Ei voitu kieltää, ei haluttu sallia

Etämyynti jäi vaarallisesti auki alkoholilakiesityksessä. Teksti perustuu puheeseeni eduskunnassa 15.12. klo 01.15.

Hallituksen esitys jättää Suomen alkoholilainsäädännön oikeustilan keskeisiltä osin vaarallisesti auki. Etämyyntiä ei kielletä säädöksellä, joten perustuslakivaliokunta toteaa sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä siteeratussa lausunnossaan perustuslain 8 §n mukaan ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita rangaistukseen sellaisen teon perusteella, jota ei tekohetkellä ole laissa säädetty rangaistavaksi.  Lisäksi: Jos tarkoituksena on saattaa etämyynti rangaistavaksi, tulee siitä säätää perustuslain 8 §:n laillisuusperiaatteen täyttävällä rangaistussäännöksellä. 

Näin ollen voidaan katsoa, että uudessa alkoholilaissa etämyynti ei ole kielletty. Nyt on etämyyjän syytä alkaa kunnon myyntikampanja Suomeen, sillä jos Suomi yrittää myöhemmin toiminnan kieltää, menestyksen mahdollisuus tuomioistuimessa on loistava.

Oikeustila on muuttunut perustuslakivaliokunnan lausunnon jälkeen, samoin siitä tapahtumaketjusta, että lakiluonnoksessa esitettiin etämyynnin kieltoa, ja se kuitenkin laista poistettiin. Nämä tosiseikat painavat oikeuden punninnassa varmasti enemmän kuin ministeri Saarikon tai kokoomuksen ryhmäjohtajan Kalle Jokisen vakuuttelut siitä, että haluttiin kuitenkin etämyyntiä rajoittaa. Miksi samat poliitikot eivät sitten käyttäneet valtaansa kirjata tätä tahtoa pykälään, kun kerran lakia oltiin muuttamassa?

Tilanne voi muuttua täysin hallitsemattomaksi, jos alkoholialan yrittäjät haluavat tämän tilaisuutensa käyttää. Ja heitähän löytyy jo viljalti Suomen eteläpuolelta. Tämä on uhkapeliä Alkon aseman kustannuksella, mutta ennen kaikkea vaarantaa hallitun alkoholipolitiikan.

Mikä on sitten etämyynnin suhde Alkon monopoliin?

Jos valmistelemattoman lain ja sekavan oikeustilan takia syntyy suuren mittakaavan trokausta, jonka oikeus vielä vahvistaa, Alkon kannattavuus heikkenee. Samoin käy tietenkin, jos nykyistä väkevämmät juomat saavat siirtyä kauppojen hyllyille.

Alkoholilaki ei tunne etämyyntiä, verolait sallivat sen.

Etämyynti ulkomailta ei kuitenkaan sinällään riko Alkon vähittäismyyntimonopolia kotimaassa. Ministeri Saarikko vetosi ns. Visnapuu-tapaukseen täällä salissa, ja myös lakivaliokunta on puntaroinut lausunnossaan Helsingin hovioikeuden tuomiota – joka ei kuitenkaan ole lainvoimainen. Hovioikeuden ratkaisussa pohditaan etämyynnin edellytyksiä, mutta itse herra Visnapuu ei ollut etämyyjä, vaan myi alkoholin täällä Suomen puolella, siis rikkoi Alkon yksinoikeutta vähittäismyyntiin ja alkoholilakia.

Meillä on kuitenkin lainsäädäntöjen välillä ristiriita. Vaikka nykyinen alkoholilaki ei tunnusta etämyyntiä ollenkaan, se on osa verolainsäädäntöä EU:n valmisteverodirektiivin myötä. Se on nimenomaan tunnistettu siksi, että kerättäisiin valmisteveroja, eikä kierrettäisi veroja. Etämyynnin vastustaminen sillä perusteella, että menetetään verotuottoja, on itse asiassa ristiriitainen kehäpäätelmä. Verotuottoja menetetään juuri sen takia, että laillista etämyyntiä ei reguloida ja valvota, että valmisteverot ja arvonlisäverot on maksettu.

Joko ainoana EU:ssa kielletään etämyynti, tai sallitaan säänneltynä

Vaihtoehtoja on siis kaksi: joko ainoana EU:ssa kieltää etämyynti, ja sietää rikollinen toiminta ja veronmenetykset, tai sallia etämyynti ja asettaa sille tiukat verovaatimukset.

Etämyyntikielto poistui laista ilmeisestikin EU-komissiolta keväällä 2017 saadun notifikaation takia, vaikka se ei tulekaan mietinnöstä ilmi. Talousvaliokunta kuitenkin pitää lausunnossaan tarpeellisena selvittää etämyynnin edellytysten parantamista elinkeinotoiminnan näkökulmasta.

Toisin sanoen Alkon vähittäismyyntimonopoli täydennettynä reguloidulla, valvotulla ja verotetulla etämyynnillä voisi olla tavoitetila. Siihen pitäisi kuitenkin päätyä selkeällä säädöstason lainsäädännöllä, sillä nykymalli johtaa Villin Lännen tai Villin Pohjolan tilanteeseen.

Ruotsissa etämyynti on ollut sallittua lähes 10 vuoden ajan. Internetistä toimitettu alkoholi on kokonaista yksi prosentti Ruotsissa myydystä alkoholista. Etämyyntiä on ollut tarkoitus rajoittaa, mutta toistaiseksi asia ei ole edennyt. Kieltää sitä ei aiota, koska kieltää sitä ei EU:ssa voida.

Voiko etämyyntiä verottaa Suomessa?

Hovioikeuden ratkaisu Visnapuu-tapauksessa onkin mielenkiintoinen. Niin paljon kuin tapauksesta puhutaan, tätä kohtaa ei yleensä siteerata:

Hovioikeus kuitenkin katsoo, että lupajärjestelmää muuttamalla myynti ilman kiinteää toimipaikkaa eli käytännössä etämyynti on mahdollista saattaa tehokkaan viranomaisvalvonnan piiriin. Etämyynnille on mahdollista asettaa samat edellytykset kuin muulle vähittäismyynnille muun muassa sallitusta alkoholijuomien myynti- tai toimitusajasta, nuorten henkilöiden henkilöllisyyden tarkistamisesta ja myyntikiellosta päihtyneille. Etämyyntiin voidaan asettaa myös muusta vähittäismyynnistä poikkeavia alkoholilain tarkoituksen toteuttamiseksi tarpeelliseksi katsottuja lisävaatimuksia.

Yhteenvetona hovioikeus toteaa, että kansanterveyden ja yleisen järjestyksen suojelu voidaan saavuttaa myös vähemmän unionin sisäistä kauppaa rajoittavalla lupajärjestelmällä vähintään yhtä tehokkaasti.

Voiko etämyyntiä verottaa Suomessa?

En osaa vastata tähän kysymykseen, mutta asia pitää selvittää. Vähittäismyyntimonopoli tarkoittaa lähtökohtaisesti sitä, että kukaan muu ei voi harjoittaa yli 4,7- tai ehkä jatkossa 5,5-prosenttisten alkoholijuomien myyntiä Suomessa. Silloin kaupat on tehtävä maan rajojen ulkopuolella, ja oletettavasti arvonlisävero, valmistevero ja muut maksut on suoritettava alkoholimyyjän kotivaltioon. Se voi olla hyvinkin veroparatiisi.

EU:ssa voimistuu kuitenkin ajatus, että veroa voisi periä myös maassa, jossa myynti tapahtuu. Tällä hankkeella on tarkoitus saada Google, Amazon ja Facebook verotetuiksi asiakasmaissa. Tämä soveltuisi hyvin myös alkoholikauppaan.

Rinnakkain alkoholilain kanssa valmisteltiin alkoholiveron korotusta valtiovarainvaliokunnan verojaostossa. Asiantuntijakuulemisissa käsiteltiin myös etämyyntiä. Verohallinnon ja Tullin edustajat kertoivat, että vain muutama etämyyjä on rekisteröitynyt arvonlisä- ja valmisteverovelvolliseksi. Keskustelussa suhteuduttiin myötämielisesti velvoitteiden ja valovnnan lisäämiseen, joten esitin mietintöömme seuraavaa kappaletta.

Veronkorotus voi myös lisätä alkoholin tilaamista internetistä, jolloin tyypillisesti jätetään suorittamatta valmisteverot ja arvonlisäverot sekä mahdolliset tullimaksut. Tältä osin verokertymää ja toisaalta laillisia elinkeinoja voisi suojata, mikäli etämyyjät voisivat rekisteröityä julkiseen verorekisteriin, josta Verohallinto tiedottaisi aktiivisesti. Tällöin ostajat voisivat varmistua, ja heidän voisi edellyttää varmistuvan, siitä että verkosta tilatun alkoholin toimittaja täyttää lakien ja velvoitteiden määräykset.

Hämmästyksekseni hallituspuolueet eivät huolineet tätä rakentavaa esitystä. Ja nyt tiedämme miksi. Kokoomus vaati poistettavaksi alkuperäisen lakiluonnoksen pykälän etämyynnin kieltämisestä. Keskusta ei voinut hyväksyä tilalle pykälää etämyynnin sallimisesta. Sen sijaan, että hallitus olisi tehnyt rohkeasti päätöksiä, se valitsi strutsin strategian. Ikävä kyllä maailma ei katoa sillä hetkellä, kun lintu työntää päänsä maan koloon – ainoastaan otus itse sokaistuu.

Yhteenvetona: etämyyntiä ei voitu kieltää, mutta ei haluttu sallia. Jos etämyyntiä ei ole kielletty, se on sallittu. Jos se ei ole erikseen sallittu, sitä ei voi säädellä. Ja jos sitä ei voi säädellä, edessä voi olla katastrofi.