Eduskuntapuhe 29.9. valtion vuoden 2016 talousarvioesityksen lähetekeskustelussa

Arvoisa puhemies,

Volkswagenilla oli paperilla hyvät päästöarvot. Ikävä kyllä ne olivat huijausta. Ne eivät toteutuneet tosimaailmassa. Samoin on hallituksen kasvuhankkeiden laita.

On aika puhua osaamistaloudesta.

Suomen kilpailukyky ei ole heikentynyt siksi, että suomalaisilla on liikaa lomapäiviä. Suomen kilpailukyky on heikentynyt siksi, että tuotteet ja palvelut eivät mene kaupaksi maailmalla korkealla lisäarvolla. Viime vuosina Suomen viennin arvo on ollut selvästi alhaisempi kuin tuonnin arvo. Täältä menee tusinatavaraa ja tänne tulee korkean tietosisällön tuotteita. Se ei vastaa kuvaa korkean osaamisen ja huipputeknologian maasta.

Mikä on hallituksen vastaus tähän ongelmaan? Tehdään samaa bulkkia mutta enemmän, pitemmillä päivillä ja vähemmillä lomilla. Kriisitietoisuutta tarvitaan, mutta katteeton pessimismi vaurioittaa vakavasti suomalaista osaamistaloutta.

Viime viikolla kävimme läpi koulutusleikkauksia, jotka heikentävät osaamisemme kilpailukykyä aivan taaperoikäisistä aina korkeakouluihin. On uskomatonta, että tässä tilanteessa leikataan korkeakouluilta 75 miljoonaa euroa, ja että Helsingin yliopistossa YT-neuvotteluihin joutuu 1200 ihmistä.

Samaan aikaan Tekesin valtuuksia leikataan 150 miljoonaa euroa vuodessa, noin kolmannes. Leikkurissa on myös VTT, Teknologian tutkimuskeskus. Yhteiskunnan panos yritysten tutkimukseen ja tuotekehittelyyn jo nyt OECD-maiden kolmanneksi pienin: alle kolme prosenttia.

Mitään uutta panosta ja kannustinta yritysten uusiutumiseen ei tämä yritysjohtajien miehittämä ja naisittama hallitus ole osannut keksiä. Ellei sitten jäljelle jääneitäkin yrityksiä kannusteta muuttamaan Luxemburgiin.

Arvoisa puhemies,

Hallitus tekee tuhojaan Suomen osaamistaloudessa, mutta samalla satsaa omiin valittuihin hankkeisiinsa. Tämä hämmästyttää. Että juuri oikeistohallitus palauttaa Suomen 70-lukulaiseen suunnitelmaohjaukseen. Että juuri oikeistohallitus uskoo, että valtiolla on paras viisaus tulevaisuuden menestysaloihin ja lupaavimpiin teknologioihin – eikä korkeakouluilla, asiantuntijoilla ja yrityksillä itsellään. Markkinoiden sijaan luotetaan valtion tukiaisiin.

Räikeä esimerkki on se, että yliopistoilta ja tutkimuslaitoksilta revitään ja on revitty valtioneuvostoon omaan, poliittiseen tutkimukseen peräti 80 miljoonan euron potti. Tämä oli Jyrki Kataisen lempihanke, jolla onkin saatu Pekka Himasen korvaamatonta viisautta koko rahan edestä.

Hallitus politisoi tutkimusta sellaisella tavalla, johon ei edes 1970-luvulla pystytty.

Kertoessaan viime viikolla koulutuksen lyhytnäköisistä ja vahingollisista leikkauksista, korjaan, kehitystoimista, ministeri Grahn-Laasonen hehkutti, että hallitus tukee korkeakoulujen ja yritysten yhteistyötä uudella hankkeella, jonka nimi on Challenge Finland.

Kansakunnan kohtalonkysymys, osaamistalouden tulevaisuus on siis pelkistetty jälleen kerran ontoksi, englanninkieliseksi iskulauseeksi. Challenge Finland kuulostaa lähinnä uudelta tosi-tv-sarjalta. Ehkä se sellainen onkin. Tutkijat kilpailevat itsensä hengiltä taistelemalla yhä vähemmästä rahoituksesta.

Nimittäin meillä on jo ollut merkittävää yhteistyötä korkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja liikeyritysten välillä. Strategiset huippuosaamisen keskittymät eli Shokit yhdistävät tutkimusta ja liiketoimintaa monilla teknologian kärkialoilla. Esimerkiksi älykkäiden sähköverkkojen ohjelma voisi tuottaa merkittäviä kansainvälisiä läpimurtoja.

Suomen oma uusiutuva, edistynyt ja tehokas energiajärjestelmä voisi tarjota tilaisuuksia uuden teknologian yrityksille, jotka tällä referenssillä voivat valloittaa sitten maailmaa. Ilmastonmuutos ja muu planeetan liikakuormitus aiheuttavat maailmassa valtavan tarpeen fiksuille ratkaisuille, joista suomalaisella osaamisella voidaan luoda valtavan lisäarvon vientituloja ja sitä kautta hyvinvoinnin, koulutuksen ja innovaation rahoitusta.

Kuulostaa hyvältä, eikö vaan? Mutta tämä hallitus lakkautti tämän pitkäjänteisen ja monialaisen yhteistyön, Shokit, joissa tutkimus vastaa yritysten tarpeisiin ja tuotanto hakee korkeampaa tietosisältöä ja arvonlisää. Ne korvataan jollakin Challenge Finlandilla, josta ehkä lähivuosina kuullaan vielä lisää – tai sitten ei.

Arvoisa puhemies,

Kilpailukyvyn ongelma on osaamistalouden ongelma. Viime vuosien eurooppalaisessa investointilamassa suomalaiset yritykset ovat jähmettyneet kuin peurat ajovaloihin. Ne eivät uskalla investoida, ottaa riskiä ja uudistua. Tämä halvaus ei hoidu sillä, että valtio pumppaa niihin lisää rahaa, sekä työntekijöiden pussista että valtion vähenevistä verotuloista, sillä mikään ei estä jakamasta tätä pottia edelleenkin omistajille osinkoina. – Omistamista ei pidä ruokkia. Osaamista pitää ruokkia.

Kilpailukyvyn ongelma on, että innovaatioista ei tule investointeja. Tekesin pääjohtaja Pekka Soini sanoi julkisesti, että näiden leikkausten takia 250 tuotetta jää syntymättä joka vuosi. On täysin päätöntä ajatella, että vähentämällä innovaatioita saadaan lisää investointeja. Tarvitaan molempia. Jos arkuus ei muutu rohkeudeksi, ei auta vaikka lomarahat ja lomat poistetaan kokonaan.

Hallitus ei toimi fiksun valtion tavoin.

Fiksu valtio huolehtii siitä, että perustutkimus on vahvalla pohjalla ja että kaupallistettava tutkimus kaupallistuu. Fiksu valtio kannustaa ja rohkaisee yrityksiä, mutta ei päätä ja lukitse, mille alalle satsataan ja mille ei. Fiksu valtio on myös nöyrä – menestyviä tekniikoita ja kasvualoja ei löydetä ministeriöiden kokoushuoneista. Kampaviinereiden tuotekehitys on jo huipussaan.

Oppositiojohtaja Juha Sipilä markkinoi näyttävästi miljardien eurojen kasvurahastoa. Mitä sille nyt tapahtui, tällä kriittisellä hetkellä, kun innovaatiot pitäisi kiireesti saada investoinneiksi?

Miksi kasvurahaston sijaan tulivat koulutusleikkaukset? Miksi innovaatioiden kannustamisen sijaan tuli valtiojohtoinen suunnitelmaohjaus? Miksi korkean jalostusarvon tilalle tulivat lomakorvausten leikkaukset? Miksi tulevaisuuden sijaan katsotaan menneisyyteen? Miksi peuran paniikki vain yltyy, kun se pysyy yhä ajovaloissa?