Kuusi ongelmaa hallintarekisterien sakkoverossa

By on 10.5.2017

Kuusi ongelmaa hallintarekisterien sakkoverossa

Hallituksen surkuhupaisa hallintarekisterisaaga sai eilen kaksi lisäkäännettä. Ensin hallintarekisteriesityksen käsittely vedettiin viime tingassa pois eduskunnasta. Kommervenkillä vältettiin nolo tilanne, jossa esitys olisi äänestetty kumoon. Näytti nimittäin siltä, että suuri osa perussuomalaisten kansaedustajista olisi vastustanut hallituksen omaa esitystä.

Illalla kuitenkin tiedotettiin, että perussuomalaiset olivat hyväksyneet lakiesityksen. Sitä käsitellään eduskunnassa näillä näkymin tänään. Hallitus olisi ratkaisemassa hallintarekisterien ongelmat perimällä 50 prosentin sakkoveroa osingosta, jos suomalainen sijoittaja hallinnoi pörssiosakkeita hallintarekisterien suojissa. Joissain uutisissa veron, toisin sanoen ennakonpidätyksen, suuruudeksi väläyteltiin jopa 60 prosenttia. Kyse on ilmeisesti hätäratkaisusta, sillä tarkempia yksityiskohtia esityksestä ei ole tiedossa.

Hallintarekisterien suurin ongelma on niiden suojissa harjoitettu veronkierto ja muu talousrikollisuus, kuten rahanpesu, korruptio sekä sisäpiirikaupat. Hallintarekisterit aiheuttavat Suomelle ja muille maille satojen miljoonien veromenetykset. Esimerkiksi poliitikot voivat salata niiden suojassa jääviytensä yrityksiä koskevissa päätöksissä. Tähän blogiin on listattu kuusi syytä, miksi sakkoverolla ei saada hallintarekisterien aiheuttamia ongelmia korjattua. Blogin lopussa ovat ongelmien ratkaisut. Hallitus, olkaa hyvät.

1. Sakkovero ei lisää omistuksen läpinäkyvyyttä

Sakkovero ei lisäisi omistusten läpinäkyvyyttä lainkaan. Se vain lisäisi kannustinta ilmoittaa piilotetut tulot verottajalle. Verotustiedot ovat salaisia. Ja vaikka ne määrättäisiin julkisiksi, ei läpinäkyvyyttä voitaisi varmistaa, sillä Verohallinto saa tiedot vasta seuraavana vuonna osingonmaksusta. Omistusten läpinäkyvyys edellyttää ajantasaista tietoa.

2. Sakkoverolta voi välttyä tekeytymällä ulkomaalaiseksi

Paras osoitus sakkoveron kehnoudesta on nykytilanne. Hallintarekisteriosingoista peritään näet jo nyt 15 prosentin lähdeveroa, jos osingonsaajaa ei ole tunnistettu. Suomalaisia sijoittajia on piilottautunut hallintarekisterien taakse, jolloin osingoista on peritty 15 prosentin vero eikä myyntivoittoja ole verotettu lainkaan, ellei niitä ole ilmoitettu verottajalle vapaaehtoisesti. Hallintarekisterien käyttö on ollut laitonta, mutta mahdollista.

Tässä valossa hallituksen esitys on absurdi. Miten osingonmaksaja voisi tietää, onko sen saaja Suomesta, jos häntä ei ole tunnistettu? Yhtä hyvin voisi pyytää sokeaa valitsemaan pimeässä kahdesta kissasta sen, jolla ei ole raitoja. Siten sakkovero voi toimia ainoastaan, jos se koskee kaikkia tuntemattomia osakkaita tai osingonmaksaja velvoitetaan tunnistamaan osakas. Tällaista hallitus ei ole esittänyt, päinvastoin valtiovarainministeriöstä kiirehdittiin vahvistamaan, että vero koskee vain suomalaisia. Ja jos osakas tunnistettaisiin, niin helpointa olisi periä osingosta suoraan oikea vero ja toimittaa niistä tieto tästä verottajalle.

3. Lähdevero ei koske luovutusvoittoja

Sakkovero ei koskisi osakkaiden myyntivoittoja. Käytännössä osakas voi myydä tai vuokrata osakkeet juuri ennen osingonmaksua, jolloin tulot muuttuvat myyntivoitoiksi osinkojen sijaan. Ja kas, verottaja ei tiedä niistä mitään. Jo nyt on hyvin yleistä, että osakkeita siirretään juuri ennen osingonmaksua muun muassa brittien nimiin, sillä Suomen ja Iso-Britannian verosopimus estää veron perimisen näistä osingoista.

4. Ulkomaalaiset voivat edelleen vältellä veroja

Hallintarekisterit antavat ulkomaisille sijoittajille mahdollisuuden kotimaansa verojen välttelyyn, sillä Suomen verottaja ei voi välittää tietoja heidän saamistaan osingoista tai myyntivoitoista heidän kotimaansa viranomaisille. Kyse on siis veroparatiisilainsäädännöstä, jolla Suomi auttaa ulkomaisia talousrikollisia välttämään kotimaansa verot. Hallituksen sakkovero ei auttaisi tähän ongelmaan millään tavoin.

5. Sakkoveroilla lisätään byrokratiaa ja veropetosten riskiä

Tällä hetkellä tuntemattomien omistajien hallintarekisteriosakkeiden osingoista on peritty Suomessa 15 prosentin lähdevero. Hallintarekisteriosingot ovat erityisasemassa, sillä muista osingoista peritään veroa 30 prosenttia, jos osakas ei ole tunnistettu. Alempi perustuu siihen, että Suomi ei yleensä saa verosopimusten vuoksi verottaa ulkomaisia sijoittajia osingoista tuon enempää. Nykyisellä 15 prosentin lähdeverolla vältetään veronpalautushakemusten tulva, sillä useimpien ulkomaisten kohdalla veroprosentti oikea.

Kuitenkin eräissä verosopimuksissa veroprosentti on alempi, esimerkiksi Iso-Britannian verosopimuksissa on sovittu 0 prosentin lähdeverosta. Osakas voi välttyä liian suurelta lähdeverolta, jos osinkoa maksava yhtiö tunnistaa hänet etukäteen esimerkiksi verokortin avulla. Toinen vaihtoehto on hakea palautusta Verohallinnolta jälkikäteen.

Palautushakemusten tekeminen on sijoittajille vaivalloista ja niitten käsittely vie Verohallinnon resursseja. Lisäksi niistä aiheutuu suuri veropetosten riski, sillä verottaja ei voi varmistaa osingonmaksajalta, onko hakija todella saanut osinkoa ja onko siitä peritty veroa. Tanskassa selvisi, että verottajalta oli vastaavissa tilanteissa höynäytetty (ainakin) 800 miljoonaa euroa kolmessa vuodessa. Sama riski on Suomessa todellinen ja kasvaisi, jos sakkovero lisäisi palautushakemusten määrää.

6. Salaisuus on talousrikollisille kaikki kaikessa

Talousrikollisten tarkoituksena on usein pysyä piilossa ja veronvälttely on vain toissijainen tavoite. Rikollisen rahan pesussa jokainen käteen jäänyt euro on voittoa puhtaana käteen. Edes korkea lähdevero saisi tuskin rikollisia ilmoittamaan omistuksiaan eikä heidän edes tarvitsisi sitä tehdä. Kuten edellä todettiin, talousrikolliset voivat muuntaa osingot luovutusvoitoiksi, jolloin omistus pysyy piilossa myös veroviranomaisilta.

Miten hallintarekisterien ongelmat poistettaisiin?

Hallituksen tulisi ratkaista hallintarekisterien ongelmat ennen kuin niitä laajennetaan uudella lailla. Miten se sitten onnistuu? Siitä seuraavaksi.

Sakkoverot eivät ole nykypäivää. Moderni tekniikka antaa mahdollisuuden ratkaista hallintarekisterien ongelmat yksinkertaisesti ja tehokkaasti. Verotuksessa tulisi pyrkiä siihen, että oikea vero peritään oikeaan aikaan ilman turhaa byrokratiaa. Tämä on ollut Suomessa kehitys jo 90-luvulta alkaen, kun luotiin muun muassa esitäytetty veroilmoitus. Hallitus olisi palaamassa sakkoveroilla kauas viime vuosituhannelle.

Omistusten julkisuus ja oikea verotus varmistettaisiin tehokkaimmin laajentamalla osakkeiden liikkeellelaskijan velvollisuuksia seuraavasti. Sillä tulisi olla:

  • velvollisuus periä oikean suuruinen lähdevero osingoista;
  • velvollisuus toimittaa vuosi-ilmoitukset viranomaisille sekä osingoista että luovutusvoitoista, jolloin viranomaiset voivat valvoa, että vero on oikea; ja
  • velvollisuus tunnistaa osakkaansa ja toimittaa tiedot niistä reaaliaikaiseen julkiseen rekisteriin.

Vaatimus on kohtuullinen. Itse asiassa EU:ssa hyväksyttiin 3.4.2017 osakkeenomistajien oikeuksia koskevaa direktiivi, joka antaa yhtiöille oikeuden tunnistaa kaikki osakkaansa riippumatta siitä, miten osakkeita hallitaan – hallintarekistereissä vai muuten. Siten hallituksen tarvitsisi vain varmistaa, että yritysten hallinnoimat tiedot osakkaista saadaan jatkossa julkiseen rekisteriin ja verottajalle.

Direktiivin tarkoituksena on parantaa piensijoittajien oikeuksia. Tämä näkökulma unohtuu usein hallintarekistereistä puhuttaessa. On piensijoittajien etu, että osakastiedot ovat julkisia. Siten estetään, etteivät yritysjohto, poliitikot tai suuromistajat käytä oikeuksiaan väärin. Direktiivi on saatettava Suomen lakiin kahden vuoden kuluessa. Toivoa sopii, että hallitus panee sen toimeen kunnianhimoisesti eikä sorru samanlaisiin kommervenkkeihin kuin hallintarekisterien kanssa.

Timo Harakka, verovastaava, kansanedustaja, SDP

Lauri Finér, veropoliittinen asiantuntija, sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä

Kuva: Antti Lindtman

Posted in: Kolumnit, Talous