Eduskunnassa 9.5. 2018

EU:n ja Kanadan välinen vapaakauppasopimus (CETA) on saapunut nyt saliin valiokuntakäsittelyn jälkeen. Ja koska vapaakauppasopimuksiin liittyy sekä uhkia että mahdollisuuksia, on hyvä, että se aloitteestani kävi myös laajan kierroksen lausuntovaliokunnissa.

Mietinnössä korostetaan sosiaali- ja terveysvaliokunnan kantaa, jossa haluttiin vielä lukita terveyspalvelut vapaakaupan ulkopuolelle lukuisilla varaumilla. Yhtä lailla, kun Suomi liittyi Euroopan unioniin, haluttiin pitää hyvinvointipalvelut EU:n kilpailuoikeuden ulottumattomissa. Toisin on kuitenkin käynyt. Julkiset palvelut ovat vähä vähältä liukuneet kilpailun piiriin, ja julkisen vallan on useimmilla aloilla kilpailtava näennäisesti samalta viivalta yksityisten tuottajien kanssa.

Sanon ”näennäisesti” siksi, että kun julkisella vallalla on lakisääteisiä, jopa perustuslaissa säädettyjä velvoitteita sekä viranomaisvastuuta, täyttä vertailtavuutta ei ikinä saada, vaikka julkinen palvelu kuinka käärittäisiin liikelaitokseksi tai tulosyksiköksi tai kuntayhtiöksi. (Samalla on sanottava, että turhan monet kunnat heikentävät omaa elinvoimaansa ja yrityskenttäänsä tekemällä liian paljon julkisin voimin.)

Julkiset, perustuslain takaamat terveyspalvelut kuitenkin on haluttu rajata kilpailun ulkopuolelle. Mutta tätä suojaa eivät uhkaa EU, eikä CETA:kaan, vaan teemme sen itse. Sote-esityksen olennaisin mullistus on se, että yksityiset päästetään tasaveroiseen asemaan. Nyt todistustaakka on julkisella vallalla, että se ei tekemällä omaa perustehtäväänsä, perustuslaissa määrättyä tehtäväänsä, haittaa yksityisten firmojen liiketoimintaa. Se perinteinen, voittoa tavoittelematon, yhdenvertaisen palvelun takaava hyvinvointivaltio on vain yksi neutraali kilpailija muiden joukossa. Se on suurin yhteiskunnallisen ajattelun muutos lähihistoriassa.

Tämä terveydenhuollon yksityistäminen on perustuslaillisesti tarkka paikka. Niinpä meillä on orwellilainen tilanne, jossa samaan aikaan vannotaan, että julkisen vallan terveydenhuolto ei ole taloudellista toimintaa, johon tarvittaisiin EU-komission kannanotto, mutta kuitenkin halutaan lisätä tuloverolakiin pykälä, joka lupaisi julkisen toimijan kilpailuneutraliteetin. Tämä pieni lisäys on periaattellisesti mullistava, ja meillä olisi syytä pysähtyä tuloverolain 21 d -pykälän ääreen, ja pohtia, astummeko kynnyksen yli, josta ei kenties ole paluuta.

Jos me siis itse olemme siirtämässä julkista terveydenhuoltoa kaupallisten ehtojen toiminnaksi, miten voimme uskottavasti suojata ja eristää sen vapaakauppasopimuksesta?

Hyvinvointivaltiota ei uhkaa Ceta, vaan Sote. Tasa-arvoa ei uhkaa Ceta, vaan Sote. Suomea ei uhkaa Ceta, vaan Sote.