Vanhustenhoito on hätätilassa. Jos vanhukset halutaan hoitaa kunnialla, periaatteelliset jankkaukset on jätettävä sivuun, vaikka kuinka olisi vaalit. Maahanmuuttoa on lisättävä heti, työttömiä on painostettava hoitoalalle, koulutusta tehostettava – käsiä tarvitaan, jollemme halua jättää ikäihmisiä heitteille.
Kuulun niihin harvoihin, jotka vastasivat Ylen vaalikoneessa: ”Vanhuksen ja hänen omaistensa vastuuta hoitokustannuksista on lisättävä”. On joko optimistista tai epärehellistä uskoa, että yhteiskunta hoitaa kasvavissa talouspaineissa kasvavan vanhusmäärän nykyistä paremmin. Jo nyt riistetään kymmeniä tuhansia omaishoitajia 450 eurolla kuussa. Heiltä, jotka ovat perimässä vaikkapa velattoman arvoasunnon, voi vaatia nykyistä enemmän.
Edessä on kolme valintaa.
Ensiksi on valittava, koskevatko Suomen lait myös vanhuksia. Nyt sairaat vanhukset eivät nauti Suomen lakien suojaa, koska he eivät pysty valvomaan etujaan.
Toiseksi on valittava, hoidetaanko vai ollaanko hoitavinaan. Yhteiskunta, joka jättää muistisairaan potilaan oman onnensa nojaan neljäksi vuorokaudeksi, ei unohda vahingossa, vaan tahallaan.
Kolmanneksi on valittava, kuka maksaa ikäihmisten hoidon vaatimat lisäkulut. Joko maksutaakka kasataan tuleville sukupolville tai sitten käytämme olemassa olevaa varallisuutta niiden hyväksi, jotka sen varallisuuden omistavatkin.
Itselleni ainakin kävi niin, että omien vanhempien vanheneminen vasta pakotti ottamaan kunnolla vastuuta. Kenties sama koskee koko yhteiskuntaa. Tarpeet saavat väistyä välttämättömyyksien tieltä.
On aikuistuttava.
Katso vanhustenhoidon tilanne omassa kotikunnassasi Ylen Vanhusvahdilla.