Musta perjantai ulkomaalaisille

By on 17.6.2016

Takavuosina Suomen suosituin tv-ohjelma oli Karpolla on asiaa. Se keräsi säännöllisesti 1,5 miljoonaa katsojaa 1980- ja 1990-luvuilla.

Näyttökuva 2016-06-17 kohteessa 7.33.47 PMMiksi suomalaiset seurasivat peräti 26 vuoden ajan henki salpautuneena tilanteita, joissa tavalliset ihmiset olivat kokeneet vääryyttä ja joutuneet mielestään oikeuden väärinkäytösten uhreiksi? Siksi, että Suomi on oikeusvaltio.

Jossakin Etelä-Amerikassa Hannu Karpon esiin nostamat tapaukset eivät olisi hätkäyttäneet, koska sellaisia tapahtuu itse kullekin koko ajan. Tuohtumus, jolla ohjelmassa esiinnyttiin ja ohjelmaa katsottiin, syvään järkytykseen siitä, että Suomessa ei saa oikeutta. Perusturvallisuus järkkyi.

Mikä on oikeusvaltio?

Oikeusvaltio on se, joka antaa oikeutta niillekin, jotka eivät osaa itse puolustaa oikeuksiaan. Juuri he ovat kaikkein haavoittuvimpia, ja juuri heille oikeusvaltio on välttämätön.

Jos kymmenet tuhannet Suomessa syntyneet ovat vaikeuksissa, kun joutuvat tekemisiin oikeusjärjestelmän kanssa, niin miten suomen kieltä osaamattomat, Suomeen juuri tulleet voivat ymmärtää suomalaista oikeusjärjestelmää ja omaa oikeusturvaansa?

Hallituksen esitys ulkomaalaislain muuttamiseksi (HE 32/2016) lyötiin lukkoon tänään perjantaina. SDP:n vastalauseet hävisivät äänestykset. Jatkossa turvapaikanhakijoilta evätään oikeus ammattitaitoiseen oikeusapuun puhuttelussa. Se heikentää suomalaista oikeusvaltiota; hylkää sen tärkeimmän periaatteen – niiden oikeudet, jotka eivät osaa oikeuksiaan vaatia.

Kaiken kukkuraksi turvapaikkaprosessit pitkittyvät ja mutkistuvat entisestään. Puhuttelussa kieliongelmat ja väärinymmärrykset lisääntyvät. Puhutteluajat pitenevät ja tulee tarve uusiin kuulemisiin. Monet eri viranomaiset joutuvat pallottelemaan epäselviä tapauksia keskenään.

Perheiden rikkominen tuhoaa kotoutumisen

Eduskunta hyväksyi tänään myös perheenyhdistämisten tiukennukset (HE 43/2016). Hallituspuolueet eivät taipuneet, vaikka tulorajat ovat täysin kohtuuttomat – ja jopa älyvapaat. (Demarien vastalause, numero 1, löytyy tämän linkin loppupuolelta.)

Tulorajoista on käyty paljon virheellistäkin keskustelua. Kaikki suomalaiset kahden lapsen perheet eivät tukien jälkeenkään yllä 2600 euron nettotuloihin. Tulorajoja ei ole määritelty lakiin, vaan ne ovat viranomaisten ohjeellista käytäntöä. Kun uudessakaan laissa ei edes määritellä, millä perusteella tulorajaohjeet määritellään, mahdollisuus mielivaltaan on suuri. Eikä alaikäisille pidä määritellä mitään tulorajoja, jollei tarkoitus ole täysin estää lapsia saamasta perhettään Suomeen. Kuten taitaa olla.

Perheiden rikkominen – siis niidenkin perheiden, jotka olivat olemassa ennen pakolaismatkalle lähtöä – johtaa varmuudella tulijan katkeroittamiseen, syrjäyttämiseen, mahdollisesti radikalisoitumiseen. Kun kävin äskettäin Kajaanissa, vastaanottokeskuksen johtaja kertoi, että tavallisin syy kotoutumiskoulutuksen keskeytykseen on maahanmuuttajan huoli ja stressi perheestään.

Hallitus työntää ehdoin tahdoin maahanmuuttajat suomalaisen yhteiskunnan ulkopuolelle. Haluaisin sanoa, että kantakoon myös vastuun seurauksista. Mutta sitä hallitus ei voi aidosti tehdä – koemme pahimmat seuraukset vasta vuosia sen jälkeen, kun SOS-porukka on pantu viralta.

Suomi tarvitsee vetovoimatekijöitä

Näiden lakien, kuten kaikkien muidenkin maahanmuuttopolitiikan tiukennusten, tarkoituksena on lähettää viesti Lähi-Itään ja Pohjois-Afrikkaan: tänne ei kannata tulla. Halutaan vähentää ”vetovoimatekijöitä”.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että torjuva viesti  tavoittaa paitsi ne maahanmuuttajat joita hallitus ei halua, myös ne maahanmuuttajat, joita Suomen kannattaa haluta – kansainvälisiä ammattilaisia, nuoria osaajia. Suomi antaa viestin, että kukaan ei ole tervetullut.

Ihonväriin perustuva vihamielisyys ei erottele kohteitaan. Jos intialaisen it-insinöörin täytyy pelätä katupartioita, jos amerikkalaisen koripalloilijan täytyy vältellä kaupungin öisiä katuja, he valitsevat jonkun maan, jonne he ovat toivottuja, jopa houkuteltuja tulijoita.

Suomeen toivotaan investointeja, yhtä lailla satojen miljoonien pääomia kuin satojen eurojen matkailijatuloja. Suomen vetovoimatekijöitä investoinneille ovat – tai olisivat – oikeusvaltio, hyvät julkiset palvelut, aivan jokaista koskeva turvallisuus, hyväksyvä kulttuuri ja suomalaisten suurta valtaenemmistöä yhä edelleen luonnehtiva kohtelias ystävällisyys. Niiden vastapainona on syrjäisyys, vaikea kieli ja niin sanotusti haastava ilmasto.

Ikävä kyllä impivaaralainen hallitus pyrkii kaikin keinoin eroon vähistäkin vetovoimatekijöistä, jotka ovat välttämättömiä Suomen menestykselle digitaalisessa maailmanta

Posted in: Maailma, Yleinen