Hallitus vei hallintarekisterifarssinsa päätökseen

Ylen MOT kertoi maanantaina uudesta satojen miljardien tilisiirtoja koskeneesta kansainvälisestä tietovuodosta. Tietovuodossa paljastettu pöytälaatikkoyhtiöiden verkosto ulottui myös suomalaiseen Nordeaan, jonka tileille oli maksettu vuosina 2005–2017 epäilyttävistä lähteistä 700 miljoonaa euroa. Epäselväksi kuitenkin jäi, liittyikö näihin maksuihin varsinaisia laiminlyöntejä. Nordean konsernijohtaja Casper von Koskull kuitenkin myönsi, että pankki on aiemmin aliarvioinut rahanpesun, minkä vuoksi se on muuttanut toimintaansa merkittävästi.

Tämäkin tietovuoto osoittaa, että talousrikollisuuden ja aggressiivisen verosuunnittelun torjunta edellyttää läpinäkyvyyden lisäämistä. Veroviranomaisten ja talousrikostutkijoiden tiedonsaanti on varmistettava. Samalla vähemmän arkaluonteisia tai esimerkiksi vallanpitäjiä koskevia tietoja tulisi saattaa julkiseksi.

Läpinäkyvyyden lisäämiseen olisi ollut mahdollisuus jälleen tänään, kun eduskunnan valtiovarainvaliokunta teki mietinnön lakiesityksestä, jolla on tarkoitus puuttua niin kutsuttujen hallintarekisterien takana tapahtuvaan veronkiertoon.

Esityksen taustalla olivat eduskunnan yksimielisesti keväällä 2017 hyväksymät lausumat, joilla velvoitettiin hallitus valmistelemaan lakiesitys hallintarekisteriveronkierron estämiseksi sekä varmistamaan hallintarekisteröityjen pörssiomistusten yleisöjulkisuus.¨

Esitysten tarina juontaa kuitenkin kauemmas.

Jo vuonna 2010 eduskunnan tarkastusvaliokunnalle tehdyssä raportissa nostettiin esiin, että pörssiomistusten hallinnointi hallintarekisterien kautta antaa mahdollisuuden piilottaa pörssiyhtiöiden osakeomistuksia paitsi viranomaisilta myös muilta sijoittajilta. Tuolloin arvioitiin, että hallintarekisterien aiheuttamat veromenetykset nousevat vuositasoilla jopa satoihin miljooniin euroihin.

Hallintarekisterisaaga on jatkunut koko Juha Sipilän (kesk.) hallituskauden. Syksyllä 2015 valtiovarainministeri Alexander Stubb (kok.) lupasi jo ”haudata” hankkeen, jolla sallitaan suomalaisille ulkomaisten hallintarekisterien käyttö. Ennen päätöstä asiantuntijat olivat tyrmänneet ministeriön ensimmäisen lakiesityksen, sillä se olisi vain lisännyt hallintarekisterien aiheuttamia haittoja.¨

Neljä kuukautta myöhemmin sanat oli syöty ja hallitus toi kohun saattelemana uuden esityksen hallintarekisterien laajentamisesta eduskuntaan. Kaikki hallintarekisteröintiin liittyvät ongelmat oli edelleen jätetty korjaamatta.

Uuden kohun jälkeen esitys jäi yli vuodeksi keräämään pölyä valiokunnan pöydälle, kunnes se ilmestyi yllättäen talousvaliokunnan asialistalle hallituksen puoliväliriihen jälkeen huhtikuussa 2017. Vielä tuolloin hallituksessa esitystä vastustaneet perussuomalaiset oli saatu esityksen taakse.

Keväällä 2017 nähtiin asiassa monivaiheinen käsittely. Hallintarekisteriesitys katosi välillä eduskunnan asialistoilta ja sen sisältö muuttui jatkuvasti hallituksen kinaillessa. Lopulta hallintarekisterien laajentaminen hyväksyttiin, mutta eduskunta päätti samalla edellä kuvatuista lausumista, joilla hallitus velvoitti korjaamaan hallintarekisterien aiheuttamat pahimmat ongelmat.

Kuten odottaa sopii, farssi ei päättynyt tähän.

Valtiovarainministeriö lähetti kesäkuussa 2017 nyt käsillä olevan esityksen lausuntokierrokselle. Normaalitilanteessa laki olisi saatettu voimaan syksyllä 2017 ja se olisi ollut voimassa vuoden 2019 alusta. Sen sijaan lain toimeenpanoa viivyteltiin joulukuuhun 2018 ja hallitus lykkäsi lain voimaantuloa vuoteen 2021. Menetettiin kaksi vuotta ja jopa kymmenien miljoonien verotuotot.

Tämäkään viivyttely ei riittänyt hallituspuolueille. Kaksi viikkoa sitten talousvaliokunnassa hallituspuolueet päätyivät kannattamaan lakimuutoksen lykkäämistä hamaan tulevaisuuteen. Tänään valtiovarainvaliokunnassa sentään peräännyttiin hiukan, kun hallituspuolueet päätyivät lausumaan, jonka mukaan lain vaikutuksia tarkastellaan vielä kerran ennen sen voimaantuloa.

Lausuman taustalla oli rahoitusalan lobbarien esittämä huoli alan toimijoille aiheutuvista seurauksista. Tosiasiassa esitys on varmisteltu poikkeuksellisen huolellisesti, ja sen taustalla on ollut laaja julkinen keskustelu sekä selvitystyö.

Myös valtiovarainministeriö on valiokunnalle antamissaan lausunnoissa katsonut selväsanaisesti, että lisäselvitykset ovat tarpeettomia: ”Esityksessä on analysoitu hyvin laajasti osapuolten toimintaa tällä hetkellä ja miten he tulisivat toimimaan jatkossa. Analyysissä on otettu myös huomioon erilaisten mahdollisten vaihtoehtojen toteutuminen. Valtiovarainministeriö katsoi analyysinsä perusteella, ”että säilyttäjillä ei tule ehdotuksen johdosta suuri muutoksia eikä sopeutuminen tule aiheutumaan huomattavan suuria kustannuksia tai vaikeuksia soveltaa esitettyä lainsäädäntöä”.

Hallituksen vaakakupissa painoivat kuitenkin enemmän lobbarien vaatimukset kuin ministeriön perusteltu näkemys. Kaiken tämän jälkeen Sinisten kansanedustaja Matti Torvinen kehtasi lähettää tiedotteen, jonka mukaan ”Siniset torppasi omaisuuden piilottamisen hallintarekisteriin”. Tosiasiassa vetkuttelulla on hukattu vähintään kymmeniä miljoonia euroja veronmaksajien rahaa talousrikollisille.

Eikä tässä vielä kaikki.

Hallitus on kaikessa hiljaisuudessa haudannut kokonaan omistusten yleisöjulkisuuden lisäämisen eduskunnan edellyttämällä tavalla. Sen sijaan se teetti selvityksen siitä, voitaisiinko hallintarekisterien käyttöä rajoittaa. Eduskunnan lausuma koski kuitenkin nimenomaisesti omistusten läpinäkyvyyden lisäämistä.

Läpinäkyvyyden lisäämiselle on vankat perusteet. Sittemmin on selvinnyt, että kroatialainen Danko Končar oli hankkinut hallintarekisterien suojassa muiden osakkaiden tietämättä määräävän omistuksen pörssiyhtiö Afarakista. Hallinto-oikeus piti viime viikolla voimassa Končarin 40 miljoonan euron sakot, kun hänen olisi ollut velvollisuus tehdä muille osakkaille ostotarjous heidän osakkeistaan.

Mitä sitten pitäisi tehdä?

Toistan vaatimukset, jotka esitin tässä blogissa 16.5.2017 ja jotka sisältyvät valtiovarainvaliokunnassa esittämäämme vastalauseeseen: ”Veroviranomaisille tulisi saada tiedot osingoista ja osakkeilla käydyistä kaupoista. Lisäksi tiedot osakkaista tulisi saada mahdollisimman laajasti julkiseen rekisteriin.”

Keväällä 2017 hyväksytty EU:n osakkeenomistajien oikeuksien koskeva direktiivi antaa nimenomaisesti tähän Suomelle mahdollisuuden.