Eduskuntapuhe Orpon hallitusohjelman lähetekeskustelussa 27.6.2023

Arvoisa puhemies,
Täällä eduskunnassa olen puhunut enimmäkseen taloudesta, verotuksesta ja teknologiasta. Kuitenkin edustajatehtäväni aivan ensimmäinen puheenvuoroni keväällä 2015 koski päivähoitoa. Lasten tasa-arvon heikkenemistä, lasten luokkayhteiskuntaa.

Ja nyt joudun palaamaan tähän alkuun.

Tuolloin näin omin silmin, että oli lapsia joilla oli varaa luokkaretkiin ja niitä joilla ei. Paremmat ja vähemmän hyvät eväät. Hienot kännykät tai ei puhelinta ollenkaan.

Sipilän oikeistohallitus poisti kokoaikaisen päivähoito-oikeuden niiltä, jotka eniten varhaiskasvatusta tarvitsevat. Vähäväraiset perheet, joissa voimavarat ovat riittämättömät, jätettiin heitteille. Myös kotoutumista vaikeutettiin – eikä edes mitään rahallista säästöä syntynyt. Lasten luokkayhteiskunta pantiin toteen, kunnes Rinteen-Marinin hallitus palautti oikeuden kaikille ja vahvisti varhaiskasvatusta ja koulutusta kaikin tavoin.

(Koulutuksesta vain yksi huomio. Koulutuksesta leikataan, jälleen kerran, kokoomus. Suurella fanfaarilla esitetty peruskoulupaketti on enimmälläänkin kaksi ja puoli promillea valtion budjetista. Yliopistojen perusrahoitusta leikataan, Marinin hallitus lisäsi noin kymmenen prosenttia.)

Eriarvoisuus alkaa esikoulusta, köyhyys lisääntyy

Edustaja Östman kyseli täällä viime viikolla, ketkä oikein ovat kaikkein heikoimmassa asemassa. Kristillisdemokraateilla ja perussuomalaisilla olisi ollut aikaa kahdeksan viikkoa selvittää tämä asia, mutta kun keskityttiin abortteihin ja maahanmuuttajiin, niin annettiin kokoomuksen löytää ne heikoimmat ja heille kaikki kurittamis- ja kurjistamiskeinot. Nyt on myöhäistä. Myöhäistä kysellä.

Niin sanottu perhepuolue iloitsee siitä, että myös hyvätuloisten lapsilisät nousevat, mutta samalla poistaa työttömyyskorvauksen lapsikorotuksen. Samalla asumistukien leikkaukset ja muut sosialiturvan heikennykset lisäävät lapsiperheköyhyyttä, eriarvoisuutta esikoulusta alkaen, lasten luokkayhteiskuntaa.

”Työ on parasta sosiaaliturvaa.” Mutta onko työ ainoaa sosiaaliturvaa?

No mutta työttömän ongelmat ratkevat sillä että menee töihin, täällä sanotaan. Työ on parasta sosiaaliturvaa. Ei kai olla palaamassa maailmaan, jossa työ on ainoaa sosiaaliturvaa?

Sillä jos kepittämällä saavutettaisiin tuo sadan tuhannen työllisen tavoite, johon en usko, niin sehän olisi yhä alle puolet nykyisistä työttömistä. Siis toiveikkaimmillaankin hallitus toteaa että suurin osa työttömistä jää ilman työtä, ja siitä heitä on rangaistava. Tämä on sydämetöntä. Sydämetöntä ja tyhmää, sillä näköalattomuus ja syrjäyttäminen melkeinpä pakottavat ihmiset laittomuuden tielle. Toimeentulon turva on myös yhteiskunnan turva.

Tämä kastijako, ja eri säännöt työllisille ja työttömille suomalaisille, osoittaa kuinka vanhakantainen tämä kansalliskonservatiivinen hallitus on. Työelämän monimuotoisuutta ja muuttuvuutta ei ymmärretä.

Tie hyviin töihin kulkee aina huonojen töiden kautta

Jako työhön ja työn ulkopuolelle ei ole mustavalkoinen. On tylsä oikeistolainen fantasia, että ensin ansiosidonnaiselta, sitten työmarkkinatuelta ja lopulta viimesijaiselle tuelle luisunut ihminen vain pienellä tökkäisyllä ilmoittautuu yksityiselle sektorille tuottaviin ja vastuullisiin kokoaikaisiin tehtäviin. Työelämästä tipahtanut henkilö on autettava asteittain takaisin.

Tärkeä keino on työttömyyskorvauksen suojaosa, joka rohkaisee kokeilemaan myös epävarmaa, osa-aikaista ja tilapäistä työtä. Tie hyviin töihin kulkee aina huonojen töiden kautta. Tämän suojaosan poistaminen kannustaa jäämään kotiin. Kepittäminen ei tule onnistumaan.

Puhemies,

Sanotaan, että kansakunnan sivistys mitataan sillä, miten se kohtelee heikoimpiaan. Tämä on liian säyseästi sanottu niiden osalta, jotka eivät piittaa sivistyksestä. Sanotaan siis niin, että kansakunnan inhimillisyys mitataan sillä, miten se kohtelee heikoimpiaan.

Edustaja Östmanin myöhäsyntyiseen tiedusteluun on selkeä vastaus. Jos köyhät tarvitsevat yhteiskuntaa enemmän kuin me rikkaat, vammaiset tarvitsevat yhteiskuntaa enemmän kuin terveet. Ja vammaisten kohtelu tässä hallitusohjelmassa osoittaa vakavaa oikeudentunnon vajausta.

Jos vammaisilta leikataan sata miljoonaa, miksei samantien kolme sataa?

Juuri hyväksytty vammaispalvelulaki on hallitukselle menoerä, jonka kustannuksista on tarkoitus leikata sen kummemmin erittelemättä yli kolmasosa. Kun perustuslakivaliokunta valvoi erittäin tarkasti perusoikeuksien toteutumista, ei palveluita voi sieltä täältä poistaa ja heikentää perusoikeuksia loukkaamatta.

Vielä epäinhimillisempää on se, että vammaispalvelulain toimeenpanoa lykättäisiin vuodella, jotta säästetään sata miljoonaa euroa. Looginen jatkokysymys on: jos vammaisten oikeudet ovat kylmälle oikeistolle pelkkä talouskysymys, miksei lykätä kolme vuotta ja säästetä kolme sataa miljoonaa euroa?

Ihmillisyys mitataan muulla kuin rahalla. Toivottavasti tällä sanalla on merkitystä jollekulle.