Kuollut kissa -puhe

By on 19.4.2018

Eduskuntapuhe 17.4.18 Julkisen talouden suunnitelmasta

Kehysriihi vain kehyshiiri? Tämä on hyvä kysymys, kun hallitus sai lisättyä tärkeisiin tavoitteisiinsa peräti kaksi promillea budjetin kokonaissummasta. Kahdesta promillesta nahisteltiin, ja kahdella promillella nyt ratkotaan itse aiheutettuja ongelmia. Tästä Petteri Orpo odottaa nyt onnitteluja ja Juha Sipilä on vetäytynyt odottamaan palkintoa ensi keväänä.

Kuitenkin perusturvan leikkaukset jatkuvat, innovaatioiden ja koulutuksen leikkaukset häätävät osaajia ulkomaille. Maailmantalouden kasvu on viimein nostanut Suomenkin suosta, mutta kotimainen kasvu ei ole kestävällä pohjalla. VMi totesi, että jo kahden vuoden päästä kasvu hiipuu, eikä paljon vaadita että kasvu lakkaa kokonaan. Se olisi ikävä perintö tulevalle hallitukselle.

Työllisyystavoite on liikkuva maali, koska väestö ikääntyy. Se talouskasvun perusura, jota Orpon ministeriö täällä ennustaa, ei johda siihen työllisyysasteeseen, jolla voitaisiin edes teoriassa taata hyvinvointipalvelut Suomen ikääntyville, enemmän hoitoa tarvitseville kansalaisille. Ensi hallituskaudella 75 prosentin työllisyysaste on minimitavoite, ja se on niin kova tavoite, että se edellyttää uudistuksia.

Yritysjohtajana Sipilä ei laittaisi lappua luukulle vielä.

Siksi on surullista, että hallitus nyt tiputtaa hanskat maahan, tasan vuotta ennen seuraavia vaaleja ja uuden hallituksen aloittamishetkeä. PMi Sipilä toteaa tyytyväisenä, että kolmessa vuodessa kaikki saavutukset on saavutettu. Yritysjohtajana hän tuskin laittaisi firmassa lappua luukulle kolmen kvartaalin jälkeen ja keskittyisi joulun viettoon. Kyllä loppuun saakka pitäisi edes yrittää, mutta tämä hallitus on syönyt eväänsä jo ajat sitten, eikä kykene niihin välttämättömiin uudistuksiin, joita kestävä kasvu ja hyvinvoinnin takaava työllisyysaste edellyttävät.

Näiden mikroskooppisten määrärahamuutosten lisäksi hallitus läväytti kuolleen kissan keskustelupöytään. Jos joku ei tunne kuolleen kissan strategiaa, kannattaa katsoa Wikipediasta. Kun väittelyssä omat argumentit loppuvat, voi lyödä pöytään kuolleen kissan. Kaikki ihmettelevät kuollutta kissaa, jolloin varsinainen asia pääsee unohtumaan. Perussuomalainen versio on räjähtävän lepakon strategia, mutta ei siitä sen enempää.

Tämän kehysriihen taktiikkana hallitus esitteli täysin fiktiivisiä muutoksia irtisanomissuojaan, jotka kaataisi joko Suomen perustuslaki tai EY-tuomioistuin – aivan niin kuin aikanaan esitetyt pakkolaitkin. Työoikeuden professori Seppo Koskinen pitää niiden läpimenoa kuta kuinkin mahdottomana.

Hallitus läväytti pöytään kuolleen kissan. 

Tämä on kyynistä politikointia, jolla ei aidosti saada aikaan mitään uudistuksia, mutta hellitellään omia eturyhmiä siihen luuloon, että aidosti jotakin tapahtuu. Kuinka kauan hallitus kuvittelee voivansa hämätä suomalaista pienyrittäjää, ja voi tulla ikävänä yllätyksenä, että pitkää päivää painava yksinyrittäjä on jo huomannut, että hallituksen sanat ovat kyllä lämpimiä, mutta toimet kylmiä. Jos aidosti, tässä ja nyt, haluaisitte auttaa yksiyrittäjiä työllistämään, ette heiluttelisi harhakuvia irtisanomissuojan heikennyksistä, vaan toteuttaisitte SDP:n vaihtoehtobudjetissaan jo syksyllä 2015, siis jo kolme vuotta sitten esittämän ensimmäisen ulkopuolisen työntekijän palkkausvähennyksen. Ja siihen päälle vielä arvonlisäverollisen liikevaihdon alarajan nostamisen ainakin kaksinkertaiseksi nykyisestä kymppitonnista.

Nämä ovat laillisia, hyväksyttäviä – ja erotuksena hallituksen katteettomiin lupauksiin – myös toteuttamiskelpoisia parannuksia. Tunnen asian, kun olen ollut neljällä vuosikymmenellä pienyrittäjänä. Sitten te yritätte vielä sitä silmänkääntötemppua, että haukutte demarit yritysvastaisiksi, jotta kukaan ei huomaisi, että suurille konserneille te kyllä lapioitte rahaa, ja sote-uudistuksella yritätte lapioida lisää, mutta pienyrittäjän olette oikeasti jättäneet oman onnensa nojaan.

Tämä oli siis hallituksen harhautus, kuollut kissa, johon tietenkin työväenpuolueiden ja palkansaajaliikkeen oli pakko ottaa kantaa.

Mutta mistä silloin hallitus ei halunnut puhuttavan?

Hallitus ei puhu uudistuksista, joita se ei osaa ja jaksa tehdä.

Siitä, että se on jättänyt työnsä kesken, ja että kestävä kasvu ja työllisyys edellyttää nopeassa tahdissa niitä uudistuksia, joihin hallitus ei enää pysty. Meidän pitäisi puhua Julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2019-2022, siis tulevaisuudesta, mutta tälläkin kertaa olemme puhuneet vain menneisyydestä. Edellisten hallitusten tekemisistä ja tekemättä jättämisistä.

Sosialidemokraattien katse on tiukasti tulevaisuudessa. Seuraavan hallituksen pitää heti toteuttaa viisi uudistusta, jotta työllisyysaste riittäisi kattamaan hyvinvointipalvelut ja kasvu kannattelisi kaikkia suomalaisia. Iso viis on tässä:

  1. Oppivelvollisuuden pidentäminen. Suomessa on lähes 70 000 nuorta, jotka eivät ole koulutuksessa, työssä tai harjoittelussa. Syrjäytymisen taloudellinen hinta on kova, ja inhimillinen hinta vielä kovempi. Pelkän peruskoulun suorittaneista suomalaisista useampi on työelämän ulkopuolella kuin töissä. Työllisyysaste ei ole 72, vaan 43. Useampi ei ole töissä kuin on töissä, samaan aikaan kun osavasta työvoimasta on suuri pula.
  2. Jokaiselle lapselle oikeus täyteen päivähoitoon ja asteittaan maksuttomaan varhaiskasvatukseen. Meidän on taattava jokaiselle suomalaiselle mahdollisuuksien tasa-arvo, jotta syrjäytyminen ei ala jo esikoulussa, jotta edessä ei ole lasten luokkayhteiskunta.
  3. Perhevapaauudistus, joka parantaa naisten työmarkkina-asemaa, nostaa naisten palkkoja ja aikanaan myös eläkkeitä. SDP esitteli toimivan mallin viime vuonna – jos hallitus ei olisi epäonnistunut omassa työssään, tasa-arvoinen perhevapaauudistus olisi voimassa jo ensi vuonna.
  4. Sosiaaliturvauudistus, jonka SDP esitteli viime viikolla, yleisturva. Yksinkertaistaa sosiaaliturvan siten, että aina kannattaa olla oma-aloitteinen ja aktiivinen, ja ottaa pienipalkkaistakin työtä vastaan. Tätä tukemaan vielä
  5. pienipalkkaisia työntekijöitä ja yrittäjiä auttava verouudistus. Hyvän veropolitiikan periaate on yksinkertainen: tiiviit ja laajat veropohjat, alhainen verokanta. Hallitus epäonnistui säälittävästi myös yritystukien karsimisessa. SDP oli valmis 400 miljoonan vähennyksiin kohtuuttomista veroeduista, ja muiden porsaanreikien tukkimisella saadaan paitsi verotuloja, taataan reilu kilpailu varsinkin kotimarkkinayrityksille kansainvälisiä verosuunnittelukonserneja vastaan. Kun meitä syytetään verojen korottamisesta, oikeasti hyysätään eturyhmän tai suuryrityksen nauttimia ansiottomia tukiaisia. Yritysten tuki on usein markkinoiden tappio – aidossa markkinataloudessa kilpaillaan liiketoiminnalla eikä veroeduilla

Soten miljarditappiot uhkaavat uudistuksia ja investointeja.

Näistä välttämättömistä uudistuksista hallitus ei puhu, koska se ei osaa, kykene eikä jaksa. Suomi kestäisi ehkä juuri ja juuri tämän yhden vuoden väliajan, toimettomuuden, kun odotellaan toimitusministeriön kauden päättymistä. Ikävä kyllä hallitus on kuitenkin ottanut tehtäväkseen runnoa maahan kalliin ja epäoikeudenmukaisen, kaupallisen sote-järjestelyn, jonka miljardikustannukset kaatuvat heti seuraavan hallituksen syliin.

Näiden miljardien tappio uhkaa välttämättömien uudistusten ja investointien rahoitusta, ja näin sote-uudistus paitsi korottaa terveydenhoidon kuluja, myös haittaa välttämättömiä kasvun investointeja.

Seuraavan hallituksen on pystyttävä varmistamaan kasvu ja työllisyys kunnollisilla investoinneilla tulevaisuuteen. Viisi tärkeintä investointia ovat nämä:

  1. Suomi on kilpailevista maista ainoa, jossa väestön koulutustaso laskee. Seuraavan hallituksen on sitouduttava kääntämään tämänhetkisen ja edeltävien hallitusten linja, ja tehtävä tuntuvat lisäpanostukset koulutukseen kautta linjan, varhaiskasvatuksesta yliopistoihin. Oppimismiljardi on enemmän kuin kaksi promillea budjetista, mutta ei oikeastaan paljon enemmän – vähimmillään puoli prosenttia vuodessa.
  2. Maailmanvalloituksen tuki. Sipilän hallituksen leikkaukset tutkimuksesta ja kehitystyöstä ovat käsittämättömiä paitsi suomalaisille, myös ulkomaisille asiantuntijoille. Innovaatioita on tuettava vuosittain määrätietoisesti ja nousujohteisesti.
  3. Köyhyyden poistaminen edistää myös talouskasvua ja työllisyyttä. Indeksileikkauksista luopuminen ja pienten työeläkkeiden nosto ovat oikeudenmukaisia, ostovoimaa palauttavia toimia.
  4. Aidosti aktiivinen työllistäminen edellyttää kunnon panostusta TE-toimistoihin. Ruotsissa on seitsenkertainen määrä työvoimavirkailijoita työtöntä kohti Suomeen verrattuna. Ulosottoa lieventämällä poistetaan kannustinloukku kymmeniltä tuhansilta ihmisiltä.
  5. Kasvun rakentaminen ja liikuttaminen – on panostettava työssäkäynnin infraan. Työssäkäyntialueita on laajennettava pääkaupunkiseudulta sekä länteen Turun suuntaan että kasvukäytävää pitkin Tampereen suuntaan.
Kaikista näistä uudistuksista ja investoinneista voi ja pitää kysyä hintalappua. Mutta huomautan, että näissä reformeissa ei liikutella valtavia summia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Puoli prosenttia tai yksi prosentti näihin kaikkiin tulevaisuuden kasvun ja työllisyyden takaaviin investointeihin on itse asiassa edelleen aika vaatimaton summa
Seuraavan hallituksen on nostettava kunnianhimon tasoa, ja varmistettava hyvinvointi myös seuraaville sukupolville.