Tasa-arvo

Ei ole sattumaa, että pienten tuloerojen maat menestyvät taloudellisesti parhaiten.

Kun peruskoulu toteutettiin 1970-luvun alussa, silloin ei ajateltu taloudellista hyötyä, vaan oikeudenmukaisuutta. Myöhempi tutkimus on osoittanut, että pienten tuloerojen maat ovat taloudellisestikin menestyvimpiä. OECD jopa arvioi, että kasvaneet tuloerot ovat leikanneet 1980-luvulta alkaen Suomen talouskasvusta lähes kymmeniä miljardeja euroja.

Vasta, kun mahdollisuuksien tasa-arvo toteutuu, voi edes ajatella, että jokainen on aidosti vastuussa omasta elämästään. Tasa-arvo on vapauden ehto.

Oppia kaikille, kauemmin ja kaiken aikaa

Koulutuksen tasa-arvo on Suomen menestystekijä, tiedän sen omasta kokemuksesta. Jos sattuu syntymään vähävaraiseen perheeseen tai syrjä-Suomeen, saa silti samat mahdollisuudet kuin kaikki muutkin. Sen ansiosta Suomen lapset pärjäävät kansainvälisissä vertailuissa ja aikuiset ovat maailman osaavinta työvoimaa.

Kun jokainen lapsi on varhaiskasvatuksessa, tasataan lähtökohtia. Ja kun oppivelvollisuutta jatketaan toisessa päässä, huolehdimme, ettei yksikään nuori jää heitteille herkässä elämänvaiheessa.

Naisille parempi työura, palkka ja eläke

Olen sitoutunut voimakkaasti naisten ja miesten palkkatasa-arvoon. Naisen euro on sitkeästi, vuosikymmenestä toiseen, 83 centiä.

Pohjimmiltaan ero määräytyy siitä, että Suomessa on yhä miesten työt ja naisten työt: peräti 85 % suomalaisesta on töissä, jossa selvä enemmistö on jompaakumpaa sukupuolta. Tämä jako on murrettava, ja naisten hakeutumista johtotehtäviin yllytettävä.

Tärkeä askel on perhevapaauudistus, jossa isille kiintiöidään yhtä suuri vastuu vauvasta kuin äidille. Naisten osallistuminen työelämään lisääntyy, kun samalla varhaiskasvatuksesta tehdään asteittain maksutonta jokaiselle.

Suomi tarvitsee rohkeita tyttöjä – ja lukevia poikia!

Olemme kaikki vammaisia

Kaikki ovat Suomen lain mukaan yhdenvertaisia: ketään ei saa syrjiä henkilöön liittyvästä syystä. Ei iästä, syntyperästä, kielestä, uskonnosta, vammaisuudesta tai sukupuolisesta suuntautumisesta.

Monet poliitikot tahtovat ratkaista Suomen talouden ongelmat jatkuvilla leikkauksilla. He unohtavat, että käytännössä julkisten palveluiden supistaminen rikkoo yhdenvertaisuutta sekä laissa että inhimillisenä periaatteena. Vanhustenhoidosta säästäminen on käytännössä ikäsyrjintää. Maahanmuuttajille esitetyt erityisvaatimukset ovat sekä lainvastaisia että epäoikeudenmukaisia.

Me kaikki olemme vammaisia. Jokin kyky jokaiselta puuttuu. Tuijotetaanko siis siihen, mikä on vajavaista – vai iloitaanko siitä, mitä ihmisellä on annettavana vammasta huolimatta?

Jos työnantajat eivät ymmärrä, miten suuren panoksen ”vajaa- ja osatyökykyiset” voivat työpaikkaan tuoda, niin heidän silmiään on kaikin keinoin avattava. Aktiivisella työllistämisellä ja palkkatuilla voimme lisätä vammaisten tasaveroista osallistumista yhteiskuntaan.

Yksi asia on hyvä muistaa. Jos ihminen vaatii itselleen samanvertaiset oikeudet kuin toisella on, toinen ei menetä mitään. Kaikki voittavat.