Miten työ muuttuu?

Suomen työllisyysaste on selvästi matalampi kuin muissa pohjoismaissa. Naisten työn ei pitäisi katketa ja kangerrella perheen perustamisen takia, sillä se on tärkeä syy miksi naisen euro ei ole vieläkään miehen euro. Muualla pohjoismaissa tehdään paljon Suomea enemmän osa-aikatyötä; valtion olisi syytä kannustaa siihen rahallisesti.

Internet muuttaa kapitalismia ja työelämää tavalla, joka päättäjien on ymmärrettävä.

Iäkkäiden työntekijöiden motivaatioon ja jaksamiseen kannattaa panostaa. Työnantajia pidä kannustaa nykyistä enemmän potkimaan ihmisiä ennenaikaiselle eläkkeelle – vaan palkita pitkäaikaisista työsuhteista.

Myös eläkeläisten on saatava osallistua työelämään, jos vain haluja on. Samalla, kun väestö vanhenee, vanhat nuorentuvat. Ei 65-vuotiaana pidä vapautua työstä, vaan vapautua pakollisesta työstä.

En kuitenkaan vaadi työuraa pidennettävän alkupäästä, vaan toivon, että nuoret saadaan innostettua koulutukseen mm. oppisopimusta kehittämällä. Erityisesti pojat tarvitsevat erityshuomiota, sillä he jäävät jo yläasteella lukutaidossa tytöistä jälkeen niin, että pärjääminen tietoyhteiskunnassa on vaikeaa. Korkeakouluista ei pidä tehdä liukuhihnoja. Sivistystä ei mitata kellokortilla.

Sekä yritysten vaatimukset että nuorten odotukset ovat kasvaneet mahdottomuuksiin. Ongelmaa ei voi kuitenkaan ratkaista kuritoimin.

Suuri osa työllistyy vain tuetusti, ja yhteiskunnan on otettava se vastuu, jota yksityinen sektori ei kanna. Tukien ja etuuksien venkslaamisesta on siirryttävä ennen pitkää perustuloon – millaiseen, siitä riittää väännettävää. Sosiaaliturva on niin mutkikas kontrollikoneisto, että suurin osa leipäjonoissa seisovista ei osaa hyödyntää itselleen lakisääteisesti kuuluvia tukia. Silloin järjestelmä ei palvele oikeudenmukaisesti kaikkia sitä tarvitsevia.

Samaan aikaan monet uhraavat aikaansa ja taitojansa toimintaan, jonka arvoa ei mitata rahassa. Internet on jo mullistanut monet alat vähittäiskaupasta mediaan, ja se muuttaa myös kapitalismia ja perinteistä työtä tavalla, joka päättäjien on ymmärrettävä. Erityisesti ammattiyhdistysliikkeeltä edellytetään uutta ajattelua, jonka ituja on jo nähtävissä.

Työn muutos on ymmärrettävästi ahdistava. Näyttää kuitenkin siltä, että yhteiskunta nojaa rakenteisiin, jotka ovat yhä ontompia, murenemassa. Uusi todellisuus on paras ottaa haltuun ja hyödyntää, eikä jäädä sen armoille.