Kauppalehti 24.9.2018
Aurinko nousee, koska kukko kiekuu. Vai meneekö syy ja seuraus toisin päin?
Mietin tätä viime keskiviikkona budjetin lähetekeskustelussa, kun pääministeri Juha Sipilä lausui: ”Jos me pystymme pitämään 75 prosentin työllisyysasteesta kiinni ensi kaudella, noin kahden prosentin kasvusta, tulee varaa investointeihin, tulee varaa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tekoihin, tulee varaa sotu-uudistukselle, tulee varaa perhevapaauudistukselle.”
Tyhjästäkö työllisyys kohenee, ilmastako tulee talouskasvu? Vai olisiko nuo uudistukset tehtävä ensin, jotta työllisyysaste voisi nousta ja kasvu kestää?
Uudistukset, jotka pääministerille ovat menoeriä, ovat minulle investointeja. Jopa kaltaiseni pienyrittäjä ymmärtää eron. Investoinnista odotetaan tuloja, ja vain sillä perusteella investointiin ryhdytään.
Uudistukset ovat pääministerille menoeriä, minulle investointeja
Valtiovarainministeriö ennustaa itse budjettivuodelle kasvun puolittumista, sitten vielä hidastusta. Siksi on surku, että hallitus näpertelee pikkusummilla, eikä investoi tulevaisuuteen. SDP on valmistellut konkreettiset mallit viiteen tärkeimpään – oppivelvollisuuden jatkamiseen, varhaiskasvatuksen laajentamiseen, perhevapaisiin, yleisturvaan ja työllistävään verouudistukseen.
Tarkastellaan vain oppivelvollisuuden jatkamista 18 vuoteen. Tämä on inhimillinen ja taloudellinen investointi, johon myös Talouspolitiikan arviointineuvoston puheenjohtaja Roope Uusitalo on kannustanut.
Noin 15 prosenttia ikäluokasta jää pelkän perusasteen varaan. Heidän työllisyysasteensa on 43 prosenttia. Osaaminen ei riitä digitaalisen maailmantalouden aikakaudella. Siihen ei ole varaa.
En oikein ymmärrä, miksi kokoomus vastustaa kaikille maksutonta toista astetta – kun se kuitenkin kannattaa kaikille maksutonta varhaiskasvatusta, joka on sekin SDP:n pitkäaikainen tavoite.
Molemmathan tasoittavat progressiota. Minä pidän oikeudenmukaisena, että hyväpalkkaiset saavat verojensa vastineeksi parhaita julkisia palveluita, maksuttoman koulutuspolun eskarista väitöskaronkkaan.
Kun uskomme, että nämä investoinnit lisäävät työllisyyttä ja takaavat vakaan kasvun, ansiotuloveroa voidaan jatkossakin alentaa.
Aggressiivisen verosuunnittelun suitsiminen olisi elinkeinoelämän etu.
Kestävä veropolitiikka kiteytyy periaatteeseen: tiiviit veropohjat, matalat kannat. Sen sijaan tämänhetkinen hallitus on lisännyt verotukiaisia ja valikoivia verohelpotuksia. Yritystukien karsiminen jäi yritykseksi.
Aggressiivisen verosuunnittelun määrätietoisempi suitsiminen olisi elinkeinoelämän etu. Se edistää reilua kilpailua ja hyödyttää kotimarkkinayrityksiä, joilla ei ole käytössään monikansallisen konsernin vippaskonsteja. Markkinatalous toimii paremmin, kun kilpaillaan liiketoiminnalla, eikä verosuunnittelulla.
Hallitus haluaa tehdä vakuutuskuorten verovälttelystä kaiken kansan hupia. Itsekin sijoittajana ymmärrän osakesäästötilin houkutuksen, mutta kustannus olisi kova – ja jäisi seuraavien hallitusten maksettavaksi. VM:n mukaan veromenetys on siirtymäajan jälkeen 160 miljoonaa euroa joka vuosi.
Esitän vastuullisemman vaihtoehdon. Monet instituutiot eivät nykyisin maksa lainkaan osinkoveroa, kun taas pienisijoittaja pulittaa aina 25,5 prosenttia. Määrätään maltillinen lähdevero ulkomaisille rahastoille, säätiöille ja yhdistyksille – myös ammattiliitoille. Aalto-yliopiston apulaisprofessorin Tomi Viitalan esittämä viiden prosentin vero tuottaisi 250-500 miljoonaa euroa vuodessa.
Kohdellaan vakuutuskuoria samoin kuin suoria sijoituksia, ja lopetetaan satojen miljoonien eurojen veroetu. Näin tehdään vaikkapa Yhdysvalloissa.
Kun tiivistetään veropohjaa, on varaa laskea tuloveroja ja osinkojen verotusta.
Kun tiivistetään veropohjaa oikeudenmukaisesti, saavutetaan lähes miljardin euron tuotto. Sitten on muistettava periaatteen toinen puolisko – ja alennetaan tuloverotusta. Samalla on varaa laskea osinkojen verotuksen taso jopa alle 20 prosentin.
Tavalliselle suomalaiselle jäisi enemmän rahaa talteen, sijoitettavaksi Helsingin pörssin erinomaisiin osakkeisiin entistä kannattavammin. Valtiontalous vahvistuisi, eikä heikkenisi. Varat investoitaisiin osaamiseen ja innovatiivisiin yrityksiin, joiden avulla Suomi menestyy 2020-luvun digitaalisessa maailmantaloudessa.
Suomella on varaa investoida. Suomella ei ole varaa olla investoimatta.