Artisti maksaa – mutta saa takaisin

By on 15.1.2019

Puhe eduskunnassa 15.1.2019, esiintyvien taiteilijoiden arvonlisäverolain muutoksesta (HE 258/2018 vp.)

Arvoisa puhemies! On harvinainen ilo antaa hallitukselle varaukseton kiitos tästä lakiesityksestä, joka tulee tarpeeseen, joka hyödyttää esiintyviä taiteilijoita sekä edistää luovaa taloutta.

Kuten jo ensimmäisessä käsittelyssä totesin, mahdollisuus arvonlisäverovelvollisuuteen on ollut esiintyvien taiteilijoiden ja ohjelmatoimistojen suuri toive. Kun muusikoille ja muille esiintyjille syntyy välttämättömistä ansiotulon välineistä kuluja, soitinhankinnoista ja vaikka keikkabussin huollosta, ne on voitava vähentää tulosta, ja kun verokanta on johdonmukaisesti 10 prosenttia, kuten kulttuurin osalta ylipäätään, voidaan olettaa, että taiteilijoiden toimeentulo paranee ja luova talous ylipäätään voi menestyä.

Vanhassa Kummeli-sketsissä päädyttiin aina tilanteeseen, jossa artisti maksaa. Nyt on otettu askel siihen, että kun artisti maksaa, artisti myös saa eli maksaa veroa ja saa täydet vähennykset.

Esiintyvien taiteilijoiden tulonmuodostus on digitalisoitumisen takia kokenut kovia. Äänitemyynnistä saatavat tulot ovat romahtaneet. Vielä 2000-luvun alussa äänitemyynnin arvo oli 65 miljoonaa euroa vuodessa, mutta pari vuotta sitten enää 35 miljoonaa, summa on siis lähes puolittunut. CMX-yhtyeen ansioitunut keulakuva A.W. Yrjänä on arvioinut jopa näkyvien artistien ansioiden olevan enää 20 prosenttia siitä mitä kymmenen vuotta aikaisemmin. Keikkaa on pakko tehdä koko ajan, jos haluaa lyhentää asuntolainaa.

Itse esiintyminen on siis aikaisempaa välttämättömämpi osa taiteilijan toimeentuloa, ja kun toisaalta elävää kulttuuria eli yleisötapahtumia soisi olevan kaupungeissa aina vain enemmän, on ilo olla tukemassa tälläkin tavalla elämyksiä ja yhdessäolon tilaisuuksia. Sen lisäksi, että säädetään hyviä lakeja, meillä päättäjillä on pieni velvollisuus osallistua kulttuuritilaisuuksiin. Kuka sitten olisi yleisö, jollen minä, joten koetan pitää yllä ainakin viikoittaista kulttuurikuntoa.

Tärkeää on myös, että hakeutuminen arvonlisävelvolliseksi on täysin vapaaehtoista. Esiintyviä taiteilijoita on kovin moneen lähtöön ja kaikilla toiminta ei ole niin laajaa tai tulo niin merkittävää, että arvonlisäverovelvollisuus olisi tarpeen. Toisaalta monien taiteilijoiden oma identiteetti on se, että he eivät halua edes ajatella omaa toimintaansa minkään sorttisena liiketoimintana, joten pitää olla täysi vapaus olla hakeutumatta yrittäjämuotoiseen toimintaan, jos se ei omaa maailmankatsomusta miellytä.

Tässä yhteydessä on myös syytä muistaa, että esitys selkeyttää myös kirjanpitoa sekä esiintyvän taiteilijan tulojen oikeamääräistä ilmoittamista sekä verojen ja velvollisuuksien osa-aikaista hoitoa. Raha-asiansa törttöilleen taiteilijan myytti voidaan toivottavasti unohtaa: Irwin Goodman olisi ollut parempi ja pitkäikäisempi taiteilija, jos hänen Ryysyrantaansa ei olisi täytynyt pakkohuutokaupata. Suomen suurinta luovan alan osuuskuntaa, Lilithiä pitkään vetänyt Kikke Heikkinen onkin kiittänyt lakiesitystä siitä, että se helpottaa eri tulo- ja kululajien yhdenmukaista käsittelyä kirjanpidossa, ja tuo tältäkin osin turvaa taiteilijalle.

Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä haluaisin kuitenkin haastaa hallitusta, ehkä pikemmin seuraavaa hallitusta, ottamaan seuraavat askeleet luovan työn ja luovan talouden edistämisessä. Pitäisi tukea voimaperäisemmin taiteilijoita, jotka haluavat tehdä työtään ammattimaisesti, pyrkiä elannon hankkimisen lisäksi laajempaan – kenties maailmanlaajuiseen – näkyvyyteen ja vähintään sen skaalan mahdollistamiseksi liiketaloudellisesti pätevään toimintaan. Tällöin artisti ei ole enää artesaani, vaan hänen on voitava hyödyntää parhaalla tavalla kulttuuriviennin resursseja, lisenssi- ja royaltytulojen liikennettä, intellektuaalisen omaisuuden oikeuksia, IPR:ää.

Kirja-alalle on syntynyt viime vuosina agentuureja, välitysorganisaatioita, jotka kokoavat, tuotteistavat ja markkinoivat teossalkkuja maailmalla. Monilla muilla aloilla tekijät joutuvat yksin myymään tuotteitaan. Tätä tuotteistusyhteistyötä meidän pitäisi tukea kaikilla aloilla, jotta taiteellinen työ tulisi tuotekehittelyn kohteeksi. Luovien alojen liiketoiminta voidaan moninkertaistaa, kunhan löydetään oikeat liiketoiminta-aihiot, saatetaan yhteen tekijät ja tuotteistajat sekä opitaan luomaan arvoa tekijänoikeuksille. Tässä on ohjelmaa seuraavalle hallitukselle.

Samalla on muistettava, että taide on tärkeää taiteen vuoksi, ja moni taiteilija haluaa irtisanoutua tuotantokoneistosta ja liiketaloudellisesta mentaliteetista. He ovatkin monesti uuden luojia ja tienraivaajia, ja siksi puhtaasti perustoimeentulon tuki ja apurahajärjestelmä ovat välttämättömiä. Kaikki valtavirran kulttuuri on alkujaan alakulttuuria, ja luova talous on mahdollista vain, kun on luovaa ajattelua ilman talousajattelua.

Posted in: Yleinen