Kovin koettelemus oli tietysti sota, johon väkivallan vuosikymmen huipentui.

Hän, joka ei tunne historiaa, on tuomittu toistamaan sitä. Eri aikakausien kriisejä ja katastrofeja ei tietenkään voi verrata keskenään, mutta sata vuotta myöhemminkin elämme taas kaksoiskriisin maailmassa. Ensin maailmanlaajuinen pandemia, joka vaati meitä Suomen päättäjiä ottamaan valmiuslain pakkotoimet käyttöön ensimmäistä kertaa rauhan aikana, jotta pääsemme päätavoitteeseemme eli elämän suojelemiseen. Sen jälkeen todellinen sotatila, jossa Venäjän julma hyökkäys naapurimaahan pakotti myös meidät turvallisuuspoliittisiin ratkaisuihin sekä sopeutumaan sotatalouden karuun todellisuuten.

Sanna Marinin hallituksen päättäväiset toimet sekä terveyden suojelemiseksi että talouden puolustamiseksi ovat osoittautuneet kansainvälisessä vertailussa erittäin tehokkaiksi ja onnistuneiksi. Koronan jäljiltä suomalaiset yritykset ovat pärjänneet ja investoineet, konkurssiaaltoa ei tullut, ja työllisyysaste on korkeampi kuin koskaan. Jopa pohjoismaisessa vertailussa, työtunnit muunnettuina kokoaikaiseksi työajaksi, Suomi on ensi kertaa ohittanut Ruotsin.

Yksi omista tärkeimmistä tehtävistäni oli huolehtia, että sekä liikenne- että tietoliikenneyhteydet toimivat. Pandemia vähensi matkustamista erittäin rajusti, mutta vastaavasti lisäsi digitaalista yhteydenpitoa valtavasti. Jälkimmäisen haasteen Suomi selvitti loistavasti: maailman parhaat opettajat polkaisivat päivässä pystyyn toimivan etäkoulun, ja eristyksissäkin ihmiset pitivät tietotekniikan avulla yhteyttä lähimpiinsä.

Julkiselle liikenteelle järjestimme aivan ennennäkemättömät tukisummat, kaikkiaan 300 miljoonaa euroa, joista valtaosa Helsinkiin. Julkinen liikenne on yhdenvertaisuuskysymys. Niille, joilla ei ole varaa tai oikeastaan syytäkään omaan autoon, on taattava hyvät yhteydet. Tutkimusten mukaan naiset käyttävät julkista liikennettä paljon miehiä enemmän. Yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja tietenkin ilmastonsuojelu ovat sosialidemokraattisten arvojen ytimessä.

Suomi on ilmastonsuojelun ja uusiutuvan energian edelläkävijä, ja se auttaa meitä sodassa Ukrainan puolesta ja Venäjä-riippuvuutta vastaan. Antti Rinteen ja Sanna Marinin hallituksen tavoite hiilineutraaliudesta 2035 on osoittautunut äärimmäisen viisaaksi strategiseksi suunnaksi. Uusiutuvien lähteiden osuus energiankulutuksesta toissa vuonna oli jo lähes 45 prosenttia – kun taas Unkarin luku oli neljätoista. Putin ei voi kiristää meitä, koska kaasun katkeaminen ei aiheuttanut meille mitään kovin kohtalokasta. Tätä on aito itsenäisyys, valta päättää itse omasta tiestä ja tulevaisuudesta, ja tästä itsenäisyydestä me pidämme kiinni.

Ilmastonsuojelu on itsenäisyyden suojelua.

En voi kuin ihmetellä fossiilipuoluetta, joka kääntää asian päälaelleen. Jos olisimme toteuttaneet fossiilien politiikkaa, olisimme täysin Putinin kiristysruuvissa. Myöskään ilmastonmuutos ei pidä mitään sotataukoa. Vientimme vahvuus on ilmastoteollisuus – Wärtsilän puhtaat moottorit, Valmetin kaasulaitokset, Uudenkaupungin sähköautot ja akut, Kempowerin latauslaitteet. Ei niiden kysyntä ole pysähtynyt, vaan kasvanut. Itselläni on 9- ja 12-vuotiaat lapset, joiden tulevaisuuden ilmastonmuutos määrää täysin. En tiedä, mitä fossiilit vastaavat omille lapsilleen, kun he kysyvät miksi Euroopassa oli historian kuumin kesä ja miksi Rein-joki kuivui, siis kuivui kokonaan liikenteeltä. Eivätkö nämä huomaa mitään ennen kuin palmu kasvaa omalla pihalla?

Hyvät ystävät,

Huono historia; eriarvoisuus, sorto, väkivalta ja sota, toteutuu itsestään. Se toteutuu silloin, kun kukaan ei tee mitään, kun ei välitetä, kun ei uskalleta. Tästä todistavat nyt venäläiset, joita me nyt vaadimme vastarintaan. Kävelin eräänä iltana Veräjämäessä Åkerholmin upean jugend-huvilan ohi, jossa virolainen kirjailija Friedebert Tuglas oli poliittisena pakolaisena vietettyään kaksi kuukautta vankilassa, koska osallistui vuoden 1905 vallankumoukseen Venäjän tsaaria vastaan. Hän uskalsi, hän välitti, ja hän sai myös nähdä vapauden voiton väkivallasta.

Me tulemme myös näkemään Ukrainan voiton Venäjästä. Ukraina taistelee meidän puolestamme. Ei ole liikaa vaadittu, jos me myös hiukan tingimme elintasostamm Ukrainan puolesta.

Hyvä historia toteutuu vain silloin, kun ihmiset sen tekevät, yhteistyössä ja yhteisen hyvän puolesta. Se on Oulunkylän sosialidemokraattisen työväenyhdistyksen kantava aate ja voima ollut alusta pitäen. Vaikka ajat olivat kansalaissodan jälkeen vaikeat, monet työläisperheet vailla elättäjää, myös toivo saatiin syttymään, kun yhdessä tehtiin työtä. Vain kahdeksan vuotta oli kulunut punakapinasta, kun maassa oli vasemmistohallitus. Sosialidemokraattinen pääministeri Väinö Tanner otti jopa vastaan suojeluskuntien paraatin, ja kohotti kolminkertaisen eläköönhuudon isänmaalle. Kun Suomi sitten joutui sotaan, eheytynyt ja yhteistahtoinen kansakunta selviytyi.

Tämä on suomalainen hyvän kehä. Meidän turvanamme ei ole väki eikä valta, eikä väkivalta, ei vilkkaat yhteydet keskellä kauppareittejä. Emme voi luottaa rikkauksiin, emme perintöihin, me voimme luottaa vain toisiimme. Me olemme tehneet näistä puutteista menestystarinan. Se on luottamustalous.

Luottamustalous edellyttää tasaveroista ja avointa suhtautumista kanssaihmisiin. Jokaisen on saatava mahdollisuus toteuttaa omaa osaamistaan ja elämänsä tavoitteita, yhdessä toisten kanssa.

Antti Rinteen ja Sanna Marinin hallitus on rakentanut näiden vahvuuksien varaan 2020-luvun hyvinvointiyhteiskuntaa. Itse en seisoisi tässä edessänne ilman peruskoulua, jonka ansiosta köyhän työläisperheen lapselle aukeni oppitie yliopistoon asti – peruskoulua, jota kokoomus vastusti raivoisasti. Sama mahdollisuus avautuu myös tänään heille, jotka oppivelvollisuuden laajennuksen ansiosta saavat valmiudet tulevaisuuden työelämän koviin vaatimuksiin, ja joita muuten uhkaisi putoaminen yhteiskunnasta.

Myös oppivelvollisuuden laajentamista kokoomus vastusti raivoisasti. Se on sosialidemokraattien tulevaisuusinvestointi, joka varmistaa kestävän kasvun, hyvinvoinnin ja työn tulevaisuuden Suomessa. Myös subjektiivisen päivähoito-oikeuden palautus ja varhaiskasvatuksen maksualennukset takaavat tasa-arvoiset mahdollisuudet jokaiselle lapselle perheen varallisuudesta tai etnisestä taustasta riippumatta.

Pieni ihme on sekin, että covid-pandemiasta huolimatta tämä hallitus sai aikaan sen, missä edellinen epäonnistui: sote-uudistuksen. Olennaista on, että julkinen terveydenhuolto on avainroolissa, yhtäläinen ja yhdenvertainen hoito lompakon paksuuteen katsomatta. Hoidon laadun pyrimme takaamaan hoitajamitoituksella, hoitoon pääsyn myös viikon hoitotakuulla. Näitä tavoitteitamme arvostelevat ne, jotka eivät ole koskaan välittäneet riittävistä hoidon resursseista. Kuitenkin kansalaiset luottavat meihin, jotka olemme aina tehneet kaikkemme yhdenvertaisten julkisten palveluiden puolesta.

Sanna Marinin hallitus kuulee tavallisten ihmisten arkisia huolia, varsinkin tämän hetken elinkustannuskriisissä. Sosiaaliturvaindeksien ennenaikainen nostaminen kesällä oli selvä vastaus tarpeeseen. Sähkön hinnan kohtuuttoman hinnannousun korvaaminen verovähennyksenä tai tukena on tärkeä täsmällinen toimi. Lapsiperheiden ahdinkoa autetaan sekä ylimääräisellä lapsilisällä että varhaiskasvatusmaksujen alentamisella. Jatkotyössä on kuitenkin huomioitava myös isoissa kaupungeissa yksin asuvien pienipalkkaisten työntekijöiden auttaminen. Itse ajattelen, että suuri suomalainen sankari on metrosiivooja, joka tekee reilun tuhannen euron kuukausipalkalla epäkiitollista, raskasta työtä – se on yhteiskunnalle tärkeää, jopa välttämätöntä. He eivät saa luisua köyhyyteen, sen pitää olla sosialidemokraattien sydämenasia.

Niin kauan, kun huolehdimme yhteiskunnan rakentajista, Suomen menestystarina jatkuu.

Oulunkylän sosialidemokraattinen työväenyhdistys on osa tätä menestystarinaa. Tässä yhteydessä on hyvä muistaa kiitoksella niin edesmenneitä kuin keskuudessamme vaikuttavia yhteisen hyvän palvelijoita. Gunnar ja Aino Nyman sekä heidän tyttärensä Thelma Aro, myös Oulunkylän Tähden ja Oulunkyläisen voimahahmot. Yrjö ja Eero Rantala sekä tietysti Södermanit ja Taipaleet. Äskettäin edesmennyt Reino Paasilinna on vetänyt tuvat täyteen täälläkin, kova ikävä on naapuria ja opettajaa. Jacke, Ilkka ja Reksa ovat Ogelin senaattorit, ja tähän ketjuun lasken itsenikin, vaikka tähän asti olen tullut valituksi Uudenmaan vaalipiiristä. Kiitokset myös Kaija-Leena Sinkolle sekä Antti, Arto ja Ilkka -kolmikolle arvokkaasta työstä, samoin kuin monelle nimeltä mainitsemattomalle, jolle esitän nyt yleisen kiitoksen sinulle erikseen. /10

Hyvät Oulunkylän ystävät ja ystävät Oulunkylästä,

Näin lopuksi on syytä todeta: Täällä on hyvä elää, sopivasti Taivaskallion ja Pirunkallion välimaastossa.

Yhdistyksen juhlapäivinä on ollut ennenkin merkittäviä puhujia, muun muassa Eero Heinäluoma, Jutta Urpilainen ja Kalevi Sorsa. Yhdistyksen 60-vuotisjuhlassa pääministeri Sorsa muisteli Oulunkylän ratkaisevaa roolia elämässään: tullessaan jälleen kerran Teinintien Majalle hän oli nähnyt kauniin nuoren naisen poistuvan Oulunkylän bussista raskaiden kantamusten kanssa. Hän oli tarjoutunut kantoavuksi ja jutellut naisen kanssa pitkän matkaa – näin alkoi Kalevin ja Irenen kaunis tarina.

Yhtäkkiä tajusin, että sama voima on minuakin vetänyt Oulunkylään joskus 40 vuotta sitten. Nuorten toimittajien kimppa oli ostanut vanhan rintamamiestalon Teinintieltä – vastapäätä Tapio Rautavaaran taloa. Eräänä loppukesän kuutamoyönä istuimme isolla porukalla puutarhassa ja tarjosin ystäväpiiriin kuuluvalle Sinikka Nopolalle klaffituolia. Se jotenkin rämähti kasaan ja Sinikan sormi jäi väliin. Sormenpää irtosi, ja Sinnu joutui kolmen viikon sairaslomalle.

Hän kertoi itse julkisesti, että sinä aikana kypsyi päätös, että hän irtisanoutuu Hesarista ja ryhtyy kirjailijaksi. Teinintien yötä on siis kiittäminen Risto Räppääjistä, Heinähatuista ja Vilttitossusta sekä Eilasta, Rampesta ja Likasta. Kaipaavat terveiset sinne pilven reunalle täältä Oulunkylästä.

Teinintie on aika hyvä kuva Oulunkylän rajuista muutoksista. Tuo rintamamiestalo on purettu aikaa sitten, samoin kuin työväenyhdistyksen Maja. Pian sama kohtalo on jopa kirkolla. Uutta rakennetaan tilalle. Kaikki muutokset eivät ole olleet aina parempaan päin, joten me paikalliset kaupunginvaltuutetut – itseni lisäksi hyvät toverini Hilkka Ahde ja Ilkka Taipale – kuulemme herkällä korvalla huolia Oulunkylän keskustan uusista suunnitelmista.

Julkisen liikenteen kannalta ei paljon paremmassa paikassa voi asua kuin juna-aseman ja Raide-Jokerin risteys. On sinänsä oikein, että rakennetaan hyvinkin tehokkaasti Ogelin ikäkulun ostoskeskuksen paikalle, jota tuskin moni jää kaipaamaan. Kun tiiviisiin kortteleihin tulee yli tuhat uutta asukasta, myös palvelut ja kivijalkaliikkeet voivat menestyä meidän kaikkien yhteiseksi hyödyksi. Kaupungin on kuitenkin huolehdittava ja hallittava yhteisiä ja yhteisöllisiä tiloja. Uudesta sote-keskuksesta, uudesta nuorisotalosta ja uudesta kirjastosta on tehtävä asiakasystävällisiä ja houkuttelevia.

Kun samoissa kortteleissa on sekä ikäihmisiä, päiväkotilaisia että nuorisoa, on loistava tilaisuus miettiä useiden sukupolvien yhteistä toimintaa ja ajankäyttöä samoissa ympäristöissä. Kun asukkailla on tahto huolehtia yhteisen tilan turvallisuudesta ja viihtyisyydestä, eikä ulkoistaa sitä vartiointiliikkeille, myös kaupalliset toiminnat menestyvät ja ovipumppu laulaa. Kaupunki ja kaupallinen etu löytäkööt yhteiset menestystekijät Oulunkylässä.

Hyvät ystävät,

Sitähän se elämä on, vaeltamista Taivaskallion ja Pirunkallion välimaastossa. Jatkukoon työ yhteisen hyvän puolesta, hyvän kehän vahvistamiseksi, tulevaisuuden turvaamiseksi, seuraavat sata vuotta ja pidempään, lastemme ja lastenlastemme omalla maapallolla. Eläköön Oulunkylän sosialidemokraatit!