Seuraavan hallituksen ohjelmaan: oppimismiljardi


Aamulehti 30.12.2016

Seuraavan hallituksen on käännettävä kurssi ja autettava taloutta kestävään kasvuun koulutuselvytyksellä

Kun Suomi leikkaa jatkuvasti koulutuksesta, tutkimuksesta ja innovaatiorahoituksesta, kilpailijamaat saavat kohtuuttomasti etumatkaa.

Juha Sipilän (kesk.) hallitus tekee aikaisempien säästöjen päälle kaikkiaan lähes kolmen miljardin euron leikkaukset koulutukseen ja tutkimukseen. Innovaatioiden tuki supistuu noin 100 miljoonalla eurolla.

Tulevaa kasvua vaarantavat leikkaukset ovat ihmetyttäneet ulkomaillakin. Suomen talouden suurin ongelma jo nyt on tuottavuuden lasku. 10 vuotta sitten Suomen viennistä lähes viidennes oli korkean teknologian tuotteita, tänään vain seitsemän prosenttia.

Sipilän hallitus tuhlasi ensimmäisen vuotensa palkkojen halpuuttamiseen. Emme silti voi koskaan kilpailla halpatyömaiden kanssa. Tarvittiin ulkomaalainen, Turun telakan johtaja Jan Meyer, kirkastamaan Suomen vahvuus: ”Emme voi olla halvin, joten meidän on oltava paras.”

Osaamiskilpailukykyä olemme jo menettäneet, kun kilpailijat panostavat vahvasti koulutukseen. Samaan aikaan, kun Suomi on vähentämässä ammattikoulutuksesta laskennallisesti 18 000 aloituspaikkaa, Ruotsi lisää ammatilliseen täydennyskoulutukseen lähes 12 000 ja ammattikorkeakouluihin 6 000 aloituspaikkaa.

Suomessa tehdään kovia leikkauksia korkeakouluihin, kun taas Ruotsin hallitus lisää tutkimukseen vuoteen 2020 mennessä lähes 300 miljoonaa euroa. Yliopistojen osuus on noin puolet.

Seuraavan hallituksen on käännettävä kurssi ja autettava taloutta kestävään kasvuun koulutuselvytyksellä. Sen on sitouduttava vähintään miljardin euron lisäpanostukseen – oppimismiljardiin.

Oppimismiljardi on kasvuinvestointi, joka panostetaan sekä kaikenikäisten suomalaisten koulutukseen, että tutkimuksen ja tuotekehityksen rohkeisiin avauksiin.

Sosialidemokraattien tavoitteena on maksuton varhaiskasvatus, johon osallistuu jokainen yli kolmevuotias. Se lisää lasten yhdenvertaisuutta ja parantaa naisten työllisyyttä, palkkatasa-arvoa ja uramahdollisuuksia.

Eriarvoistuminen on väärin, mutta se on myös tyhmää talouspolitiikkaa. Kun osattomuus siirtyy sukupolvelta toiselle, syrjäytämme osan lapsista koulutuksesta ja työstä, yhteiskunnan avun varaan.

Oppivelvollisuuden pidentäminen johdattaa nuoret toisen asteen koulutukseen. Kun jopa joka viides nuori mies jää koulutuksen, työn tai harjoittelun ulkopuolelle, nuorten syrjäytymiseen on puututtava tehokkain erityistoimin.

Ammatillisen koulutuksen aloituspaikkoja on syytä lisätä, ei vähentää. Aikuiskoulutukseen, erityisesti työvoimakoulutukseen, kannattaa panostaa. Työttömyysajan opiskelua tuetaan vahvasti. Myös korkeakoulujen aloituspaikkoja lisätään.

2020-luvulla uuden oppiminen on tärkein kansalaistaito, elämän tapa ja tarkoitus. Myös julkinen valta on valmis muutokseen ja ottamaan riskiä. Fiksu valtio kaksinkertaistaa tutkimus- ja tuotekehityspanoksensa, jotta kansantuoteosuutemme yltäisi muun Euroopan tasolle.

Tutkimusten mukaan euron leikkaus julkisesta tuesta vähentää toisen euron yksityisestä rahoituksesta; euron lisäys tuo mukanaan toisen tai jopa kolmannen euron yritysten panostusta. Valtio saa aikaan joko noidankehän tai hyvän kierteen.

Kymmenen vuoden aikana suomalaisyritysten tutkimus- ja kehityspanokset ovat laskeneet peräti 30 prosenttia. Seuraavalla vuosikymmenellä samaan lukuun on saatava positiivinen etumerkki.

Oppimiseen osoitettava miljardi kuulostaa suurelta summalta – varsinkin, kun se on kokonaan uutta panostusta. Vähintään toinen miljardi on käytettävä edellisten hallitusten vahingollisimpien leikkausten paikkaamiseen.

Neljälle vuodelle jaettuna miljardi on kuitenkin vain noin 0,1 prosenttia Suomen kansantuotteesta. Promille osaamiseen on vähimmäismäärä, jolla seuraava hallitus voi auttaa Suomea menestymään digitaalisen maailmantalouden kovassa kilpailussa.

Rahaakin tärkeämpi on määrätietoinen asenne. Seuraavan hallituksen täytyy kaikin keinoin voimistaa koulutusoptimismia kansalaisten keskuudessa. Opettajat ja kasvattajat on nostettava jälleen kunniakansalaisiksi.

Oppimismiljardi lähettää selkeän viestin maailmalle: Suomi on osaamisen suurvalta.

Uusi teollistaminen hallitusohjelmaan

Keskisuomalainen 10.1.2017

Teollisuuden työpaikoista on hävinnyt neljäsosa – 100 000 – kymmenen vuoden aikana. On pidetty varmana, että loputkin teolliset työpaikat katoavat. Entä, jos teollisuus sittenkin olisi käännettävissä kasvuun – määrätietoisella elinkeinopolitiikalla?

Esitän seuraavalle hallitukselle uuden teollistamisen ohjelmaa.

Kolme trendiä vastaan, kolme puolesta

Teollisten työpaikkojen vähentymiseen on vaikuttanut ainakin kolme vahvaa trendiä. Automaatio jaa robotisaatio ovat hävittäneet yksinkertaisia suorittavia töitä. Globalisaatio on siirtänyt työpaikkoja halpatyömaihin. Samalla kehittyneet valtiot ovat muuttaneet elinkeinojen painopistettä valmistamisesta palveluihin.

Viime aikoina on ilmennyt vastakkaisiakin voimia. Paikoitellen robotisaatio on laajentanut tuotantoa niin, että ihmisiäkin on palkattu lisää. Korkea osaamisen taso on tuonut laivatilauksia Turkuun ja asiakkaita Uudenkaupungin autotehtaille – yhteensä 1500 työpaikkaa jo tänä vuonna.

Kolmas voimistuva ilmiö on ”reshoring” eli tuotannon palauttaminen kotimaahan. Jopo-pyörien valmistus palautettiin Taiwanista Hankoon, jossa tuotanto on joustavampaa ja laadukkaampaa. Tutkimuksen mukaan tuotannon kotiuttaminen kasvaa nopeammin kuin tuotannon siirto ulkomaille.

Kiertotaloudessa teollisuuden tulevaisuus

Uuden teollistamisen avain on kuitenkin uusiutuva tuotanto ja teknologia. Metsäteollisuus on ottanut hurjia loikkia kohti korkean teknologian ja samalla korkean arvonlisän tuotteita. Kotikaupunkini Äänekosken biotuotetehdas on teollisen tulevaisuuden edelläkävijä.

Kiertotalouden pitää olla hallituksen uusi kärkihanke. Biotalous on tärkeä, mutta ei kasvata vientiä. Sen sijaan maailman väestö keskittyy suurkaupunkeihin, jotka vaativat puhtaita ja tehokkaita ratkaisuja ilman, veden, liikenteen ja jätteiden hallitsemiseen. Markkina ylittää ensi vuosikymmenellä 1500 miljardia euroa. Jos Suomi saa tästä kakusta yhden prosentin siivun, se vastaa neljännestä viennin arvosta.

Lahdessa pyörii Valmetin kaasutuslaitos Kymijärvi II, joka tekee biojätteestä kaukolämpöä. Raumalaisen BMH:n Tyrannosaurus-järjestelmä lajittelee jätettä tehokkaasti. St1 tekee jätteestä bioetanolia. Ekokem on rakentanut Riihimäelle Pohjoismaiden ensimmäisen muovijätteen jalostamon.

Kovia juttuja – kotimaisin voimin.

Sitran tutkimuksen mukaan kiertotalous voi tuottaa kahden miljardin euron vuosittaisen lisän kansantalouteen. Ja eniten hyötyvät konepajat, 300-450 miljoonaa euroa vuodessa.

Parhaimmillaan kiertotalous tuo 70 000 työpaikkaa vuoteen 2030 mennessä. Ja suurin osa on ihan perinteistä ja kunnollista teollista työtä, joka ei vaadi akateemisia tutkintoja.

Viimeistään seuraavan hallituksen täytyy saada isot teolliset investoinnit käyntiin. Fiksulle valtiolle on itseisarvo, että tuotanto ja kulutus on entistä ilmastoystävällisempää – materiaalien kulutus vähenee ja jäte hyödynnetään. Lisäksi julkinen valta tarjoaa pienille ja suurille innovatiivisille yrityksille tärkeän referenssin vientiponnistelujen tueksi.

Teollistaminen vaatii satsauksen osaamiseen

Olen aikaisemmin esittänyt seuraavan hallituksen ohjelmaan oppimismiljardia – siinä sitoudutaan panostamaan vähintään miljardi euroa koulutukseen, tutkimukseen ja osaamiseen.

Osaamispanostus liittyy olennaisesti uuden teollistamisen ohjelmaan. Tämänhetkisen hallituksen kaavailema ammattikoulutuksen leikkaus heikentää vakavasti myös alueellista tasa-arvoa.

Suomella on jo vahvaa osaamista jätevirtojen käsittelyssä, ympäristöteknologiassa, veden puhdistamisessa ja energiatehokkuudessa. Arvioiden mukaan kiertotalous voi kasvattaa kansantuotetta jopa 2,5 miljardilla eurolla. Kiertotalous voi parhaimmillaan tuoda 75 000 työpaikkaa vuoteen 2030 mennessä.

Julkisen vallan kannattaa investoida kiertotalouden kokonaisuuksiin, joissa tekniset innovaatiot ja teolliset yhteenliittymät hyödyntävät yhden jätteen toisen raaka-aineena. Tuotteet suunnitellaan jo alkujaan mahdollisimman resurssitehokkaasti, jotta raaka-aineen hyödyntämisen elinkaari maksimoidaan. Samalla kotimaiset pilotit ovat välttämättömiä referenssejä, joilla korkean osaamisen tuotanto ja palvelut ponnistavat vientimenestykseen.

Myös jakamistalous perustuu resurssien viisaalle käytölle. Fiksu valtio ei aseta esteitä digitaalisille alustoille, jotka tehostavat ja luovat uusia palveluita, mutta se huolehtii samalla tasaveroisesta kilpailusta yhtäläisillä velvoitteilla. Julkinen valta tarjoaa uusille toimijoille välittömästi digitaaliset työkalut, joilla verotus ja lakisääteiset maksut sisällytetään palveluiden arkkitehtuuriin.

Kierto- ja jakamistalouden tavoitteiden on läpäistävä koko elinkeino- ja talouspolitiikka sekä vaikutettava innovaatiorahoituksen ja julkisten investointien suuntautumiseen. Lainsäädännön pitää myös edistää kiertotalouden uusien ratkaisujen kaupallista toteuttamista – eikä estää sitä, kuten esimerkiksi jäteverolain osalta on konkreettisesti käynyt.

Menestyvä Brand Finland eroaa halpatyön Bulk Finlandista ennen kaikkea siinä, että myynti ja markkinointi ymmärretään keskeiseksi osaksi itse tuotetta ja palvelua, ei vain lisukkeeksi. Tuotannon arvonlisän heikkeneminen ilmenee Maailman talousfoorumin vertailussa, jossa Suomi sijoittuu kilpailukyvyltään kahdeksanneksi – mutta kaupallistamisen kyvyissä olemme vasta sijalla 39.

Suomalaiset yritykset käyttävät markkinointiin vain 3-4 prosenttia liikevaihdostaan, kun muissa pohjoismaissa luku on kaksinkertainen, ja Yhdysvalloissa keskimäärin 10 prosenttia. On aika herätä digitaalisen maailmantalouden uusiin sääntöihin: menestyminen edellyttää suuria strategisia sijoituksia erottautumiseen, asiakasuskollisuuteen ja laatuvaikutukseen.

Peliyhtiö Supercell, ainoa kovassa kansainvälisessä kuluttajakilpailussa menestyvä suomalaisyritys, käyttää markkinointiin yli neljäsosan liikevaihdostaan, 400 miljoonaa euroa. Mutta yhtiön tulos oli yli 800 miljoonaa ja liikevoittoprosentti yli 40.

Julkinen rahoitus ja yrityskehitys keskittyy liiaksi teknologioihin, kun sen täytyisi suuntautua voimakkaasti kaupallistamiseen ja markkinoinnin edistämiseen. Tukiohjelmissa ohjelmissa on syytä tuoda T&K –kirjainten rinnalle M.

Hyvinvointivienti on suuri mahdollisuus. Koulutuksen ja terveysosaamisen viennin menestys edellyttää huomattavasti nykyistä aggressiivisempaa panostusta konseptointiin ja markkinointiin. Nyhtökauran esimerkki osoittaa, että myös elintarvikeviennissä mielikuva ja tuotteistaminen tuovat ratkaisevasti arvonlisää.

Suomi tarvitsee digiministerin

Länsiväylä, 23.2.2019

Suomen taloudellinen menestys – ja sitä myöten julkisten palveluiden rahoitus – riippuu siitä, miten hyviä digitaalisia palveluita osaamme luoda maailmalle myytäväksi ja myös hallinnon sujuvoittamiseksi. Data on tietotalouden tärkein raaka-aine, 2020-luvulla tärkeämpi kuin öljy.

Tietotalous vaikuttaa kaikkeen lainsäädäntöön ja liiketoimintaan. Tapasin viime kesänä Pariisissa Ranskan digitalisaatiosta vastaavan ministerin Mounir Mahjoubin ja vakuutuin, että myös Suomen seuraavaan hallitukseen tarvitaan tietotalousministeri.

Ministerillä on kolme tehtävää. 1) Julkisen hallinnon digitalisaatio. 2) Julkisen ja yksityisen datan keskinäinen hyödyntäminen tehokkaasti, mutta reilusti. 3) Digitaalisen liiketalouden edistäminen.

Suomen julkishallinto on digitaalisuuden edelläkävijä. Verottaja ja Väestörekisterikeskus keräävät ja pyörittävät valtavia tietomassoja moneen käyttöön. Jos kaikki kaupanteko digitoituisi reaaliaikaisesti, harmaa talous kävisi mahdottomaksi ja myös alustapalveluiden verot ja viranomaisvelvoitteet hoidettaisiin automaattisesti. Valtava taloudellinen datamassa olisi käytettävissä kuluttajaa auttaviin sovelluksiin sekä nykyistä tarkempiin ennusteisiin.

Valtiovarainministeriön tekoälyhanke Aurora pyrkii helpottamaan ja tehostamaan kaikkea viranomaisasiointia tavalla, jota missään maailmalla ei ole nähty. Digiministerin tehtävä olisi koordinoida hienoja hankkeita ja nivoa ne suureen strategiseen suunnitelmaan.

Avoimet karttatiedot ovat jo nyt mahdollistaneet monenlaista liiketoimintaa – vaikkapa autojen yhteiskäyttöä. Digiministerin tehtävä on avata julkista dataa aina, kun yksilöllinen tietosuoja ei vaarannu, joista IT-yrittäjät voivat muotoilla uusia palveluita. Parhailla on suurta kysyntää maailmalla.

Fiksu valtio myös edistää digitaalista liiketaloutta ja purkaa turhia esteitä. Viimeaikaiset skandaalit ovat kuitenkin osoittaneet, että tietosuojasta on huolehdittava tarkoin. Ministerin täytyy valmistella sekä sallivaa että turvaavaa lainsäädäntöä 2020-luvun aivan uusiin haasteisiin.

Datan tehokas hyödyntäminen niin julkisesti kuin yksityisesti on Suomen menestyksen avain. Siksi tietotalousministeri on johtamani SDP:n tulevaisuus ja teknologia -ryhmän tavoite hallitusneuvotteluissa.