Henkilökohtainen näkökulma eduskuntakeskusteluun eutanasian sallimista vaativasta kansalaisaloitteesta 3.5. 2018
Arvoisa puhemies,
Ymmärrän eutanasia-kansalaisaloitteen tekijöiden ansiokkaan tarkoituksen. He tahtovat lisätä ihmisen itsemääräämisoikeutta ja oikeutta välttää kipua. Mutta aloite ei lisää vain yksilön oikeutta arvokkaaseen kuolemaan, vaan samalla se antaa viranomaisille paitsi oikeuden, myös velvollisuuden määritellä ihmisen elinkelpoisuus.
Suurin osa lääkäreistä ei halua ottaa vastuuta ihmisen elämän katkaisemisesta. Monille se sotii Hippokrateen valaa vastaan. Elämän päättäminen on niin monitahoinen eettinen kysymys, että sitä ei voi ratkaista tietyn ammattikunnan asiantuntemuksen perusteella. Se kaventaa eettisen pohdinnan teknokraattiseksi ratkaisuksi – ikään kuin elämän katkaisemiseen olisi edes ajateltavissa oikea ja väärä vastaus.
On ymmärrettävä, että eutanasian salliminen ei ole lääketieteellinen tai edes tieteellinen kysymys. Miten sallivaa lakia sovelletaan, on aina poliittinen kysymys. Se heijastaa yhteiskuntaa ja siinä vallitsevia arvoja.
Eutanasia ei ole lääketieteellinen tai edes tieteellinen kysymys.
Vaikka lääkärin vastuulla on kliininen arvio potilaan aidosta tahdosta, viime kädessä ratkaisuvalta jää tuomioistuimille ja valvontaviranomaisille. Ja niiden toimintaan ohjaa kulloinenkin yhteiskunnallinen ymmärrys, episteemi eli piilevien tiedonmuotojen syvärakenne, josta käsin määrittyvät terve ja sairas, normaali ja epänormaali, sallittu ja kielletty, hyväksyttävä ja tuomittava, elämä ja kuolema.
Michel Foucault on hulluutta ja seksuaalisuutta käsittelevissä tutkimuksissaan osoittanut, miten eri aikakaudet ja yhteiskuntamuodot ovat luoneet hylkäämisen ja ulossulkemisen mekanismeja. Alistamisen tavat muuttuvat ajassa.
Mennään vain yksi sukupolvi taaksepäin, niin homoseksuaalisuus oli rikos. Se poistui rikoslaista minun elinaikanani. Samaan aikaan, 1970-luvun alussa, vasta kumottiin steriloimislaki, jolla yhteiskunta määritteli epäsosiaaliseksi katsomiensa ihmisten oikeutta lapsiin ja perheeseen. Paitsi psyykkisistä oireista ja kehityshäiriöistä kärsivät ihmiset, kuka tahansa yhteisön normeista poikkeava saattoi joutua rajujen pakkotoimien kohteeksi.
Kuka tahansa voitiin katsoa epäsosiaaliseksi ja määrätä steriloitavaksi
Steriloimislaki säädettiin vuonna 1935, aikana jolloin rodunjalostus eli eugeniikka oli eurooppalaisittain johtava aate, myös Suomessa. Kansallisen edun ja rotupuhtauden nimissä oli oikein alistaa vähemmistöjä, niitä jotka enemmistö määritteli epäkelpoisiksi, hylättäviksi ja poistettaviksi.
Sopivissa olosuhteissa julma ja julmasti välinpitämätön enemmistö voi ajaa vähemmistön tuhoon. Tämän salin tehtävä on puolustaa väärää väkeä, vääränlaisia ja väärin ajattelevia, vaivaisia ja vähäisiä, heikkoja ja kelpaamattomia, koska he eivät itse pysty puolustautumaan väkivallalta.
Tänä päivänäkin juridisen sukupuolen vaihtaminen edellyttää todistetta lisääntymiskyvyttömyydestä, minkä käytännöllistä perustetta on mahdoton ymmärtää, pikemminkin se näyttäytyy esimerkkinä jokaiseen yhteiskuntaan sisäänkirjoitetusta puolustuskyvyttömien alistamisesta. Tämä hallitus on keskenään sopinut, että lakia ei muuteta inhimillisempään suuntaan, ja se on ainoa esitetty peruste. Toisin sanoen pakkovaltaa perustellaan auktoriteetti-argumentilla. Sitä sopii pohtia.
Tämän salin tehtävä on puolustaa väärää väkeä, vääränlaisia ja väärin ajattelevia.
Samastun henkilökohtaisesti vähemmistöön, jota enemmistö ei pidä elinkelpoisena.
”Kuuromykkä älköön myöskään sellaisetta luvatta menkö avioliittoon toisen kuuromykän kanssa, paitsi milloin jommankumman kuuromykkyys ei ole synnynnäistä.”
Vuoden 1929 avioliittolaki kieltää naimisiinmenon myös epileptikoilta. Tämä pykälä poistettiin vasta vuonna 1969 ja vasta 30 vuoden ajan on kaikilla vammaisilla ollut oikeus avioliittoon ja perheen perustamiseen.
Arvoisa puhemies,
Vaikka äsken kuvasin edistysaskeleita hyljeksittyjen vähemmistöjen elämästä, mikään ei takaa, että vapautumisen ja tasa-arvon ala aina laajenee. Aina jokin ryhmä voidaan jättää yhteisön ulkopuolelle ja määritellä elinkelvottomaksi. Vaikka tässä eduskunnassa suuri enemmistö allekirjoittaa jakamattoman ihmisarvon, sivistyneissäkin yhteiskunnissa etninen alistaminen ja jopa rotuopit ovat saaneet uutta kannatusta. On täysin mahdollista, että väkivaltainen ilmapiiri lisääntyy, ja demokraattinen neuvottelujärjestelmä joutuu väistymään vahvemman oikeuksien ajamisen tieltä.
Etnisen puhtauden opista ei ole pitkä matka etniseen puhdistukseen
1930-luvun aatteet eivät ole koskaan kadonneet. Kansainvaellusten maailmassa ne tarjoavat uhatuksi itsensä tunteville mahdollisuuden kostaa globalisaation aiheuttama epävarmuus. Ne, joilla ei ole muutosten myrskyissä jäänyt mitään muuta kuin se mitä on syntymässä saanut, voivat tuntea houkutusta etniseen puhtauteen, ja etnisen puhtauden opista ei ole pitkä matka etnisen puhdistuksen toteutukseen.
Myös näennäisesti demokraattisten rakenteiden sisään pesiytyy väkivallan mekanismeja, jotka tekevät toisinajattelijoista lainsuojattomia, henkipattoja, ja kuten on jälleen hälyttävästi nähty Euroopassakin, tapettavia.
Uskon täysin eutanasia-aloiteen tekijöiden hyvään tahtoon, mutta…
Kuten sanoin, uskon täysin eutanasia-aloitteen tekijöiden, allekirjoittajien ja kannattajien hyvään tahtoon, ihmisrakkauteen ja elämän kunnioittamiseen. Sallikaa silti, että yksi tässä salissa yksi tässä salissa joka jakaa sinänsä vapaamielisen, yksilön oikeuksia korostavan ja maallisen maailmankatsomuksen, suhtautuu silti epäilevästi esityksiin, jotka luovat laillisuuspohjaa erottelulle, ulossulkemiselle ja jopa eliminoinnille.
Ei ole lainkaan mahdotonta, etteikö rodunjalostuksesta tule vielä sivistyneidenkin yhteiskuntien aatteellista valtavirtaa, yleisesti hyväksyttyä ja jopa arkipäivää. Merkkejä on näkyvissä, enkä halua hyvääkään tarkoittaen antaa elinkelpoisuuden arvostelemiseen ja sen traagisiin seurauksiin yhtään työkalua.
Siksi lisään valiokunnan yksimieliseen mietintöön nämä näkökohdat, joiden tarkoitus on muistuttaa jokaisessa yhteiskunnassa, jokaisessa ajassa vähintään piilevästä väkivallan ja pakkovallan mahdollisuudesta.