Oli pettymys, että emme saaneet sovituksi yritysten maakohtaisesta raportoinnista (Country-by-country reporting, CBCR) kilpailukykyneuvoston kokouksessa viime viikon torstaina.
Jäimme vaaditusta määräenemmistöstä yhden äänen päähän. Vielä edellisenä iltana luotimme riittävään tukeen.
Vahvimmin esitystämme vastusti Luxemburg. Luxemburgin laatimaan vastalauseeseen yhtyivät Malta, Kypros, Irlanti, Viro, Latvia, Slovenia, Tsekki, Unkari – ja Ruotsi. Lisäksi Itävalta ja Kroatia äänestivät vastaan, Saksa tyhjää (ei tue).

Panaman paperit unohtuivat
Keväällä 2016 tuotiin julkisuuteen Panaman paperit, jotka paljastivat laajamittaisen pimeän rahaliikenteen veroparatiisiin. Kansalaisten suuttumus siivitti EU-komission esittämään toimia aggressiivisen verosuunnittelun torjumiseksi ja yritystoiminnan avoimuuden lisäämiseksi. Yksi esityksistä oli CBCR, jossa yli 750 miljoonan euron liikevaihtoa tekevät monikansalliset yritykset määrättäisiin avaamaan tietoja tuloksesta ja maksetusta verosta kussakin toimipisteessä.
Koska tarkoitus oli siis vaatia nykyistä laajempia tietoja jo toteutuneesta liiketoiminnasta, eikä vaikuttaa verotuksen tasoon, tapaan, kohteisiin tai toimivaltaan, direktiiviehdotus tuotiin sisämarkkinoista ja elinkeinoista vastaavaan kilpailukykyneuvostoon. Päätökseen riittäisi määräenemmistö (laillisuuspohja SEUT 50(1) artikla).
Neuvoston oikeudellinen palvelu (NOP) kuitenkin tulkitsi 2016, että esitykseen on sovellettava fiskaaliasioiden eli julkisen talouden lakiperustaa (SEUT 115 artikla). Se puolestaan vaatii yksimielisyyttä valtiovarainministereiden Ecofin-neuvostossa. Tälle kannalle asettui jäsenmaista riittävä estävä määrävähemmistö, joten asiaa ei voitu vuosikausiin tuoda päätettäväksi. Toisaalta komission esityksen laillisuuspohjan vaihtamiseksi tarvitaan niinikään yksimielisyys, joten NOP:n kanta käytännössä lukitsi maakohtaisen raportoinnin pöytälaatikkoon.
Juridisen pallottelun takia me päättäjät emme lunastaneet lupaustamme EU-kansalaisille. Kun uusia veronkiertoskandaaleja ei ole vähään aikaan ilmaantunut, ei poliittinen painekaan ole pakottanut parannuksiin. Politiikot pääsivät pälkähästä.

Kompromissi voi löytyä, jos halutaan
Kuten jo kerroin, vuosien hiljaiselon jälkeen näimme tilaisuuden rakentaa kompromissin, joka saisi riittävästi tukea. Myös EU-parlamentti vaati 24.10. Suomea vihdoin tarmokkaisiin toimiin.
Kun tuuli oli kääntymässä, myös Neuvoston oikeudellinen palvelu arvioi uudelleen jyrkän kantansa. Direktiiviluonnoksen suurin ongelma olikin johdannossa, joka korosti liikaakin uudistuksen tuottavan lisää yhtiöveroja ja haittaavan verosuunnittelua. Nehän ovat julkisuuden mahdollisia epäsuoria vaikutuksia, eivätkä itse direktiivin aikaansaannoksia. Tämmöisen väärinymmärryksen korjaaminen ei vaadi ihan valtavia ponnisteluita, kunhan komission, neuvoston ja EU-parlamentin juristit löisivät yhteen viisaat päänsä. Jos siis tahtoa on.
Ja onko?
Se on avainkysymys.

Juhlapuheet vai lopputulos?
CBCR tulee vielä esiin tällä viikolla, kun valtiovarainministereiden Ecofin-neuvosto keskustelee aiheesta Ruotsin vaatimuksesta. Epäilemättä kokouksessa toivotaan juhlavasti, että maakohtainen raportointi olisi saatava voimaan.
Sama keskustelu käytiin Ecofinissä myös joulukuussa 2016.
Jos komissio toisi maakohtaisen raportoinnin valtiovarainministereiden päätettäväksi, se edellyttäisi verodirektiivinä 27 maan yksimielisyyttä. Ilmeisesti joku uskoo, että Luxemburg, Malta, Kypros ja Irlanti jollakin taikatempulla kannattavat esitystä, jota he viime viikolla voimaperäisesti vastustivat.
Lupasin viime torstain tiedotustilaisuudessa, että ”rakentava ja pragmaattinen Suomi etsii vielä ratkaisua”. Aika käy toki vähiin.
Direktiivin nykyinen lakipohja on asiallisesti oikea. Koetamme vielä puheenjohtajakautemme aikana saada komission, neuvoston ja EU-parlamentin juristit katsomaan, löytyisikö yhteisymmärrys lakitekstin pohjasta Jos uusi luonnos saataisiin aikaan, selvitettäisiin, kelpaisiko se ainakin joillekin vastaan tai tyhjää äänestäneille.
Samalla selviäisi, keille juridinen muoto on ollut aidosti ongelma ja keille itse tavoite lisätä yritysten liiketoiminnan läpinäkyvyyttä ja yhteiskuntavastuuta.
Kauniisiin puheisiin pystyy kuka vain. Todellisen tuloksen aikaansaaminen vaatii meiltä enemmän. Ja juuri sitä meiltä vaaditaan.