Mihin tarvitaan tasa-arvoa?

Koulutuksen asa-arvo on Suomen menestystekijä, tiedän sen omasta kokemuksesta. Jos sattuu syntymään vähävaraiseen perheeseen tai syrjä-Suomeen, saa silti samat mahdollisuudet kuin kaikki muutkin. Sen ansiosta Suomen lapset pärjäävät kansainvälisissä vertailuissa ja aikuiset ovat maailman osaavinta työvoimaa.

Vasta, kun mahdollisuuksien tasa-arvo toteutuu, voi edes ajatella, että jokainen on aidosti vastuussa omasta elämästään. Tasa-arvo on vapauden ehto.

Ei ole sattumaa, että pienten tuloerojen maat menestyvät taloudellisesti parhaiten.

Kun peruskoulu toteutettiin 1970-luvun alussa, silloin ei ajateltu taloudellista hyötyä, vaan oikeudenmukaisuutta. Myöhempi tutkimus on osoittanut, että pienten tuloerojen maat ovat taloudellisestikin menestyvimpiä. OECD jopa arvioi, että kasvaneet tuloerot ovat leikanneet 1980-luvulta alkaen Suomen talouskasvusta lähes kymmeniä miljardeja euroja.

Olen sitoutunut voimakkaasti naisten ja miesten palkkatasa-arvoon. Valtion tavoiteohjelmista huolimatta naisen euro on sitkeästi noin 83 senttiä. Se osoittaa, miten monimutkainen ongelma on. Pohjimmiltaan ero määräytyy siitä, että Suomessa on yhä miesten työt ja naisten työt: peräti 85 % suomalaisesta on töissä, jossa selvä enemmistö on jompaakumpaa sukupuolta. Tämä jako tehdään jo koulutuksessa, ja sen murtamiseen on tehtävä kaikki mahdollinen.

Naisten hakeutumista johtotehtäviin on tuettava ja yllytettävä, varsinkin, kun korkeakoulutettuja naisia on jo puolet enemmän kuin miehiä.

Suomi tarvitsee rohkeita tyttöjä – ja lukevia poikia!