On vain tyhmää, jos verotus estää kehitystä, jolla tehostetaan asuntojen ja muiden resurssien käyttöä.
Epävarmuutta on siedettävä, mutta on maailman muuttuminen on sentään varmaa. Samalla on selvää, että lainsäädäntö jää jälkeen ajastaan, jos sitä ei muuteta.
Lain päivitystarpeet ovat isompia ja pienempiä.
SDP:n keväällä julkaistussa vero-ohjelmassa on käsitelty kehityksen suuria linjoja 2020-luvulla ja sitä, miten verotusta olisi sen vuoksi uudistettava. Esimerkiksi kansainvälisen verotuksen pääperiaatteet luotiin 1920-luvulla Kansainliitossa. Silloin maailmankauppa oli mikroskooppista nykyiseen verrattuna eikä ilmastonmuutoksesta oltu kuultukaan. Sata vuotta vanhoihin periaatteisiin perustuvat sopimukset ja lait ovat auttamatta vanhentuneet. Niiden uudistaminen käynnistyi toden teolla 2010-luvulla ja kenties vuosikymmenen päästä projekti on saatettu loppuun. Kansainväliset neuvottelut vievät aina aikaa.
Pienempiä korjauksia voidaan kuitenkin tehdä pika-aikataululla.
Sata – tai edes 20 – vuotta sitten ei verkkokauppa oli vieras ilmiö. Nykyään lentoliput ostetaan lähes aina verkosta. Verkkoalustoilla myydään tarpeettomaksi käyneitä tavaroita ja vuokrataan asuntoja esimerkiksi Airbnb-palvelussa.
Yksi epäkohta lainsäädännössä koskee juuri lyhytaikaista kodin vuokrausta. Nykyään oman asunnon myyntivoitot ovat verovapaita, kun asunnossa on asuttu yhtäjaksoisesti kaksi vuotta. Jos asunnon vuokraa edes muutamaksi päiväksi, asumisehto katkeaa ja sen laskeminen aloitetaan alusta.
Ongelma nousi julkisuuteen viime kesänä Helsingin Sanomien kirjoituksista. Esimerkiksi valtiovarainvaliokunnan verojaoston keskustalainen puheenjohtaja Esko Kiviranta kummasteli lainsäädäntöä. Kiinnostuin myös itse asiasta.
Tuumasta toimeen. Jätin lokakuussa ongelman korjaamisesta lakialoitteen, jonka allekirjoitti yhteensä 22 kansanedustajaa viidestä eri puolueesta. Lakialoitteessa esitämme oman asunnon myynnin verovapauden edellytykseksi, että asuntoa on käytetty omana tai perheen asuntona milloin tahansa yhteensä 730 päivän eli kahden vuoden ajan.
Kyse ei ole jättiluokan asiasta, mutta muutoksella päivitettäisiin laki vastaamaan nykytodellisuutta. Airbnb:n kaltaiset alustat antavat mahdollisuuden asunnon helppoon vuokrauksen poissaolojen ajaksi. On vain tyhmää, jos alle kahden vuoden omistusaika pakottaa ihmiset vuokraamaan asuntojaan pimeästi. Verotus ei saa estää kehitystä, jolla tehostetaan asuntojen ja muiden resurssien käyttöä. Yhteiskäyttö on yksi vastaus myös ilmastohaasteeseen. Joustavuus helpottaisi tilapäisiä työn perässä muuttoja, kun ne eivät johtaisi verovapauden menetykseen.
Lakialoitteen käsittely käynnistyi tällä viikolla eduskunnassa ja tänään se oli valtiovarainvaliokunnan asialistalla. Opposition tekemät lakialoitteet tapaavat jäädä vaille käsittelyä. Rohkenen kuitenkin toivoa, että tällä kertaa asia etenee, kun kyse on poliittisesti varsin ristiriidattomasta asiasta ja verojaoston puheenjohtaja sekä muutamat muut päähallituspuolueiden edustajat ovat pitäneet tilannetta kohtuuttomana.
Alustatalous edellyttää lainsäädännöltä muitakin muutoksia. Eräiden arvioiden mukaan vuonna 2025 jopa 50 prosenttia liiketoimista maapallolla perustuu alustoihin, kun tällä hetkellä osuus on 15 prosenttia. Suomessa Verohallinto on arvioinut alustatalouden osuudeksi taloudesta 25–35 prosenttia vuonna 2025.
Tulevaisuudessa on tärkeää kerätä tiedot alustoilta niillä palveluja ja tavaroita välittävien toimijoiden sekä viranomaisten käyttöön, jolloin verotus, vakuuttaminen ja kirjanpito voidaan hoitaa tehokkaammin. Esimerkiksi tiedot Airbnb-vuokrauksesta kertyneistä tuloista ja jopa siitä aiheutuneista menoista voitaisiin kerätä alustoilta suoraan Verohallinnolle. Näin ne näkyisivät automaattisesti veroilmoituksilla palkkatulojen tapaan eikä niitä ei tarvitsisi ilmoittaa erikseen. Jopa verojen periminen vuokratuloista voitaisiin automatisoida. On hienoa, että Suomessa esimerkiksi Verohallinto on edistämässä tällaista hallinnon digitalisointia.
Timo Harakka
Kuva: CC BY 2.0 Stock Catalog