Kansanedustaja Timo Harakan eduskuntapuheesta 26.4. ajankohtaiskeskustelussa veronkierrosta ja -välttelystä.

Arvoisa puhemies

Hallituksella ei ole veronkierron ja verosuunnittelun vastustamisessa vähääkään uskottavuutta. Se vain korostuu, kun vertaa hallituksen toimintaa ennen Panaman papereita ja sen jälkeen.

Hallituksella oli hyvä perintö. Lainaus: ”Suomi näyttää havittelevan itselleen edelläkävijän roolia veroparatiisien ja veronkierron vastaisessa taistelussa.” Näin kuvasi Helsingin Sanomat Jutta Urpilaisen kokoon kutsumaa, ensimmäistä EU-kokousta veronkiertoa vastaan. Kolme vuotta sitten.

Edelläkävijä. Mutta enää Suomi ei ole edelläkävijä, vaan perässä vedettävä.

Edellisen hallituksen kärkihankkeena oli harmaan talouden vastainen ohjelma. Sipilän hallitus romutti sen. Rahat vietiin, henkilöstöä supistettiin. Kiivaan kritiikin jälkeen osa rahoista palautettiin jälkeenpäin, mutta alle puolet, ja vahinko oli jo tehty.

Mitä hallitus teki ENNEN Panama-vuotoa?

Hallitus tarjoili veronkiertäjien armahduslakia, jossa miljoonien eurojen verorikoksesta olisi saanut mitättömät rapsut. Lisäksi hallitus tarjoili suoran omistuksen piilottamista hallintarekistereihin. Lisäksi kaksi hallituksen ministeriä oli hankkinut käytännön kokemusta veroparatiisista tai verosuunnittelusta.

Entä mitä Panama-vuodon jälkeen?

Yhtäkkiä tapahtui kääntymys. Yhtäkkiä hallituksella on joka päivälle jotakin nimellisiä toimia ja julkilausumia. Se ottaa itselleen kunnian EU:n toimista. Mutta ne ovat vasta alkutekijöissään – siksi on sanojen sijaan on keskityttävä tekoihin, jatkaako Suomi jarruttamista, kuten tähän saakka.

Onko kyse uskoontulosta vai ulkokultaisuudesta? Nyt on tilaisuus todista puheet myös teoilla.

Vastatkaa: kannatatteko yleisöjulkisuutta, yleisöjulkisuutta eurooppalaisen omistajarekisterin julkaisemisessa? Kannatatteko yleisöjulkisuutta, yleisöjulkisuutta yhtiöiden voittojen ja verojen maakohtaisessa julkaisemisessa? Kyllä vai ei – kannatatteko täyttä avoimuutta myös Brysselissä eikä vain salamavalojen välkkeessä?