Joskus tulee hetkiä, jolloin kokee, että tällä työllä on merkitystä. Kaiken tavallisen puurtamisen keskellä saamme tehdyksi päätöksiä, joilla on jopa kansainvälinen vaikutus. Tänään on sellainen päivä.
Euroopan Unionin neuvosto esittää viimeinkin suuryrityksille velvoitteeksi maakohtainen raportoinnin, country-by-country reporting (CBCR). Se on meille demareille vuosikausien työn huipentuma.
Kun minut valittiin eduskuntaan 2015, sain oitis aloittaa työn oikeudenmukaisen verotuksen puolesta henkilöiden Pia Viitanen Lauri Finér ja monen muun kanssa. Kansainvälinen verotus on aikamme suurimpia poliittisia teemoja – koska globalisaatio on ajanut sata vuotta vanhan verojärjestelmän kriisiin kaikkialla maailmassa.
Uskottelemme, että voimassa on eräänlainen yhteiskuntasopimus, jossa yritykset maksamalla kohtuullista veroa voitoistaan osallistuvat niitä itseään hyödyttävien hyvinvointipalveluiden rahoittamiseen. Ikävä kyllä vapaamatkustajat ovat tuhonneet tämän järjestelyn – suurimmat monikansalliset konsernit sekä niille epäreiluja etuja tarjoavat valtiot. Samalla aito markkinatalouden kilpailu vääristyy. Kotimarkkinayritykset eivät voi siirtää voittojaan verokeitaisiin, jolloin suomalaisten pienten ja keskisuurten yritysten on vaikea pärjätä vaikkapa kilpailutuksissa ylikansallisille jättifirmoille.
Tämä ei ole yksinomaan sosiaalidemokraattien havainto, vaan tosiasia, johon OECD pyrkii vastaamaan monivuotisella BEPS-lainsäädäntöhankkeella. BEPS on lyhenne sanoista Base Erosion – veropohjan rapautuminen – ja Profit Shifting, voittojen siirtely pois sieltä, missä tulos tehdään, sinne, missä vero on nolla.
Reilun verotuksen haasteena on tietenkin se, että sitä vastustavat koko voimallaan maailman mahtavimmat monikansalliset yhtiöt sekä niiden etua ajavat poliitikot. Mutta kansalaisliikkeiden voima kasvaa koko ajan, varsinkin kun julkisuuteen tulee Panama Papersin ja Lux Leaksin tapaisia kymmenien miljardien eurojen veronkierto- ja rahanpesuskandaaleja. Muutama vuosi sitten EU-poliitikotkin heräsivät ja komissio valmisteli tämän maakohtaisen raportoinnin esityksen. Mutta kun valokeila väistyi, EU:n jäsenmaat unohtivat esityksen autuaasti – varsinkin kun osa niistä on verokeitaita.
TIlanne muuttui syksyllä 2019, kun Suomesta tuli EU-puheenjohtajamaa. Meidän hieno virkakuntamme sekä Brysselissä että TEM:ssä kertoi minulle eli silloiselle työministerille, että ehkä saisimme määräenemmistöön maakohtaiselle raportoinnille, jos nostamme sen pöytälaatikosta pöydälle. Halusin ilman muuta ryhtyä rohkeasti tähän koitokseen. Mutta niin kävi, että erilaisilla teknisi tekosyillä ja verokeidasvaltioiden väsymättömän lobbauksen jälkeen jäin puheenjohtajana yhtä ääntä vaille hyväksyntää.
Heti tuon kokouksen jälkeen Portugalin ministeri, sisarpuolueemme edustaja, lupasi minulle uusintaottelun omalla puheenjohtajakaudellaan. Seuraajani Tuula Haatainen ilmaisi myös vahvan tukensa – ja nyt Pedro Siza Vieira on täyttänyt lupauksensa: kiitos, obrigado!
Miksi maakohtainen raportointi, country-by-country reporting, on niin tärkeä?
Siksi, että kun yli 750 miljoonan euron vuosiliikevaihdon monikansalliset konsernit kertovat jokaisen markkinansa osalta liikevaihdon, tuloksen ja maksetut verot, voimme vihdoin arvioida tietoon nojaten, kuinka oikeudenmukainen järjestelmä on ja kuinka suuri on veronmenetys maissa, joissa yhtiö oikeasti sen tuloksensa tekee. Vasta tämä data kertoo, miten konserniverotusta kannattaa uudistaa yhteiskuntien kohtuullisen rahoituksen takaamiseksi.
Mitä seurauksia olisi verokikkailun rajoittamisesta? Olisiko digivero reilu tapa saada myös valtavat alustayhtiöt kantamaan osansa? Me emme esimerkiksi tänään tiedä, minkä verran Google ja Facebook saavat tuloja Suomessa, tuloja joista ne eivät maksa veroja Suomeen, toisin kuin vaikkapa paikallislehdet, joiden liiketoimintaa ne nakertavat.
Maakohtainen raportointi on ensimmäinen askel kohti reilumpaa maailmaa, kohti digitaalisen maailmantalouden ja hyvinvointihyhteiskuntien välistä uutta sopimusta, jossa ylikansalliset jättiyhtiöt eivät väistä vastuutaan, vaan antavat panoksensa kansakuntien hyvinvointiin. Überisaation ja woltisaation aikakaudella globaalin talouden on tuotava hyötyä aivan jokaiselle, muuten ihmisviha ja väkivalta saavat lisää kannatusta. Tämä on todella aikamme isoimpia poliittisia teemoja.
Vaikka lokakuussa 2019 hävisin matsin, se herätti huomioita niissä jäsenmaissa, jotka olivat joutuneet vääärelle puolelle. Itävallan parlamentti päätti heti velvoittaa hallituksen toiselle kannalle. Ruotsissa heräsi kysymyksiä. Myös yhteistyökumppanimme reilun verotuksen kansalaisliikkeissä loivat poliittista painetta, jonka johdosta muutos on nyt mahdollinen. Maailma voi muuttaa, siihen tarvitaan vain rohkeita ihmisiä.
Neuvoston linjaus on ensi askel EU:n sisäisissä jatkoneuvotteluissa, ja tässä tappelussa tottuu myös yllättäviin takaiskuihin. Mutta juuri nyt, haluan uskoa oikeuden voittoon. On hienoa, että EU osoittaa johtajuutta, että Suomi on käyttänyt kokoaan suurempaa vaikutusvaltaa, että sosialidemokraatit pitävät jälleen lupauksensa.
Maakohtainen raportointi osoittaa, että joskus kannattaa pitää kiinni periaatteistaan periksi antamatta.